Koulutuspeli-seminaari Tallinnassa

Matkustimme Susannan kanssa viime viikonloppuna  IT-kouluttajien Koulutuspeli- kevätseminaarin myötä Tallinnaan.  Seminaarissa käsiteltäviä aiheita olivat mm. pelillistäminen, simulaatio ja pelit oppilaitosympäristössä. Eli samoja asioita, joista olemme kailottaneet ja kirjoittaneet artikkeleita jo reilun kahden vuoden ajan.

Tallinnan yliopiston lehtori Martin Sillaotsin  pelillistetty luento
Tallinnan yliopiston lehtori Martin Sillaotsin pelillistetty luento

Olo seminaarissa oli kuin olisi tullut kotiin, heimonsa luokse, vaikka kyseessä oli meille ennestään tuntemattomat ihmiset. Tämä johtui mielestäni siitä, että aihe oli kaikille alustajille ja osallistujille monella tapaa tuttu ja paljon koluttu. Olimme Vyyhti-hankkeen aikana ehkä pitkästä aikaa osana yhteisöä, jonka toi yhteen samat kiinnostuksen kohteet ja aihe, eikä esimerkiksi fasilitoimamme Vyyhtipeli.

Seminaarin kutkuttavuus oli siinä, että se täytti teemansa alusta loppuun asti. Kun teemana oli pelillisyys ja pelit, oli seminaarin ohjelmakin alusta loppuun asti tehty pelin viitekehykseen. Saimme ensimmäisenä käteemme kirjekuoret, joista löytyi useita pelivälineitä, mm. pelikortti, sanapeli, bingo ja pistekortit tehtävänannoilla. Pelit piti suorittaa seminaarin aikana, ja niissä oli tavoitteena tutustuminen muihin osallistujiin, yhteistyö ja toiminnallistaminen. Ah!

Aalto yliopiston lehtori Tarmo Toikkanen luennoimassa erilaisista pelaajatyypeistä, kuten Easy, Hard, People ja Serious Fun.
Aalto yliopiston lehtori Tarmo Toikkanen luennoimassa erilaisista pelaajatyypeistä, kuten Easy, Hard, People ja Serious Fun.

Seminaarissa oli alustamassa lisäksi mm. Otavan opiston Samuli Turunen, joka puhui pelillistämisen sijaan simulaatioista. Siinäkö se odottamamme termi pelillistämisen tilalle? Myös Irmeli Pietilä Haaga-Helia ammattikorkeakoulusta puhui kuin omalla suullaan meidän ajatuksiamme samaisesta pelillistämisen aiheesta, mutta oppilaitosympäristössä. Jälleen kerran ah!

Kaiken kaikkiaan seminaari oli oiva osoitus siitä, että toisinaan yhteisö ja yllättävä tiimiytyminen syntyy kuin odottamatta. Oikeastaan juuri vieläpä niin, kun odotukset ovat alhaiset ja luulee että ei voi tuntea kuuluvansa joukkoon, vaikka voissa paistaisi. Jälleen sain todisteen omasta umpimielisyydestäni (”kun en tiedä mitään IT-alasta, en voi sen alan ihmisiin tutustua”).  Oikeat ihmiset voivat olla juuri siellä, missä vähiten sitä odotat!

Kaiken kaikkiaan mainio seminaari!

t. Sanna

Jaa juttu eteenpäin: