Läsnäoloa lahjaksi

Syyskausi lähenee loppuaan. Joulunaikaan virittäytyminen on useimmissa kodeissa alkanut jo muutama viikko sitten, kun ensimmäiset luukut joulukalentereista avattiin. Ensimmäiset piparit on leivottu ja jouluvalot ripustettu ikkunoihin. Minä teippasin 80-luvun lapsuudestani tutut punaiset pahvitontut ikkunoihin tuomaan väriä ikkunoista heijastuvaa lumimaisemaa vasten. Tuskin on ketään, joka olisi voinut välttyä joululauluilta kaupoissa tai jälleen kerran yllättävältä määrältä lunta. Joulun tuntu on tänä vuonna käsinkosketeltava. Viimevuotisen pyöräilevän pukin sijaan nähdään sittenkin poro, tai punainen Toyota.

Sain viettää ensimmäiset joulukuun viikkoni vauvateatteria tehdessäni Suomen Kansallisteatterissa. Päällimmäiseksi kahdeksasta Piparkakkuipanoiden esityksellisestä työpajasta jäi energia ja ilo, joita hetken rauhoittuminen, himmeä valaistus ja antautuminen läsnäololle antoivat. Puolen tunnin mittaisen esityksen ja työpajan jälkeen oli aikaa jutella vanhempien kanssa, juoda glögiä ja leikkien tutustua vauvoihin. Huomasin kaipaavani samanlaista läsnäoloa kotona perheeni kanssa olemiseen.

Läsnäoloa voi olla monenlaista. Minulle se tarkoittaa odotusta siitä, että freelancerin kauan kaivattu loma alkaa, ja voin kotona ollessani tyhjentää ajatukseni ja mielessä sykkivät to do -listat mielestäni. Jos osaisin olla yhtä läsnä kotona, kuin olin esiintyjän ja vetäjän roolissa vauvateatterin vauvojen ja vanhempien kanssa. Moni oppi on helppo toteuttaa muiden, kuin niiden tärkeimpien kanssa.

Yksi väylä mukavalle läsnäololle peliasiantuntijan mielestä on tietysti lautapelit, joita koko perhe voi yhdessä pelata. Tehdessämme kotona joulunajan kaseerausta mittavaan lautapelikokoelmaamme, tuli vastaan Manhattan -peli, jota pelasimme Monopolin ja muiden kestosuosikkien tavoin lapsuudenkodissani. Heräsi toive siitä, että tänäkin jouluna yksi yhdessäolon muodoista olisi vanhojen pelien esiin kaivaminen, edellisten joulujen muistelu ja uusien pelihaasteiden asettaminen.

Yhteistoiminnallisuutta edistävä Vyyhti -hankkeemme voisi tänä jouluna antaa joululahjaksi kuulutuksen ja käytännön toimia omien arvojensa puolesta.
Yhteistoiminnallisuutta koteihin! Läsnäoloa ja kuuntelua joulupöytään!

Minä lupaan pelata perheeni kanssa ainakin yhden pelin, kuunnella oikeasti mitä kullakin on sanottavanaan ja tyhjentää mieleni työasioista. Edes hetkeksi. Ja tietysti tanssia muutaman joulutanssin (vaikka sen lapion varressa) sen sijaan, että manaisin yhä kasvavaa lumipeitettä automme edessä.

Mitä rentouttavinta, rauhallisinta ja yhdessäoloa kunnioittavinta joulua kaikille toivottaen,

Sanna

Jaa juttu eteenpäin: