Aihearkisto: Luovuus

Luovuutta käsitteleviä sisältöjä.

RYSÄ 2013 – Vyyhtipeli näkyi, kuului ja vaikutti hienosti!

RYSÄ 2013 Raumalla antoi Vyyhtipelille hyvän näkymisen ja testipelin paikan. Peli osoitti taas jälleen kerran toimivuutensa ja seminaarin kahvitauko muuttui innokkaaksi pelaamiseksi. Peliä päästiin testaamaan myös aivan uusissa olosuhteissa iltatilaisuuden ohjelmanumerona.

Vyyhtipeliä on pelattu nyt vajaa 40 eri tiimin voimin. Sadat pelaajat ovat käsitelleet pelin avulla luovien alojen yrittäjyyden, opiskelun tai kaupunginosatoiminnan ajankohtaisia ongelmia. Pelin avulla on rakennettu yhteistoiminnallisuutta ja opeteltu asettamaan yhteisiä tavoitteita. Rysässä pelattavan pelin aihepiirit kerättiin seminaariosallistujilta bussimatkalla Tampereelta Raumalle. Heitä pyydettiin kirjoittamaan yksi kysymys luovan alan yrittäjyydestä ja pyydettiin kiinnittämään huomiota siihen, että kysymys saisi olla niin vaikea, että heillä itsellään ei olisi antaa suoraa vastausta. Kysymysten kirjoittajat eivät olleet tietoisia siitä, mihin kysymykset päätyvät.

Jatka lukemista RYSÄ 2013 – Vyyhtipeli näkyi, kuului ja vaikutti hienosti!

Pienin askelin kohti hyvinvointia

Kävin työhöntulotarkastuksessa viime viikolla. Työterveyshoitaja kävi ansiokkaasti läpi laboratoriotestien tulokset sekä haastatteli minua työssä jaksamisestani. Etukäteen olin saanut pohtia asioita, jotka työssäni antavat energiaa ja jotka mahdollisesti vievät sitä. Hoitaja haastatteli minua lisäksi työpisteeni ergonomiasta, ruokavaliosta ja päivittäisestä liikunnasta. Tuli olo, että minusta ollaan kiinnostuneita. Toki tämä kaava on sama jokaiselle työntekijälle, mutta silti tunsin oloni kiitolliseksi siitä, että minulta edes kysyttiin.

Aloin pohtia pienten asioiden merkitystä hyvinvointiini. Kuinka paljon merkitsee hyvä ergonomia ja tauot vireystilaani? Entä ruokavalio ja hyötyliikunta? Kuulemma jo 10 minuuttia päivässä liikuntaa riittää. Miten se voi riittää? Riittääkö se minulle? Entä unenmäärä sitten? Ja kivat työkaverit?

Jatka lukemista Pienin askelin kohti hyvinvointia

Elokuva-alan yhteistoiminnallisuuden nuori kehittäjä

Vyyhti jakoi viime vuonna ensimmäistä kertaa kunniamaininnan elokuva-alan yhteistoiminnallisuutta edistäneelle nuorelle aikuiselle.  Kunniamaininta julkistettiin osana Artova Film Festivaalia. Vyyhti luovutti ensimmäisen kunniamaininnan tuottaja Mete Sasioglulle, joka oli tehnyt pitkäjänteistä työtä lanseeraten Castingia helpottavan Facebookissa toimivan kaikille avoimen Castbook-työkalun. 

Kunniamaininta on kiertolainen, jonka jakamisesta vastaa aina edellisen vuoden kunniamaininnan saaja. Tänä vuonna maininta meni Meten suosituksesta levittäjä Miikka Norvannolle.

Meten perustelut Miikan valinnalle

”Miika Norvanto suomalainen elokuvalevittäjä, jonka johtama Black Lion Pictures on viime vuosina kunnostautunut kotimaisten indie-elokuvien levittäjänä.

Norvannon Mitä meistä tuli -elokuvasta alkanut aktiivinen levitystoiminta on tuonut valkokankaille viime aikoina esimerkiksi elokuvat Pahaa verta, Pystyssä ja Käräjävuorentie. Tänä syksynä ovat vuorossa vielä elokuvat Knucklebonehead ja Salpa.

Norvanto on lähes yksin luonut pienen budjetin elokuville ammattimaisen levitysmahdollisuudet koko maassa. Ilman hänen intohimoaan ja omistautumistaan moni elokuva ei olisi koskaan päässyt valkokankaalle.

Norvanto kuvailee itseään huonoksi liikemieheksi koska ei tee päätöksiä taloudellisen perustein. Se on kuitenkin meidän tekijöiden pelastus”.

Jäämme innolla odottamaan ensi vuoden Artova Film Festivalia ja Miikan valintaa seuraavaksi elokuva-alan nuoreksi yhteistoiminnallisuuden rakentajaksi.

3D-tulostus – uhka vai mahdollisuus?

Luin alkuviikosta mielenkiintoisen kolumnin, jonka oli kirjoittanut tuiki tavallinen Metro-lehden lukija. Anna Kekki on artesaani, joka on selvästikin huolissaan mestarikuntansa tulevaisuudesta. Kolumnissaan pohditaan muun muassa teknologista kehitystä ja käsityöläisten uhattua tulevaisuutta. Jutussa suurin huomio keskittyy 3D-tulostustekniikkaan, josta viime aikoina on keskusteltu runsaasti eri medioissa.
Kirjoittajan mukaan tekninen kehitys vaikuttaa negatiivisesti ihmiskunnan evoluutiokehitykseen. Onko luova ihminen nyt muuttumassa urbaaniksi ”nappuloiden” räplääjäksi? Tavallaan joo, mutta kaikesta huolimatta asia ei ole ihan niin mustavalkoinen kuin kirjoittaja antaa ymmärtää.

Jatka lukemista 3D-tulostus – uhka vai mahdollisuus?

SUMMIT // Tallinna 12.-14.6.2013

Off to Tallinn :)

Sain kunnian olla Vyyhti-hankkeemme edustajana Summitin Tallinnan vierailulla. Summitin ideana ja pääfokuksena on oppilaitosten tuote- ja palveluinnovaatioiden tuotteistaminen. Summit -prosessissa Metropolian ja Turun AMK:n kulttuurialojen asiantuntijat työskentelevät yhdessä ja saavat ohjausta kulttuuri- ja taidehankkeissa syntyneiden palvelu- ja koulutusvientiaihioiden tuotteistamisessa yrityskonsultilta sekä muilta kanssaolioilta.
Minä ja Susanna päätimme jo huhtikuussa Turun osuuden aikana, että lähdemme jatkojalostamaan työkollegamme Jussi Linkolan kehittämää koulutuspalvelukonseptia nimeltään Sähköiset Jumppakerhot (SJ).

Vyyhti-blogia lukeneille on jo varmasti tullut selville se, että mikä on tämä SJ-koulutuskonsepti. Sosiaalisen median merkitys kasvaa kovaa vauhtia ja nykyään normaalia arkea / työarkea ei voi edes kuvitellakaan ilman, että siihen liittyisi jokin pilvipalvelu tai muu some-työkalu. Esimerkiksi monissa työ- ja opiskeluyhteisöissä on PowerPoint korvattu Prezillä ja moni on myös löytänyt Googlen tarjoamat ilmaispalvelut. Linkedin ja Facebook ovat jo peruskauraa meille opiskelijoille, mutta samalla tämä järjettömän nopea kehitys on johtanut siihen, että moni netin käyttäjä on yksinkertaisesti luovuttanut näiden palveluiden suhteen. Vyyhdin jumppakerhot tarjoavat apua ja helpotusta juuri tälle segmentille.


Round 2 / Helsinki – Tallinna – Helsinki

Summitin Tallinnan osuus startattiin käyntiin Metropolian Bulevardin yksikön juhlasalissa. Kävimme avointo keskustelua, arvioimme toistemme konsepteja ja lopuksi osallistuimme paneelikeskusteluun.   Paneelikeskusteluun osallistuivat muun muassa KIT-toiminnasta vastaavat, koulutusviennin ja palvelumyynnin edustajat sekä Turun AMK:n ja Finpron edustajat.

Paneelikeskustelun jälkeen meidän seurueemme suuntasi kohti Länsisatamaa, jossa meitä odottikin jo Tallink Siljan laiva. Nukuttuamme yön yli merellä (tosiasiassa Tallinnan satamassa ;-) suuntasimme hotellin kautta Tallinnan ”kulttuurikattilaan”. Siellä meille esiteltiin paikan toimintaa ja tiloja. Kattila on monipuolinen tapahtuma-areena, jossa on mahdollista järjestää melko spontaanisti toimintaa. Itse kattila tarjoaa hyvät puitteet keikoille, teatteriesityksille, tanssille ja näyttelyille. Kattilassa pystyi aistimaan anarkistisen ilmapiirin. Ilmeisesti kattilan konseptiin kuuluu se, että paikkoja ei viimeistellä loppuun asti ja ”kliinisyys” / järjestelmällisyys eivät ole se ”juttu”. Miljööstä sen verran, että paikka on pystytetty Stalinin modernisaatiota edustavalle vanhalle tehtaalle / tuotantolaitokselle. Paikan kruunaa alkuperäisyys ja tietenkin komea savupiippu.

kultuurikatel

WP_000459

WP_000460

Saimme paikan päällä työskennellä melko vapaasti ja non-stop kahvitarjoiluista oli tietenkin huolehdittu. Myöhemmin nautimme kattilassa maukasta kasvislounasta, jonka meille valmistivat paikan ystävälliset kahvilatyöntekijät. Itse työskentelyssä oli tarkoitus keskittyä oman konseptin jatkokehittelyyn. Esitin itselleni kysymyksen: miten luodaan SJ:sta toimiva liiketoimintamalli, jota olisi helppo viedä eteenpäin Vyyhti-hankkeen päätyttyä? Tätä kysymystä pohdin useiden näkökulmien kautta. Yritin asettua kuluttajan asemaan ja mietin myös koulumme myyntiresursseja. Sain mielestäni konsulttimme Kari Backmanin avustuksella aikaiseksi hyvän suunnitelman, jonka tulen esittelemään pääpiirteittäin Vyyhdin blogissa.

Ääniartikkeleista uudenlainen väline tulosten levittämiseen

Vyyhti toteuttaa loppujulkaisunsa oheen ääniartikkeleita, jotka ovat lyhennelmiä varsinaiseen julkaisuun päätyvistä laajemmista raporteista.Vaikka ääniartikkelit ovat helppo, hauska, nopea ja uudenlainen menetelmä, tulee ennen hommaan ryhtymistä olla tietoinen muutamista tärkeistä asioista. Tämä kirjoitukseni sisältää muutamia ohjeistuksia ääniartikkelin tuottajalle.

Vyyhdin artikkeleiden toteuttajatahoksi valikoitui kilpailuttamisen kautta helsinkiläinen Silencio Oy. Yrityksen kanssa työskentely oli mutkatonta, nopeaa ja ammattimaista. Vyyhti toteutti ääniartikkelikokoelman, joka on mahdollista kuunnella yksittäisinä artikkeleina tai kokonaisuutena.  Lisäksi kokonaisuudesta pilkotaan tiivistelmä, joka tulee olemaa kuunneltavissa Vyyhdin lopputapahtumassa Musiikkitalossa 6.11.2013. Kaikissa Vyyhdin ääniartikkeleissa on myös tekstiä mukaileva äänimaailma, joka toimii artikkeleiden kuvituksena. Jokainen kirjoittaja luki itse Silencion studiolla tekstinsä esittelyn  ja pääsi vaikuttamaan artikkeleiden taustalle lisättävän äänimaailman suunnitteluun.

Kuunneltava materiaali toimii hyvin eri tavoin kuin luettava, jonka takia jo suunnitteluvaiheessa on hyvä paneutua tekstiin lukemalla omaa osuuttaan ääneen. Onkin hyvin tärkeää, että tekstit eivät ole pitkiä ja etenkin monimutkaista numeraalista tai taulukkomaista materiaalia tulee välttää Ääniartikkeli voi sisältää toistoa, sillä kuulija ei välttämättä pysty palaamaan tekstiin samalla tavoin kuin luettavan materiaalin kanssa.

Ohessa vinkkejä, jotka säästävät aikaa, rahaa ja vaivaa ääniartikkelituotantoa toteuttaessa

Ohjeita kirjoittajalle

  1. testaa artikkeliasi lukemalla sitä itse ääneen. Ovatko lauseet liian pitkiä? (pitkien hankalien lauseiden lukeminen ei kuulosta hyvältä)
  2. kirjoita tekstiin asioita, jotka on helppo ymmärtää kuultuna. Esimerkiksi taulukot eivät toimi luettuna.
  3. aloita artikkelisi aina ingressillä, jossa kerrot mitä artikkelisi tulee käsittelemään. Päätä artikkelisi toistamalla muutama tärkeä asia artikkelin sisällöstä.
  4. artikkelit voidaan lukea studiossa tietokoneelta. Käytä esimerkiksi Google Drivea. Tämä on helppo jakaa myös äänittäjälle, joka seuraa jatkuvasti lukijan työtä äänityksen ajan.
  5. personoi artikkelit. Voisiko artikkeliasi kuvittaa vaikkapa äänimaailmalla?
  6. mikäli tekstissäsi on lainauksia, voisitko saada kirjoittajan lukemaan ne itse? (esimerkiksi Vyyhdin Mestarit-artikkelin lainaus oli kultaajamestari Raimo Snellmanilta, joka kävi itse lukemassa kultaajan työhön liittyvän kappaleen)
  7. tarinat, vertauskuvat tai jopa dialogit kiinnittävät kuulijan huomion

Ohjeita tilaajalle

  1. missä muodossa artikkelit julkaistaan? Kuka niitä kuuntelee?
  2. tarvitsetko artikkelista erilaisia miksauksia? Mihin käyttöön artikkelit tulevat?
  3. kuka artikkelit lukee? Soveltuuko teksti naisen vai miehen äänelle? Lukeeko kirjoittajat itse artikkeliensa ja itsensä esittelyt? (huom!tämä tulee aikatauluttaa hyvin) Esimerkiksi Silenciolla tuotetaan jatkuvasti äänikirjoja. Voit pyytää erilaisia ääninäytteitä kuultavaksesi ja valita lukijan. HUOM! äänikirjojen lukeminen ei ole näyttelemistä tai pelkkää ääneen lukemista. Valitse siis henkilö, jolla on kokemusta äänikirjojen lukemisesta. Tämä säästää sinulta aikaa ja rahaa.
  4. työstä materiaali valmiiksi ennen äänitystä. Studioaikaa ei kannata käyttää korjausten tekemiseen.
  5. ole itse paikalla äänityksissä

Hyvä ääniartikkeli rakentuu seuraavista palikoista

  1. artikkelissa on paljon toistoa
  2. artikkeli luetaan rauhallisesti ja se on helposti kuultuna ymmärrettävää tekstiä
  3. artikkelissa on selkeä johdanto jossa kerrotaan mitä artikkeli tulee sisältämään (korkeintaan kolme asiaa)
  4. varsinaisen artikkelin jälkeen lyhyt yhteenveto asioista, joita artikkeli käsitteli
  5. muistetaan, että kuulijalla ei ole hyvin todennäköisesti mahdollisuutta takaisinkelaukseen
  6. artikkeli luetaan ammattimaisesti (takerteleva lukija maksaa paljon, hyvä lukija on tehokas ja nopea eikä vie turhaa studioaikaa)

Vyyhdin ääniartikkelit on kuunneltavissa hankkeen internetsivuilla syksyllä 2013. Mikäli kiinnostuit tuottamaan oman ääniartikkelin, ota yhteyttä Vyyhtiin. Neuvomme mielellämme alkuun.

Susanna

Luovien ideoiden syntyminen ei näe aikaa eikä paikkaa

Perinteinen työaikakäytäntö voi olla merkittävä haitta luovan ajatustyön tekemiselle. Tätä mieltä on Luovan Suomen asiantuntijaraati, jossa enemmistö vastasi myönteisesti kysymykseen ”onko perinteinen 9-17 työaikakäytäntö mielestäsi merkittävä haitta tehokkaan, luovaa ajatustyötä vaativan työn tekemiselle”.

Olen asiasta aivan samaa mieltä. Luovassa prosessissa hyvin harvoin katsotaan kelloa. Haasteena onkin luovan työryhmän toimimisen kannalta etenkin se, miten tekijät löytävät yhteisen sävelen sekä yhteisen päämäärän. Riskinä voi olla työryhmän hajaantuminen ja päämäärän hämärtyminen. Vyyhdissä työaika on joustava ja työajan järjestelyn kannalta olisikin tärkeää muistaa kokoontua vähintään viikoittain keskustelemaan projektin yhdinryhmän kanssa, mitä kukin tekee, onko liikaa vai sopivasti töitä tuntuuko jokin asia hankalalta tai haluaako joku jakaa onnistumisiaan.

Kiireessä unohtuu liian usein kommunikaatio ja etenkin tapahtumatuotannon kiireisimmässä hetkessä unohtuu helposti yhteiset viikkotapaamiset. Näin on käynyt helposti myös Vyyhdissä jo senkin takia, että joskus on haastavaa löytää kalentereista kaikille sopivaa aikaa.

Jos luovien ideoiden syntyminen ei näe aikaa eikä paikkaa, asioiden jalostamiseen ja ideoiden konkretisoimiseen tarvitaan yhteisesti sovittuja aikoja.

Luovan suomen artikkeli on luettavissa osoitteessa:

http://www.luovasuomi.fi/blog/post/37

Luovan työn tekijä // parfymööri Max Perttula

Minua kiehtovat luovat ihmiset. Miettikääs hetken, että miten tyhjä ja ”bulkki” tämä maailmamme olisi, jos luovia tekijöitä ei olisi olemassa. Toisaalta yhteiskuntamme voisi muistuttaa myös George Orwellin luomaa visiota (Vuonna 1984), mikäli meitä yritettäisiin merkittävästi rajoittaa ajattelussa. Luova tekeminen / ajattelu ei sinänsä tunne rajoja, sitä on kaikkialla. Jopa niinkin ”tylsät” tyypit kuin kirjanpitäjät sen osaavat, siis luovan ajattelun. Vai ettekö muista enää konkurssiin mennyttä yhtiötä nimeltään ENRON? Taisi konkurssissa olla kyse nimenomaan luovasta tavasta toteuttaa ja tulkita kirjanpitolakia. Tämän jälkeen koko luovan kirjanpidon käsite sai ihan uuden merkityksen globaalissa mittakaavassa.  

Intohimoni ei ole missään tapauksessa kirjanpidossa tai taloushallinnossa, tykkään kuitenkin yhteiskunnan laajasta tarkkailusta. Mihin olisi relevantti vetää raja, kun keskustellaan luovasta tekemisestä? Minulle luova tekeminen merkitsee ennen kaikkeaan ihmisiä, jotka kehittelevät ”omia juttuja”, toteuttavat itseään ja luovat uutta. Yleensä luova tekeminen mielletään muotoilijoiden omaksi jutuksi, onhan se helpointa nähdä sitä kautta. Myös muusikko, vaatturi, kultaseppä tai vaikkapa parfymööri ovat luovia tekijöitä.


Mysteerinen Max Perttula

Harva meistä tietää, että maastamme löytyy ihka oikea hajuvesien tekijä, eli niin sanottu parfymööri. Luin joskus vuosia sitten City-lehdestä jutun viitasaarelaisesta ”outolinnusta”, joka oli jo nuorena poikana hurahtanut kosmetiikkatuotteisiin. Itse olen miesten tuoksujen suurkuluttaja ja juttu parfymööristä on jotenkin jäänyt kummittelemaan alitajuntaani. Tein alkuviikosta hieman taustatutkimusta tästä kyseisestä herrasta, joka on siis perustanut oman hajuvesilaboratorion ja työstänyt suuren määrän kaupallisia tuoksuja. Viime vuoden puolelle Max Perttula paljasti Ylen PS-ohjelmassa luoneensa erittäin kalliin tuoksun, jota lähtee markkinoimaan Venäjän maksukykyisille kuluttajille.

Max Perttulan työ parfymöörinä on hyvin taiteellista. Työssä täytyy hallita kemian lisäksi myös luovat ja intuitiiviset puolet. Nenä ja tuoksumuisti ovat tärkeimmät työvälineet ja ne mahdollistavat maisemien, tilanteiden ja yksittäisten tuoksujen rekonstruoinnin. Max kertoo nettisivullaan, että hienon tuoksun luominen on ikään kuin eräänlaista ”selvännäköisyyttä”, jolloin parfymööri aistii valmiin tuoksun mielessään, ennen kuin aloittaa sen suunnittelutyön. On tilanteita, jolloin visio on niin selkeä ja vahva, että tuoksu syntyy tunneissa, mutta joskus tuoksun luomiseen saattaa kuitenkin kulua viikkoja, kuukausia tai jopa vuosiakin. Työssä täytyy olla hyvin kärsivällinen, järjestelmällinen ja ”luova hulluus” on ihan ehdoton, jotta pystyy luomaan jotakin uutta ja uniikkia. Psykologia liittyen tuoksujen aistimiseen ja niiden luomiin mielikuviin on myös tärkeä osa työtä.


Lapsuus, nuoruus ja viikset

Max Perttula kertoo olleensa rutiköyhä koko ikänsä ja uhranneensa kaiken tuoksuvalle unelmalleen. Perheen mukana Ruotsista paluumuuttaneen pojan alkuaika Suomessa oli helvettiä: häntä kiusattiin puutteellisesta kielitaidosta ja ääntämyksestä, ulkonäöstä ja kodin köyhyydestä. ”Ja sitten vielä harrastuksena oli kosmetiikka!” Kiusaaminen kasvatti kuitenkin sisua ja riippumattomuutta, ”yksinäisen suden mentaliteettia”. Sisukkuutta painotti myös isä, jolta Max omaksui isänmaallisen ”Suomi-äijä-asenteen”.

Max Perttula

Elämänsä pahimpana virheenä Max pitää sitä, että kertoi muille homoseksuaalisuudestaan vasta 26-vuotiaana. Hän peitti suuntautumisensa biletyksellä, kulutti hirmuiset määrät alkoholia ja näytteli heteroa. Mielessä oli muuttaminen jonnekin kauas, ja mielessä pyöri itsetuhoisiakin ajatuksia. Tultuaan kaapista ulos hän huomasi pelänneensä asiaa turhaan: perhe suhtautui asiaan loistavasti, ja kavereita tuli jopa enemmän.

Max on ylpeä viiksistään ja rakastaa nahkavaatteita, koska ne sopivat hänelle, tuoksuvat hyvältä ja ovat provokatiivisia. Hajuvesien ohella hän on tehnyt musiikkia ja omia musiikkivideoita, veistoksia ja maalauksia, suunnitellut koruja ja vaatteita ja toiminut omien tuotteidensa mallina. Max on saanut moniaista yrityksistään negatiivistakin palautetta mutta myös valtavasti kannustusta. Kappale Kylähullu jousimies kertoo tekijästä itsestään: hän hyppää ”hälläväliä-innolla” eri projekteihin muiden mielipiteistä välittämättä. ”Ja kaikista tuotoksista näkyy, että mulla on ollut hauskaa niitä tehdessä.”

Lähde: YLE / Jukka Lindfors

 

Suomessa ei tällä hetkellä ole kuin yksi parfymööri, Max Perttula. Koko maailmassa heitä on ainoastaan muutamia satoja, jotka työskentelevät perinteisin menetelmin.

Max Perttulan tuotteisiin voi tutustua tarkemmin hänen hajuvesiyhtiönsä nettisivuilla:
www.maxjoacimcosmetics.com

 

Nikita Gavrilenko
projektisuunnittelija // Vyyhti-hanke
tuoksujen suurkuluttaja

Lisää tukea ja kaupallisuutta luoville aloille!

Suomi on täynnä idearikkaita luovan alan yrittäjiä. Olin yksi heistä vuosina 2007 – 2011, mutta sitten loppui puhti ja rahat.


Luovan alan yrittäjyys ei aina tarkoita suuria tuottoja tavoittelevia startup-yrityksiä    

Luin viikonloppuna Liisa Jokisen surullisen artikkelin, joka käsitteli suomalaisen vaateteollisuuden ahdinkoa. Ai niin, Liisa Jokinen on siis se sama toimittaja, joka on jo vuosia dokumentoinut Helsingin katumuotia oman Hel-Looks -bloginsa kautta. Liisa on ollut myös mukana luomassa Vaatelainaamoa Helsinkiin.

 

Olen ollut jo vuosia sitä mieltä, että Suomi ei millään tavalla kalpene Ruotsin rinnalla vaatetusalalla, meidän muotokielemme on jopa rikkaampi. Johtuukohan osittain slaavilaisista juuristamme? Niin tai näin, me ei kuitenkaan osata myydä vaateluomuksiamme tai sitten kaikki voimavaramme ulkomaan myynnin suhteen kohdistetaan perinteisempään teollisuuteen. Juuri nyt on seksikästä puhua peliteollisuudesta taikka muista nousevista teknologia-alan pienyrityksistä. Miksi valtiomiehemme eivät halua edistää kotimaista vaatetusteollisuutta myynninedistämismatkoillaan? Olemme moneen kertaan nähneet televisiosta Alexander Stubbin hehkuttavan suomalaista teknoteollisuutta. Voisiko herra ministeri seuraavalla kerralla hehkuttaa suomalaisia vaatesuunnittelijoita? Kuvitelkaa, Stubb Kiinan matkallaan ja Sasu Kaupin vaatteet yllä;) Mitä? Etkö tiedä kuka on Sasu Kauppi? Sasu on superlahjakkuus, joka suoritti kandin tutkinnon Taideteollisessa korkeakoulussa ja tämän jälkeen jatkoi opintojaan Lontoon Central Saint Martinsin yliopistossa. Kyseinen yliopisto on yksi maailman arvostetuimpia muotoilun/ luovien alojen opinahjoja. Yliopiston alumneihin kuuluvat mm. Alexander McQueen, Paul Smith, Stella McCartney ja muusikko M.I.A. Huhujen mukaan englantilainen muotitalo Burberry yritti saada Sasun palkkalistoilleen, mutta määrätietoinen mies päätti toteuttaa ”omia juttuja” itsenäisenä yrittäjänä. Toinen loistava esimerkki on Daniel Palillo, joka on tehnyt kovasti töitä niin sanottuna indie-suunnittelijana. Daniel on lyönyt läpi Japanissa ja hänen luomuksiaan käyttää mm. Lady GaGa. Näitä esimerkkejä on paljon ja yksi tuoreimmista ja ikävimmistä on vaatemerkki nimeltään Minni f. Ronya. Kyseinen tuotemerkki meni kansankielellä konkkaan tässä kuussa.

 

Tutkin huvikseni Finatexin (Tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry) tilastoja ja törmäsin mielenkiintoiseen tosiasiaan. Suomessa tekstiili- ja vaateteollisuus työllistää noin 10 000 työntekijää ja Ruotsissa luku on 40 000. Sama trendi jatkuu myös vientiluvuissa, sillä Suomen viennin arvo on 300 milj. ja Ruotsissa aika tasan tarkkaan neljä kertaa isompi. Miten tämä on mahdollista? Meillähän on kaikki samat resurssit. Ovatko ruotsalaiset mainosmiehet muka meitä parempia? Itse uskon, että suurin ongelma on siinä, että 2. asteen kouluissa ei ole riittävästi opastusta yrittäjyyteen. Mielestäni sama ongelma jatkuu myös ammattikorkeakouluissa, sillä liian harva koulu panostaa kaupallisuuteen ja yrittäjyyteen. Myös erilaiset verkostoitumismallit puuttuvat. Yrityshautomoissa ja erilaisissa seminaareissa ei näe juuri koskaan alan edustajia. Kansanedustaja Pia Kauma (Kok) teki tänä keväänä kirjallisen kysymyksen samasta aiheesta ja vastauksen laati jo väistynyt opetusministeri Jukka Gustaffson (SDP). Uskallan myös väittää, että meillä on yksinkertaisesti ihan liikaa kouluja, jotka tarjoavat alan opintoja. Mitä järkeä on valmistua vaatetusalan korkeakoulusta vaatekaupan myyjäksi?

Viikonloppuna järjestettiin Fashion Stock Sales, jonka ideana on tarjota kuluttajille mallikappaleita edulliseen hintaan. Myyntitapahtuman taustalla ovat Lumi ja Elle-lehti.
Viikonloppuna järjestettiin Fashion Stock Sales, jonka ideana on tarjota kuluttajille mallikappaleita edulliseen hintaan. Myyntitapahtuman taustalla ovat Lumi ja Elle-lehti.

 

Nikita Gavrilenko

projektisuunnittelija // Vyyhti-hanke
ex-vaatetusalan yrittäjä

Mestaria tapaamassa

Olin haastattelemassa Kultaajamestari Raimo Snellmania Helsingissä kauniissa Sofiassa. Haastattelun pohjalta syntyy artikkeli, joka julkaistaan osana Vyyhdin loppujulkaisua. Mestarillinen haastattelu sisälsi paljon kimalletta, viisaita ajatuksia ja mestarin oppeja.

mestari3
Mestari Raimo Snellman tarkastelee kullattua elementtiä työhuoneellaan Sofiassa

Jatka lukemista Mestaria tapaamassa

Wärk:fest rakentaa uudenlaista yhteistoiminnalisuutta

Kummallisia kojeita, uusia ajatuksia ja mahdolliseen maailmanloppuun valmistautumista Kaapelitehtaalla.

Kaapelitehtaalla 20.-21.10.2012 ensimmäistä kertaa järjestetty Wärk:fest kokosi yhteen satoja Wärkkääjiä. Kaapelitehtaan ovella tapasin tapahtuman tuottajan, aina niin iloisen ja positiivisen Nuppu Stenrosin. Nuppu kertoi Wärk:festin olevan tapahtuman kulkuun oikein tyytyväinen. Yhteistoiminnallisuuden, itse tekemisen ja kierrättämisen teemat toteutuivat hienosti tapahtumassa ja mitä kummallisimmat Wärkkääjien taidonnäytteet nostivat esille monenlaisia eri teemoja maailmanlopusta yhteisöviljelyyn.

Jatka lukemista Wärk:fest rakentaa uudenlaista yhteistoiminnalisuutta

Luin blogia #2 – Yritysmaailma ja taiteellinen osaaminen

Kira Sjöberg kirjoittaa Luovan Suomen blogissa ajatuksia muun muassa taiteen soveltamisesta yritystoiminnassa:

Kirjoituksessa viitataan myös The Smart Design, Smart Process –konferenssiin vuonna 2012. Jäämme odottelemaan, mitä konferenssi pitää sisällään.