Artova Film Festivalin yhteydessä 8.9.2012 Vyyhti ja Suomen Elokuvakontakti ry järjestivät ammattilaisseminaarin otsikolla Marginaaleja – onko niitä? Paneelikeskustelun kantava teema oli, mitä marginaalit ovat elokuva-alalla.
Keskustelua moderoi Elina Rislakki, Suomen Elokuvakontakti ry:stä
Panelisteina toimivat
Zagros Manuchar, elokuvantekijä Irakin Kurdistaniasta. ”Salpa” julkaistaan 2012.
Tuomas Parviainen, itseoppinut käsikirjoittaja, ”Ja saapuu oikea yö” (2012).
Satu Kankkonen, Vinokino-elokuvafestivaali.
Kari Aalto, Lyhty ry. Pertti Kurikan Nimipäivät -laulusolisti ja Kovasikajuttu -elokuvan näyttelijä.
Vyyhti järjesti kaksipäiväisen peliworkshopin, jossa käytiin lävitse Vyyhtipelin vaiheita tarkoituksena kirkastaa, yksinkertaistaa ja eritellä peliprosesseja. Workshoppiin osallistui Vyyhdin projektituottaja Nikita Gavrilenko, teatteri-ilmaisun ohjaaja ja Vyyhdin projektituottaja (alkaen elokuu 2012) Sanna Ristaniemi, teollinen muotoilija Satu Jokinen ja allekirjoittanut Vyyhdin projektisuunnittelija.
Vyyhtipelin kehittely on ollut vauhdikasta ja koska pelin kehittäminen on ollut osana lopputyötäni, jatkokehitteleminen ja avaaminen uudestaan tuntui raskaalta ja kaikkine pienine osasineen ja prosesseineen liian haastavalta projektilta lähteä purkamaan yksin. Tarvittiin toimiva tiimi, joka pystyisi tuomaan pelille uusia ulottuvuuksia.
Aloitin Vyyhdissä projektisuunnittelijana syyskuussa 2011. Siitä eteenpäin onkin ollut aikamoista tykitystä. Positiivisessa mielessä.
Työtehtävät muotoutuivat tiimissä nopeasti niin, että kaikkien erityisosaaminen saatiin helposti käyttöön ja työn tekeminen on ollut mielekästä ja kiivastahtista. Kaikkien ei tarvitse osata kaikkea, apua saa pyytää ja on täysin ok myös opetella uusia asioita. Hanketyö on sinänsä kiitollista, että uusia kaavoja voidaan luoda uuden porukan kesken ja asioihin voi reagoida nopeasti. Hanketyön suurena haasteena näen jatkuvuuden: miten hankkeen aikana hyviksi havaitut ja toimivat toimintamallit saa elämään vielä hankkeen päättymisen jälkeen?
Shared Gems 2012 -peliseminaari on nyt tältä vuodelta liki paketissa. Oli upeaa päästä tekemään seminaarin tuotannollista työtä huipputiimissä, jossa eri alojen tekijät paiskivat työtä tähdäten samaan määränpäähän. Tuotanto aloitettiin huolellisella valmistautumisella jo joulukuussa 2011. Tällöin seminaariin oli vielä puoli vuotta. Tuotannolliselta kantilta asiaa katsottuna puoli vuotta on hyvin lyhyt aika, vaikka alkutalvesta kesä tuntuikin välillä hyvin kaukaiselta asialta.
Seminaarin puhujat, paikka, aika ja budjetti oli valmiina jo vuoden 2012 alussa. Haluttiin tehdä asiat yhteistoiminnallisesti ja antaa ilmaa etenkin opiskelijoiden henkilökohtaisille onnistumisille ja uuden oppimiselle. (Tällaisia uuden oppimisen hetkiä toki oli tarjolla myös Vyyhdin vakkareillekin).
Aamiaistapaamiskonseptin luominen ja toteuttaminen keväällä 2012 Arabian alueen yrittäjien verkostoitumisen edistämiseksi on ollut mahtava kokemus. Olen tutustunut uusiin ihmisiin ja pystynyt tarjoamaan myös alueen toimijoille mahdollisuuden tutustua toisiinsa.
Aamiaistapaamisten kehittämiseksi tein opinnäytetyöni Metropolia Ammattikorkeakoulun kulttuurituotannon koulutusohjelmaan. Opinnäytetyöni tarkoitus on tukea Arabian alueella synnytetyn aamiaistapaamiskonseptin kehittymistä. Tavoitteena on luoda alueelle yrittäjien itseohjautuva aamiaistapaamismalli, joka jatkaisi aamiaisperinnettä Vyyhti-hankkeen päättyessä (Mutta se ei tapahdu ihan vielä). Opinnäytetyössäni olen nostanut esille näkökulmia sekä aamiaistapaamisten järjestäjän että niihin osallistuneiden yrittäjien perspektiivistä.
Aamiaistapaamisia ja niiden kehittämistyötä yhdessä Arabian alueen yrittäjien kanssa jatkaa jatkossa Hub Helsinki Host ja yrittäjä Jenni Anttonen. Jennin aatteita voi lukea jatkossa tälläkin foorumilla.
Toivotan kaikille aurinkoista kesää ja maukkaita aamiaistapaamisia jatkossakin!
Olin mukana ryhmän tuottajana SharedGems –pelijami tapahtumassa. Pelijamien tarkoituksena on kehittää peli 48 tunnissa. Omat lähtökohtani pelidevaukselle eli pelin kehittämiselle olivat olemattomat. Peliala ja tekniikka ovat olleet aina minulle läheisiä, mutta itse pelin tekeminen oli minulle täysin vierasta. Tämän takia otin etukäteen selvää tuottajan roolista pelin kehityksessä. Olen kuulunut viime vuoden lopusta lähtien pelialan naismentoriverkostoon, josta kysyin tuottajilta apua. Tiedustelin mitä tulisi ottaa huomioon ja mitä mahdollisesti opetella etukäteen. Jututin lisäksi myös koodareita, joilta sain lyhyen oppimäärän eri koodausohjelmista sekä pelimekaniikkojen toteutuksesta.
Projektin aikana halusin selvittää kaksi asiaa: 1) Olisiko pelien tuottaminen minua varten 2) Minkälainen pelin kehittämisen prosessi on käytännössä. Lisäksi tämä oli hyvä mahdollisuus seurata miten itseohjautuva työryhmä työskentelee sekä tarkastella miten tuottaja asettuu siihen. Yhteisenä tavoitteena oli saada pelattava peli valmiiksi 48 tunnissa.
Vyyhtipeliä pelattiin Jyväskylän Kaupunginteatterin teatteritiistaissa 15.5.2012.
Pelissä pelasi 3 joukkuetta: Kaupunginteatterin johto, kaupungin päättäjät ja teatteria harrastavat nuoret. Pelin avulla haettiin vastauksia nuorisoteatterin toimintaan.
Läänintaiteilija Pasi Saarinen kertoo pelaajille pelin sääntöjä Jyväskylän Kaupunginteatterissa 15.5.2012
Vyyhtipelin mattoversio korkattiin 12.5.2012 Metropolian Tuottamolla, kun kaksi Helsingin kaupunginosaa ottivat mittaa toisistaan teatteri-ilmaisun ohjaaja Sanna Ristaniemen ohjaamana.
Maunula-seura pelaamassa Vyyhtipeliä.
Pelissä toisensa kohtasivat Roihuvuori-seura ja Maunula-seura, jotka tunnin kestävässä pelissä hakivat ratkaisua yhteistoiminnallisuuden lisäämiseen yhdistystensä välille. Peli oli hyvin tasaväkinen ja sisälsi paljon keskustelua, naurua ja uusia ideoita.
Vyyhti-projektin fasilitointiaiheinen mikrokirja Yhteistoiminnan rakentajat – kokemuksia fasilitoinnista on nyt julkaistu PDF-muodossa. Kirja on myös toimitettu painoon, ja painetun version odotetaan valmistuvan lähiaikoina. Kirjan ovat toimittaneet Jussi Linkola ja Juhana Kokkonen Metropolia Ammattikorkeakoulusta.
Kirjaan on koottu useiden kirjoittajien kokemuksia fasilitointiprosesseista, niiden onnistumisista ja epäonnistumisista. Se jatkaa Metropolia Ammattikorkeakoulun kulttuurin ja luovan alan mikrokirjasarjaa, ja kuten muutkin mikrokirjat, se on kutsu keskusteltuun ja aiheensa tarkempaan määrittelyyn.
Lautapelien lisäksi rakastan listoja. Vietin muutaman unettoman yön hehkuttaessani hiljaa mielessäni pelejä ja niiden hyviä puolia. Koin siis tarpeelliseksi vielä kerran listata syyt sille, miksi lautapelit todella mahdollistavat yhteistoiminnallisuutta mielestäni. Listausjärjestys on satunnainen.
Peleillä on kumma kyky koukuttaa ja kutitella. Ainakin minua ja juuri oikealla tavalla. Väitän, että useimmilla ihmisistä on myötäsyntyinen halu kilpailla, pelata ja leikkiä. Kun yhdistetään teatteri-ilmaisun ohjaaja, lautapelit ja yhteisö ongelmatilanteessa, saadaan aikaiseksi mitä mainioin soppa kaikkia niitä! Kilpailutilanteessa ylitämme itsemme. Leikkiessä unohdamme järjestetyn tilanteen, jossa olemme. Pelatessamme meitä ohjaavat säännöt, joiden puitteissa on helppo ja turvallista toimia. Rajat ruokkivat luovuutta!
Mikä olisi lähempänä soveltavaa teatteria kuin lautapelinä pelattu kaupunginosayhdistysten yhteistyö? Susanna Snellmanin kulttuurituotannon yamk:n lopputyö Vyyhtipeli on vastaus tähän. Keväästä alkaen vetämässäni livepelissä tarkoituksena on saada kaupunginosayhdistykset lähestymään toisiaan, oppimaan ja jakamaan toisilleen tietotaitoa sekä resursseja. Ja tietysti pitämään hauskaa! Pelaamaan haluttaisiin saada etenkin yhdistykset, jotka ovat tottuneita toimimaan yksin ja jotka ovat eniten avun tarpeessa. Pelaamisen olisi tarkoitus auttaa juuri tämän dialogin ja kontaktin löytymisessä, ainakin kahden yhdistyksen välille.
Teatteri-ilmaisun ohjaaja Veli-Pekka Koho ja nuori näyttelijän alku Jenna ennen esityksen alkua
Olin eilen seuraamassa Pitäjänmäellä toimivan nuorten Miks-ryhmän valmistamaa huikeaa teatteriesitystä nimeltä Karkauspäivä. Mielenkiintoiseksi esityksen seuraamisen teki se, että ryhmä oli valmistanut esitystään jo muutaman vuoden ajan itsenäisesti ja ryhmä koostui ala-asteen 4-6 luokkalaisista lapsista ja nuorista. Käsikirjoitus, lavastus, puvustus, valaistus ja äänisuunnittelu oli kokonaan esiintyjien itsensä käsialaa. Puhumattakaan hienosta kanttiinitarjoilusta.
Tapasin Artovan puheenjohtaja Janne Kareisen. Artova ry (Arabianranta-Toukola-Vanhakaupunki kaupunginosayhdistys) on perustettu vuonna 2008 asukasyhdistyksen seuraajaksi. Kaupunginosayhdistys eroaa perinteisestä asukasyhdistyksestä käsitteenä selvästi, sillä sen piiriin kuuluvat kaikki kaupunginosan toimijat: yrittäjät, yhdistykset, asukkaat, opiskelijat ja erilaiset monimuotoiset alueen yhteisöt. Artova ottaa toiminnassaan huomioon asukkaiden lisäksi aktiivisesti ja voimallisesti myös alueellisen kaupunkikulttuurin kirjon.
Toiminta on itseohjautuvaa ja sitä toteutetaan poikkeuksetta positiivisuuden ja nautinnon kautta. Miten itseohjautuvaa toimintamallia voidaan toteuttaa vapaaehtoistyössä? Kysyin sitä Kareiselta ja hän vastasi näin:
Olen viime aikoina kiinnittänyt paljon huomiota ihmistenväliseen viestintään. Mitä enemmän viestijöitä on, sitä enemmän soppa menee sekaisin. Lähes poikkeuksetta. Mutta miksi? Osaammeko ottaa jokapäiväisessä viestinnässämme huomioon antamiemme viestien saajat, jotka todennäköisesti kaikki edustavat aivan erilaisia lähtökohtia, taustoja, ammattikuntia ja persoonia?
Jotta viestintä ei olisi liian helppoa, mukaan mahtuu aina sopankeittäjiä, jotka haluavat hämmentää soppaa syömäkelvottomaksi. Nämä myrkynkeittäjät toimivat esteenä varsinkin yhteistoiminnallisuutta vaativien projektien viestinnässä ja onnistumisessa. Olen huomannut varsinkin tekstuaalisen viestinnän aiheuttavan monesti ongelmatilanteita. Eleillä, keskustelulla, äänenpainoilla ja tilanteella on suuri osansa onnistuneessa viestinnässä.
Vyyhti ja kulttuurituotannon opiskelijat tutustuivat yhdessä sähköisten työvälineiden hyödyntämiseen projektityöskentelyssä viiden päivän intensiivisellä opintojaksolla Metropolia ammattikorkeakoulussa loka-marraskuun taitteessa 2011.
Tavoitteena oli tutkia, minkälaisia sosiaalisen median sovelluksia, pilvipalveluja ja verkkopohjaisia työvälineitä projektimuotoisen tuotannon eri työvaiheisiin ja tarpeisiin on tarjolla.
Vyyhti-projektin fasilitointiaiheinen mikrokirja Yhteistoiminnan rakentajat – kokemuksia fasilitoinnista on nyt julkaistu PDF-muodossa. Kirja on myös toimitettu painoon, ja painetun version odotetaan valmistuvan lähiaikoina. Kirjan ovat toimittaneet Jussi Linkola ja Juhana Kokkonen Metropolia Ammattikorkeakoulusta.
