Kaikki kirjoittajan Sanna Ristaniemi artikkelit

Vyyhti-hankkeen pelifasilitaattori ja hankesuunnittelija. Teatteri-ilmaisun ohjaaja, jonka intohimona ovat lautapelit.

Kansainvälistyvä Vyyhtipeli HTW Berliinissä

Sanna testaa HTW:n pelisuunnittelun pilottipeliä.

Sanna ja Susanna kävivät maanantaina Hochschule für Tecknik und Wirtschaft Berliinissä tutustumassa. Vanhassa kaapelitehtaassa tehdään mm. pelejä sairaalan henkilökunnan avuksi tulipalotilanteiden ennakoimiseen. Poikkeuksellisesti tänään HTW:ssa myös  pelataan samassa rakennuksessa toimivien tutkimusyksikköjen yhteistoiminnallisuutta lisäävää Vyyhtipeliä.

Jatka lukemista Kansainvälistyvä Vyyhtipeli HTW Berliinissä

Nälkäpeli vs. Vyyhtipeli

IMAX-huipputekniikan leffateatteri Berliinissä.
IMAX-huipputekniikan leffateatteri Berliinissä.

Sanna ja Susanna tutustuivat sunnuntai-iltana Berliinin kaupunkikulttuuriin menemällä elokuviin. Tarkoituksena oli mennä IMAXiin, mutta saksankielinen dubbaus ei houkutellut. Päädyimme pelillisyyden hengessä katsomaan Nälkäpeli-trilogian toisen osan.

Jatka lukemista Nälkäpeli vs. Vyyhtipeli

Pieni kohtaus tyrmäämisestä ääniartikkeliksi

Kirjoitimme Vyyhdin tiimin voimin koko viime talven artikkeleita tulevaan loppujulkaisuumme. Keväällä saimme kuitenkin idean toteuttaa artikkelit uudessa muodossa eli ääniartikkeleina. Olin kirjoittanut artikkeliani aivan toisesta aiheesta, mutta äänitysten lähestyessä huomasinkin inspiroituvani enemmän pienoiskuunnelman kirjoittamisesta. Aiheeksi valikoitui improvisaatiossa paljon puhuttu toisen ihmisen tyrmääminen tavallisessa arkipäivän tilanteessa.

Pienoisnäytelmästä tuli kolmen kohtauksen mittainen. Halusin kirjoittaa kolme erilaista versiota samasta tilanteesta, dialogin osapuolten toiminnan muuttuessa kohtausten eri versioissa. Ensimmäisessä versiossa tapahtuu täystyrmäys, toisessa osittainen ja viimeisessä osapuolten välinen kommunikointi on jo melko hyvää ja huomioivaa.

Tyrmäämistä voi tapahtua monella tapaa. Se voi olla osittaista (joo, mutta..) tai täystyrmäys (ei). Arkipäivässä huomaan itse tyrmääväni lähipiiriäni käyttämällä ensin mainittua muotoa eli ”joo, mutta..” liian usein. Tyrmäämistä on myös se, jos vastaamalla välttelee itse asiaa tai tyrmää toisen tavat tehdä asioita.

Kuuntele ääniartikkeli ja mieti, että miten sinä tyrmäät muita jokapäiväisessä kanssakäymisessä ja miten voisitkin tehdä toisin.

t. Sanna

Serkukset kuin ilvekset? Teatteriproggis vs. seminaarituotanto

Teatteriproggis ja seminaarituotanto ovat kuin serkuksia keskenään. Tämän totesin ennen h-hetkeä, jolloin olo oli kuin ennen ensi-iltaa teatterissa. Teatterissa olen ollut kokemassa kymmeniä enskareita niin ohjaajan kuin näyttelijänkin roolissa. Seminaarituottajana neitsyyteni vietiin virallisesti vasta viime viikolla ollessani osa Vyyhti-hankkeen lopputapahtuman pientä tuotantotiimiä.

Mitä yhtäläisyyksiä on näissä kahdessa serkuksessa?

1. Tiimin kokoaminen. Jokainen ohjaaja ja vastaava tuottaja tarvitsee ympärilleen osaavan tiimin. Tiimin kokoamiseen toivottavasti pääsee vaikuttamaan vastuuhenkilö itse, jolloin ensemble-työskentely mahdollistuu parhaiten.

2. Molemmista on hyvä rakentaa alusta alkaen tarkka aikataulu, jossa näkyvät deadlinet, tehtäväjako jne.

3. Sekä esityksestä että seminaarista on olennaista olla olemassa käsikirjoitus, joka on runko ”esitykselle”. Runkoa lähdetään muokkaamaan tarpeen mukaan. Dramaturgian hiomiseen kannattaa käyttää aikaa!

4. Esiintyjät ovat tärkeä kiinnitys sisällön muodostamisessa sekä markkinoinnissa. Kenet haluan ehdottomasti mukaan? Kuka tai ketkä ovat vetonauloja?

5. Markkinointi ja tiedotus ovat tuotantojen ytimessä, että paikalle saadaan yleisöä.

6. Budjetissa pysyminen. Mitä pienempi budjetti, sitä enemmän kekseliäisyyttä tarvitaan.

7. Kiire ennen h-hetkeä, jännitys, paniikki.

8. Krapula. Henkinen ja/ fyysinen. Miten tästä eteenpäin? Tyhjyyden tunne. Tunne siitä, että kukaan ei tarvitse minua. Apua, aikataulu on tyhjä!

9. Jälkipuinti on tärkeätä. Mitä opittiin? Miten kehityin? Mitä seuraavaksi?

10. Uusi proggis, uusi tuotanto. Sama alkaa alusta.

Kun to do-lista on done.
Kun to do-lista on done.

 

Tuotantokrapulasta edelleen kärsien,

Sanna

 

Vyyhtipeli levittäytyi laajalti Uudellamaalla

Viime viikolla Vyyhti-hanke huipentui Verkostot ja rajaton yrittäjyys -seminaariin 6.11.2013 Musiikkitalon BlackBoxissa. Vyyhtipeliä pelattiin Uusimaa-viikon kolmena päivänä. Musiikkitalon lisäksi pelejä oli Hyvinkään Willa-kauppakeskuksessa ja Nuuksion Haltiassa.

Mitä tilastoja peleistä jäi käteen? 8 + 4 + 12= 24 pelaajaa. Seuraajia peleille: kymmeniä, jopa satoja. Teemoina Hyvinkäällä olivat hyvinvointi ja kansainvälisyys. Musiikkitalossa pelattiin väitteellä ”Luovuus on yhteiskunnan DNA:ta!”. Nuuksiossa taas tavoiteltiin vastauksia osaamiseen ja koulutukseen. Pelaajina meillä oli mm. liiketalouden opiskelijoita, freelancer-taiteilijoita, konsultti, kansanedustaja, oopperalaulaja, muusikkoja, henkilöstön kehittämisasiantuntija, arkkitehti ja toiminnanjohtajia. Aikamoinen kattaus yhteen viikkoon!

Joukkueet rakentavat pelinappuloitaan Musiikkitalon Vyyhtipelissä 6.11.2013. Kuva: Tuula Palaste-Eerola.
Joukkueet rakentavat pelinappuloitaan Musiikkitalon Vyyhtipelissä 6.11.2013. Kuva: Tuula Palaste-Eerola.

Nuuksion Haltiassa peli kuvattiin netissä katseltavaksi suoraksi lähetykseksi. Katso video tästä. Vyyhtipeli alkaa kohdasta 1:12:17.

 

KreaLab No.1 Tukholmassa – Tavoitteena manifesti

Sanna ja Susanna saivat erikoislaatuisen tilaisuuden osallistua Tukholman Konstakademiessa ensi kertaa järjestettävään kulttuurin ja luovan alan KreaLab No1. -seminaariin 16.-17.10.2013. Järjestäjänä toimi KreaNord ja Ateliersliece, joiden tehtävänä on lisätä alueellista kulttuurin ja luovan alan kehittymistä Pohjoismaissa.

Kaksipäiväiselle seminaarille oli asetettu selkeä tavoite: saada aikaiseksi manifesti, jonka lähettiläinä toimisivat kaikki seminaariin osallistuneet ihmiset omissa maissaan. Manifestia olivat tekemässä Suomesta vain allekirjoittaneet, joten suuri vastuu lankesi vyyhtiläisille saada manifesti oikeasti tapahtumaan koko Suomen mittakaavassa!

Keskiviikkona kuulimme korkeatasoisia puheenvuoroja mm. Ruotsista, USA:sta ja Iso-Britanniasta. Lisäksi saimme olla osallisina ruoanlaittoon, joka tapahtui suomalaisen Antto Melasniemen tiimin voimin. Ruoka pilkottiin raaoista aineksista suoraan silmiemme edessä ja osallistujien toiveet huomioituina.  Menu oli päätetty vasta seminaaripäivänä ja ilman takuuta siitä, että ovatko reseptit edes käyttökelpoisia.

Antto Melasniemi kokkaamassa

Ilta huipentui yhteiseen keskustelufoorumiin syömisen ja viinin lomassa, jonka jälkeen vielä kipusimme Konstakademien yläkertaan. Siellä tila oli kuin mukavat taidepiirien kotibileet, joissa keskustelut jatkuivat luontevasti korkeatasoisten, kansainvälisten vaikuttajien kanssa.

Illan huipennus

Torstaina jakauduimme pienryhmiin tarkoituksenamme saada aikaiseksi 8-10 kohtaa, jotka muuttavat maailmaa ihan konkreettisesti. Tehtävänannossa painotettiin rakenteiden muuttamista ja ravistelua, kykyä katsoa aivan uudenlaisesti. Näissä pienryhmissä jatkoimme keskustelua koko päivän, kunnes iltapäivällä esittelimme manifestimme koko seminaariväelle.

Järjestäjät Jan Åman ja Johan Jörgensson lupasivat kirjoittaa viisi manifestiamme yhdeksi yhteiseksi. Julkaisemme tuloksen ensi viikolla Vyyhdin blogissa.

Nyt lähdemme kotiin. Kiitos Tukholma!

t. Sanna ja Susanna

KreaLab No 1.- Ensi kohtaaminen luovaan yrittäjyyteen Tukholmassa

Tukholmassa ensi kertaa järjestettävä KreaLab No 1. on uudenlainen luovan alan seminaari, joka kokoaa yhteen osaajia eri aloilta aikeenaan kirjoittaa manifesti tulevaisuuden luovuudelle. Seminaari nojaa suurimman antinsa pönötyspuheenvuorojen sijaan laboratoriomaiselle työpajatyöskentelylle, johon on varattu aikaa kolmen 1,5-2 tunnin session verran. Jännittävää!

Tarkoituksemme oli käydä seminaaria edeltävänä päivänä Tukholman keskiaikaisessa museossa tutkimassa lautapelinäyttelyä, joka olikin harmiksemme (ja nettisivun tiedoista poiketen!) jo loppunut kyseisessä museossa. Päädyimme kuitenkin harhailemaan kaupungilla pohtien yrittäjyyttä ja että mikä tekijä yhdistää kaikkia Vyyhti-hankkeen kohderyhmiä.

Jatka lukemista KreaLab No 1.- Ensi kohtaaminen luovaan yrittäjyyteen Tukholmassa

Pienin askelin kohti hyvinvointia

Kävin työhöntulotarkastuksessa viime viikolla. Työterveyshoitaja kävi ansiokkaasti läpi laboratoriotestien tulokset sekä haastatteli minua työssä jaksamisestani. Etukäteen olin saanut pohtia asioita, jotka työssäni antavat energiaa ja jotka mahdollisesti vievät sitä. Hoitaja haastatteli minua lisäksi työpisteeni ergonomiasta, ruokavaliosta ja päivittäisestä liikunnasta. Tuli olo, että minusta ollaan kiinnostuneita. Toki tämä kaava on sama jokaiselle työntekijälle, mutta silti tunsin oloni kiitolliseksi siitä, että minulta edes kysyttiin.

Aloin pohtia pienten asioiden merkitystä hyvinvointiini. Kuinka paljon merkitsee hyvä ergonomia ja tauot vireystilaani? Entä ruokavalio ja hyötyliikunta? Kuulemma jo 10 minuuttia päivässä liikuntaa riittää. Miten se voi riittää? Riittääkö se minulle? Entä unenmäärä sitten? Ja kivat työkaverit?

Jatka lukemista Pienin askelin kohti hyvinvointia

Pelimaratonin jälkilämmössä

Sanna ja Susanna ajomatkalla Vyyhtipelin kanssa.
Sanna ja Susanna ajomatkalla Vyyhtipelin kanssa.

Viime viikon tilastointia: Heinola, Hyvinkää, Helsinki. Kolme päivää. Kuusi kappaletta pelejä. Aktiivinen peliaika yhteensä 3,5 tuntia. Yhteensä 73 pelaajaa. Kohderyhmiä, jotka pelasivat: Opiskelijat, opettajat, yrittäjät ja valtuutetut. Pelejä pelattu hankkeen aikana yhteensä 32. Pelaajien määrä vielä laskematta.

Jatka lukemista Pelimaratonin jälkilämmössä

”Nähdään sit kesäkuussa 2014”

Syksy alkoi eilen. Palasin pitkän kesätauon jälkeen töihin ja puin hameen sijasta farkut, kun ilma näytti sateiselta aamulla hypätessäni pyörän selkään. Nyt kuulen toimistoon sateen rankan ropinan ikkunalautoja vasten.

Tämä kesä oli täyteläinen kuin suussa sulava kermajäätelö. Sain näytellä kesätyökseni kesäteatterissa, jonka jälkeen lomailin viisi viikkoa. Tuntui hyvältä palata viimein töihin ja laittaa myös poika päiväkotiin purkamaan energiaansa.

Jatka lukemista ”Nähdään sit kesäkuussa 2014”

Huomioita verkostoitumisesta ja yhteistoiminnallisuudesta. Osa 3.

Berliinissä matkamme jatkui torstai-iltana jälleen ”taviksilta” suljettuun paikkaan. Pääsimme seminaari-illalliselle kulkemalla vain turvatarkastuksen läpi International Club of Federal Officeen. Kattoterassilla kokit ahersivat grillin luona jumalaisten ruokien ja tuoksujen kimpussa.

Seitsemännen kerroksen kattoterassilla grillataan herkkuja ja verkostoidutaan. Kuva: Susanna Snellman
Seitsemännen kerroksen kattoterassilla grillataan herkkuja ja verkostoidutaan. Kuva: Susanna Snellman

Culture and Computer Science -seminaarissa tuntui suurin osa osallistujista olevan joko museotyöntekijöitä (kulttuuri) tai koodari-opiskelijoita (tietokoneet). Verkostoitumisen ja yhteisen kielen löytäminen tuntui aluksi vaikealta Vyyhdin näkökulmasta. Tuntui, että seminaarin väki ymmärsi vain ns. korkeakulttuurin perään. Seminaarin puheenvuorotkin oli rakennettu aiheilla museot, islamin kulttuuri, Shakespearen ajan teatteri ja arkkitehtuuri. Miten me edes esittelisimme itsemme tällaisessa joukossa?

Kieli, jota kaikki ammattialat tuntuvat kuitenkin puhuvan, on yhteistoiminnallisuuden ja verkostoitumisen tarve. Tarve on koko ajan kasvava, koska vain edellä mainittuja kasvattamalla voi saada aikaiseksi tunnettavuutta asiakkaiden ja kumppaneiden joukossa, joka taas kasvattaa parempaa tulosta yritykselle tai yksittäiselle työntekijälle.

Annoimme keskustelussa esimerkkejä pelaamistamme peleistä ja niiden kohderyhmälähtöisestä muokattavuudesta. Olen tehnyt havainnon keskusteluista, joissa kerrotaan Vyyhtipelistä asiaan vihkitymättömille. Kuulijoille syttyy Vyyhtipelistä keskusteltaessa monesti katseeseen sellainen tuike, joka innostuville ihmisille syntyy. Tuo tuike on merkki siitä, että keskusteluyhteys ja yhteistoiminnallisuuden mahdollisuus on syntynyt.

Kun saimme viimein kerrottua juurta jaksain Vyyhtipelistä ja visualisoitua sen verbaalisesti näille yliopisto- ja museovaikuttajille, oli innostus taattu. Vaihdoimme käyntikortteja ja jatkoimme verkostoitumista yhteisen kielen löydyttyä. Puhuimme pelaamisesta mm. yliopistossa ja Tekniikan museossa. Vain aika näyttää, että mihin verkostoitumisemme kyseisenä iltana meidät Vyyhdin nimissä vielä vie!

t. Sanna

 

 

 

Huomioita verkostoitumisesta ja yhteistoiminnallisuudesta. Osa 2.

Raportoimme projektipäällikkö Susanna Snellmanin kanssa suoraan kansainvälisen kuhinan keskuksesta Berliinistä, ilmiöistä, joita havannoimme törmätessämme verkostoitumisen, yrittäjyyden ja yhteistoiminnallisuuden muotoihin.

Sanna ja Susanna tekivät matkallaan myös videopäiväkirjaa verkostoitumisesta. Soho Housessa kuvaaminen oli kiellettyä. Kuva: Susanna Snellman
Sanna ja Susanna tekivät matkallaan myös videopäiväkirjaa verkostoitumisesta. Soho Housessa kuvaaminen oli kiellettyä. Kuva: Susanna Snellman

Matka jatkuu verkostoitumisen erilaisiin käytänteisiin:

2. Seuraava mietintämme koskee Soho Housen kaltaista luovan alan suljettua yhteisöä, johon päästäkseen jäsenehdokas joutuu täyttämään oman kuvallisen hakemuksen ja ansaitsemaan kahden klubilaisen suosittelukirjeen edes hakeakseen jäseneksi. Soho House on lähtöisin Lontoosta vuodelta 1995 ja on levittäytynyt tällä hetkellä myös mm. New Yorkiin ja Berliiniin. Yhteisön klubilaisten määrä on vakio eli edellisen täytyy jättää jäsenyytensä, että seuraava voi päästä sisään. Tämä takaa sen, että klubilla on aina miellyttävän väljää, vaikka olisikin kiireinen ilta.

Jäsenet maksavat jäsenmaksua, joka oikeuttaa palveluiden käyttöön aamuvarhaisesta yömyöhään. Näihin palveluihin kuuluu mm. kuntosali, spa, uima-allas, elokuvateatteri ja miellyttävät baaritilat. Jäsenyys ei ole kallista, eivätkä hinnat klubilla huimaa päätä. Päinvastoin. Lisäksi syömäni omenapiiras oli parasta mitä kuvitella saattaa. En enää voi ikinä leipoa piirasta toiveenani yltää samaan.

Halu päästä tällaiseen luovan alan yhteisöön on tiettävästi suuri. Etenkin eri alojen julkimot ovat varmasti halukkaita viettämään iltaansa rauhassa kamerakännyköiltä ja tunkeilevilta katseilta. Kuvien ottaminen ja puhelimeen puhuminen ovat siis klubilla kiellettyjä. (Tämän takia oli myös vaikea todistaa kotona, että olin todella käynyt paikassa, jossa viime aikoina on nähty esim. George Clooney ja Jared Leto.)

Miten tällaisen luovan alan verkostoitumisen käytänteen saisi käyttöön meille? ”Meillä” tarkoitan kaupunginosa-alueen (esim. Arabianranta) yrittäjiä. Erilaisia sikariklubeja tietysti on Suomessakin, mutta ne on rajattu yleensä menestyvien yrittäjien nautinnoksi. Miten saada aikaiseksi verkosto, johon kuka tahansa kivijalka- tai nettikauppayrittäjä voi päästä olemalla ihan vaikka ”vaan” hyvä tyyppi? Hyvä tyyppi, jonka kanssa halutaan jakaa sama löylyhuone tai jakaa (maailman parhaan) omenapiirakan ääressä ideoita uusista yrittäjyyden mahdollisuuksista.

Vyyhdissä on toki kokeiltu mm. luovan alan yrittäjäaamiaisia. Niissä on toiveena ollut synnyttää jotakin Soho Housen kaltaista yhteisöllisyyttä ja verkostoitumista, joka saa osallistujat tulemaan paikalle uudelleen ja taas uudelleen. Yrittäjäaamiaisissa on toki ollut myös tarkoitus edistää yrittäjien itseohjautuvuutta, jolloin he haluaisivat järjestää aamiaisia itse.

t.Sanna

Huomioita yhteisöllisyydestä ja verkostoitumisesta. Osa 1.

Olemme projektipäällikkö Susanna Snellmanin kanssa paraikaa työmatkalla Berliinissä. Olemme saaneet osallistua Culture and Computer -seminaariin sekä päässeet mitä uskomattomampiin ”taviksilta” suljettuihin paikkoihin.

Sanna joutui turvatarkastukseen matkalla "taviksilta" suljettuihin paikkoihin. Kuva: Susanna Snellman
Sanna joutui turvatarkastukseen matkalla ”taviksilta” suljettuihin paikkoihin. Kuva: Susanna Snellman

Seuraa blogikirjoitusten pieni sarja tekemistämme huomioista verkostoitumisen ja yhteisöllisyyden suhteen:

Jatka lukemista Huomioita yhteisöllisyydestä ja verkostoitumisesta. Osa 1.

Pilotti-ihminen

Tunnen pientä haikeutta tajutessani, että kauan suunnittelemani ja rakkaudella rakentamani pelifasilitaattorikoulutus teatteri-ilmaisun ohjaajaopiskelijoille lähenee loppuaan. Olemme viettäneet tiiviit kolme tuntia aina maanantai-aamuisin maalis- ja huhtikuun ajan. Ensi viikon jälkeen on aika heittää hyvästit. Pieneen aikaan on mahtunut todella tiiviisti asiaa ja tapahtumia. Toivottavasti opiskelijat tuntevat myös saaneensa jotain työkalupakkiinsa.

Jatka lukemista Pilotti-ihminen

Bootcampissa pelattiin kahdella Vyyhtipelillä

Keskiviikkona 24.4. oli Reititin-hankkeen järjestämä Bootcamp-tapahtuma kaikille kulttuurin ja luovan alan opiskelijoille. Pelifasilitaattori-kurssin opiskelijat pääsivät kokeilemaan käytännössä fasilitointia ensimmäistä kertaa kurssin ulkopuolisille opiskelijoille. Pelimattoja oli tällä kertaa kaksi, perinteinen Vyyhtipeli sekä Kulttuurituotannolle tehty oma Vyyhtipeli.

Tapahtuman teeman mukaisesti pelit käsittelivät työllistymiseen liittyviä asioita, kuten cv:n ja verkostoitumisen haasteita.

Jatka lukemista Bootcampissa pelattiin kahdella Vyyhtipelillä