Ääniartikkelit, Artikkeli, Kaupunginosatoiminta, Yhteisömanagerointi, Yhteistoiminnallisuus

Mahdollistava yhteisöjohtaminen

Ääniartikkelin taustoittava käsikirjoitus

Olen Pirjo Tulikukka, Helsingin kaupunginosayhdistykset ry Helkan toiminnanjohtaja. Helka ry on helsinkiläisten kaupunginosayhdistysten yhteenliittymä; paikallisen osallistumisen ja kaupunginosatoiminnan asiantuntija ja kehittäjä. Vyyhti-projektin osatoteuttajan näkökulmasta olen herättänyt projektissa keskustelua ihmisten ja yhteisöjen mahdollistavasta johtamisesta. Artikkelini käsitteleekin juuri sitä: mahdollistavaa yhteisöjohtamista. Mahdollistava ote on mielestäni erittäin hedelmällinen lähestymistapa monen tyyppiseen yhteistoimintaan tai sellaisen organisointiin. Siihen voi harjaantua vain kokeilemalla ja tekemällä. Eräs keskeinen käsite, jota kirjoituksessani pyrin avaamaan, on voimaantuminen.

Tämä artikkeli on hieman laajennettu versio Vyyhdin ääniartikkeli-kokoelmaan laatimastani esityksestä, jonka voit tästä:

Taustaa – voimaantumisen mysteeri

Mahdollistava yhteisöjohtaminen – yhteisömanagerointi – kiinnostaa minua, koska olen vuosia seurannut läheltä Helsingissä toimivien kaupunginosayhdistysten ponnisteluja oman alueensa viihtyisyyden, elettävyyden ja yhteisöllisyyden säilyttämiseksi tai lisäämiseksi. Olen nähnyt joidenkin paikallisyhteisöjen hiipuvan, jos uusia ihmisiä ei syystä tai toisesta ole saatu mukaan toimintaan. Olen myös nähnyt monien aktiivien uupuvan näissä ponnisteluissa. Toisaalta, olen myös päässyt todistamaan hienoja voimaantuneita prosesseja eri kaupunginosissa, kun ihmiset ovat lähteneet toimimaan yhdessä mietittyjen myönteisten tavoitteiden puolesta. Toimivien, tasa-arvoisten ja aktiivisten paikallisyhteisöjen luomisen prosessit siis kiinnostavat.

Maailman muutosvauhti kiihtyy. Kaikki yhteiskunnalliset rakenteet ovat murroksessa – niin myös yhteistoiminnan rakenteet ja muodot, kuten esimerkiksi järjestötoiminta

Muutaman vuosikymmenen järjestömaailmassa toimineena, olen huomannut erään keskeisen elementin, joka löytyy kaiken onnistuneen yhteistoiminnan taustalta: nimittäin voimaantumisen. Voimaantuminen on kielessämme melko uusi sana ja käsite. Se on johdettu englannin ”empowerment” –termistä, jonka alkuperäinen merkitys lienee ”valtuuttaa, varustaa vallalla”. Voimaantuminen on nykykielessä vakiintumassa kuvaamaan ihmisen tai yhteisön toimintakykyä tai itseluottamusta. Voimaantuminen viittaa prosessiin, jonka avulla ihmiset pyrkivät ottamaan haltuun omaa elämäänsä ja ympäristöään. Voimaantunut yhteisö pystyy kasvattamaan resurssejaan ja kykyään yhä uusiin mahdollisuuksiin, kumppaneihin ja verkostoihin kytkeytymiseksi.

Maailman muutosvauhti kiihtyy. Kaikki yhteiskunnalliset rakenteet ovat murroksessa – niin myös yhteistoiminnan rakenteet ja muodot, kuten esimerkiksi järjestötoiminta. Vanhat hierarkiset mallit murenevat kun uuden sosiaalisen median mahdollistamat joukkoistamisen ja jakamisen käytännöt puskevat kulttuuriamme ennenäkemättömiin uusiin uomiin. Muutosvauhti on monille liikaa. Erityisesti näin on iäkkäämpien kohdalla. Nuoremmat ja työikäiset pystyvät omaksumaan uusia välineitä ja käytäntöjä joustavammin ja luovimaan läpi muutosten luontevammin.

”Vanhan ajan” joukkoviestimet keskittyvät pitkälti konfliktien ja kielteisten signaalien uutisointiin. Miten voisimme pysyä toimintakykyisinä ja onnellisina masentavasta maailman tilasta huolimatta? Miten pystyisimme voimaannuttamaan itsemme päivästä toiseen rankkojen uutisten ”pommituksessa”? Erityisesti näihin aikamme perustunnelmiin peilaten voimaantuneet henkilöt ja yhteisöt herättävät sekä ihastusta että vihastusta. Voimaantunut yksilö tai yhteisö näyttää porskuttavan eteenpäin haasteista ja karikoista huolimatta. Olisiko voimaantumista siis mahdollista aktiivisesti oppia, ylläpitää tai edesauttaa?

Hieman voimaantumisen teoriaa

Yhteisön voimaantuminen on samalla sekä prosessi että määränpää, sekä yhteisölle että sitä ympäröiville rakenteille

Akateemisen tutkimuksen piirissä kehitetyn voimaantumisteorian keskeisenä ajatuksena on, että voimaantuminen lähtee aina ihmisestä itsestään. Voimaa ei voi antaa toiselle; voimaantuminen on henkilökohtainen, mutta samalla sosiaalinen prosessi. Voimaantumisteorian mukaan voimaantuminen sitouttaa yhteisön sen prosesseihin paremmin. Voimaantuminen ei toisaalta myöskään ole pysyvä tila. Sitä voi pyrkiä tukemaan sellaisilla mahdollistavilla toimenpiteillä kuten avoimuus, toimintavapaus, rohkaiseminen sekä turvallisuuteen, luottamukseen ja tasa-arvoisuuteen pyrkiminen.

Tutkimus on havainnut vielä, että voimaantumisen ominaisuudet ilmenevät eri ihmisissä erityyppisinä ominaisuuksina, käyttäytymisenä, taitoina ja uskomuksina. Ja voimaantumisen tunne voi yksilöillä jopa vaihdella, ympäristön tai ajankohdan muuttuessa. Yksi voimaantunut yksilö ei automaattisesti merkitse voimaantunutta yhteisöä, mutta voi olla mahdollistamassa sellaista. Aidosti voimaantuneella yhteisöjohtajalla on yleensä omaa yhteisöään voimaannuttava vaikutus. Yhteisön voimaantuminen on samalla sekä prosessi että määränpää, sekä yhteisölle että sitä ympäröiville rakenteille. Sen voisi ajatella vaikkapa jatkuvana tietoisena muutoksentilana, jonka kohteena on sekä oman että yhteisön toiminnan ja elämisympäristön laatu.

Yhteisön voimaantumisessa voidaan nähdä viisi ulottuvuutta:

  1. Luottavaisuus: Toimitaan tavoilla jotka lisäävät ihmisten taitoja, tietoa ja itseluottamusta sekä valetaan ihmisiin uskoa heidän panoksensa tärkeyteen
  2. Kattavuus, mukaan ottaminen: toimitaan tavoilla jotka edistävät tasa-arvoa ja hyviä suhteita ryhmien välillä
  3. Organisoiminen: toimitaan tavoilla, jotka tuovat ihmisiä yhteisten aiheiden ympärille sekä tehdään yhteistyötä muiden avointen, demokraattisten ja luotettavien ryhmien kanssa
  4. Yhteistyö: toimitaan tavoilla, jotka rakentavat myönteisiä suhteita eri ryhmien välille, löytävät yhteisiä viestejä, kehittävät ja ylläpitävät yhteyksiä hallinnon eri tasoihin sekä edistävät kumppanuuksia
  5. Vaikuttavuus: toimitaan tavoilla, jotka rohkaisevat ja varustavat yhteisöjä ottamaan osaa ja vaikuttamaan yhteisten päätösten tekemiseen

Elävät esimerkit ja vastuun jakaminen

Millaista mahdollistava tai voimaannuttava ote sitten on käytännössä? Hyvin tärkeää on, että yhteisön johtaja tai vetäjä toimii yhteisen prosessin osallistujana. Hänen roolinsa ehkä painottuu vain hieman enemmän muiden kannustamiseen omatoimisuuteen, luovuuteen ja vastuunottoon. Hänellä on lisäksi tärkeä rooli yhteisön tavoitteiden ja visioiden rakentajina ja kiteyttäjinä. Ihmisiä ei voi ”voimaannuttaa” ulkopuolelta, he voivat ainoastaan voimaannuttaa itsensä. Ihmiset ovat yhtä kuin omat voimavaransa. Yhteisön johtajan tai vetäjän rooliksi jääkin siten yhteisön myönteinen kiihdyttäminen, fasilitoiminen tai vain se, että kulkee myötä yhteisön voiman lisäämisen prosessissa.

Erilaisten tehtävien ja päätäntävallan jakaminen mahdollisimman monelle henkilölle – tehtävien pilkkominen osiin ja osavastuiden selkeä antaminen ja ottaminen voimaannuttaa. Mahdollistava yhteisöjohtaja arvostaa itse vapautta ja joustavuutta. Kun delegoi hommat laajasti ja samalla kuitenkin pitää langat jotenkin käsissään, voi syntyä itsenäisesti toimivia tiimejä ja ryhmiä ja keskinäinen luottamus vahvistuu. Yhteisöjohtaja touhuaa, tukee ja mahdollistaa taustalla, ”avaamalla ovia” ja luomalla toimintaedellytyksiä.

Vyyhti-projektissa kokeiltua

Pyrkimys vaikuttavuuteen ja saavutuksista kertominen voimaannuttaa yhteisöjä. Kaikilla kaupunginosayhdistyksillä on runsaasti saavutuksia toiminnassaan. Vain harvat ovat kuitenkin huomanneet (tai ehtineet) niitä koota yhteen, saati julkaista. Saimme idean yhteisöjen saavutusten esiin tuomiseen henkilökohtaisten cv:iden kokoamisen käytännöstä. Tätä ideaa sovelsimme yhteisöihin rakentamalla koulutusillan teemalla ”kaupunginosayhdistyksen cv:n kokoaminen”. Vyyhdin tarjoamassa koulutuksessa osallistujia kannustettiin yhteisönsä saavutusten koostamiseen ja esittämiseen, esimerkiksi kaupunginosien omilla kotisivuilla. Koulutus auttoi osallistujia miettimään ja kirjaamaan ylös oman yhteisönsä saavutuksia, mikä toivottavasti toi ahaa-elämyksiä siitä, kuinka paljon on jo saatu yhdessä aikaan.

Muita Vyyhti-projektin tarjoamia, kaupunginosatoimijoiden voimaantumista tukevia työkaluja ovat olleet Vyyhti-peli ja Kaupunkikulttuurin tuottamisen rautalankamalli. Rautalankamalli koostettiin yhteistyössä kaupunginosatoimijoiden kanssa kahdessa työpaja-illassa. Lisäksi Vyyhti-projekti tarjosi kaupunginosatoiminnan tulevaisuustyöpajan, jossa maisteltiin kaupunginosien tulevaisuusvisiointia tulevasta menneeseen päin. Ensin mietittiin visio ja sen jälkeen askeleet, jotka ”olivat johtaneet” vision toteutumiseen. Kaikki koulutukset ja työpajat olivat innostavia avauksia mahdollistavaan yhteisöajatteluun.

Kaupunginosatoimijat hyödyntävät sosiaalista mediaa kasvavassa määrin. Koska ihmiset ovat ”somessa” liikkeellä pääasiassa omilla nimillään ja kasvoillaan, luottamus rakentuu melko automaattisesti. Monien on helpompi aluksi tutustua toisiinsa ja tarjolla oleviin yhteisöihin ajasta, paikasta ja tilanteesta vapaan sähköisen kanssakäymisen kautta. Myöhemmin he saattavat aktivoitua konkreettisempaankin toimintaan oman alueensa kehittämiseksi. Sosiaalisen median taitojen tukemiseen Vyyhti-projektissa tarjottiin laaja skaala tietoa ja taitoa ”Sähköisten Jumppakerhojen” avulla. Niissä tutustuttiin muun muassa Facebookin, Twitterin ja bloggaamisen saloihin ja hyödyntämismahdollisuuksiin.

Lopuksi

Mahdollistava yhteisöjohtaminen, tai yhteisömanagerointi, on siis prosessi, jossa työskennellään yhdessä erilaisin voimaannuttavin tavoin ja menetelmin yhteisesti ideoitujen ja mietittyjen tavoitteiden saavuttamiseksi. Myös viestinnän laatu on keskeistä voimaannuttavalle yhteisöprosessille. Voimaannuttava ja mahdollisuuksiin suuntaava puhetapa yhteisön viestinnässä rohkaisee keskusteluun, ajatusten vaihtoon ja toimintaan, joka lisää koko yhteisön tietoa, taitoa ja ymmärrystä. Humaanin vuorovaikutusilmapiirin luominen on myös olennaista. Sitä voi synnyttää korostamalla henkilökohtaisuutta, kunnioittamalla jokaisen osallistuvan arvoa, tavoitteellisuudesta muistuttaen ja samalla tarjoten osallistumismahdollisuuksia yhteisön päätöksien tekemiseen.

Vielä lopuksi muutamia käytännön reseptejä mahdollistavaan yhteisöjohtamiseen:

  • Luota ihmisiin: toimi tavoilla, jotka lisäävät heidän taitojaan, tietojaan ja itseluottamusta sekä luo uskoa siihen, että heidän panoksensa on tärkeä
  • Inspiroi yhteisöäsi luovuuden kautta. Ratkaisukeskeisyys ja inspirointi tuottavat pitkäjänteisempää tulosta kuin pelolla tai uhkilla motivointi
  • Puhu siitä mitä haluat, ei siitä mitä et halua
  • Kysy ihmisiltä aina mitä he itse haluaisivat tehdä yhteisössä, tehtäviä ei kannata jaella oletettujen taitojen perusteella
  • Muista ”mahdollistava puhetapa”: karsi aktiivisesti sanavarastostasi sellaiset ilmaukset kuin ”on pakko…”, ”meidän täytyy…”, ”meidän pitää…”
  • Houkuttele ihmisiä visioimaan ja luottamaan omiin visioihinsa
  • Luovi eteenpäin toimivien asioiden kautta, älä lyö päätä seinään loputtomasti
  • Luota esimerkin vahvaan voimaan ja jaa omia onnistumisia kateuden uhallakin
  • Yritä keksiä sekä-että -ratkaisuja – sellaisia joissa kaikki voittavat
  • Muistaa huolehtia omasta ”energiatankkauksesta” ja omista tarpeista
  • Kokoa käytännön tukiverkosto toiminnalle

Voimaantuminen ja mahdollistaminen kulkevat käsi kädessä ja kietoutuvat toisiinsa. Kun voimaannut itse, mahdollisuutesi voimaannuttaa yhteisöäsi kasvaa. Yksilön ja yhteisön voimaantuminen on samaan aikaan sekä prosessi että sen määränpää.

Lähteitä:

Jaa juttu eteenpäin: