Alku.
Haluaisinpa aloittaa tämän kirjoittamalla, että tiesin jo alle kouluikäisenä syntyneeni yrittäjäksi, että tunsin kutsumukseni laskiessani naapuruston mukuloiden karkkirahoja. Valitettavasti tämä haavekuva ei pidä lainkaan paikkaansa. Kompuroin monenlaisissa työpaikoissa ja ideologioissa vastustaen vapaan kysynnän ja tarjonnan markkinataloutta viimeiseen asti, ennen kuin lopulta ymmärsin omaa parastani ja perustin yrityksen.

Myös isäni on yksityisyrittäjä, katsottuani vierestä isukkini taistoa koko nuoruuteni, (johon kuului myös 90-luvun lama), päätin ettei ikinä ainakaan tuota. Keksiluokkaisena kakarana valitsin itselleni jotain luovaa ja opiskelin musiikkia. Vannomatta paras, myöhemmin tulin huomaamaan, ettei luovuuden ja yrittämisen yhdistäminen ollutkaan niin utopistista tai kaupallisuus tuhoavaa, kuin nuoruuteni vimmassa julistin.

Keskikohta.
Parantumattomana totutun kyseenalaistajana minun oli vaikea ottaa mitään annettuna, vaikka se minulle kuinka olisi kultalautasella tarjoiltu. Halusin löytää oman tieni ja etsiä merkityksiä, vaikka se tarkoitti joskus harhailua muutamilla täysin vastakkaisilla umpikujilla. Ajoittain oli raskasta, että kaikki piti itse hoksata, toisaalta olihan se myös palkitsevaa. Uteliaisuuteni ajoi minut ensin lukemaan ja myöhemmin kirjoittamaan. Tästä luontevasta tavastani sietää totaalista epävarmuutta, kaaosta ja lajien kirjoja ja tunnistaa niistä uusia yhdistelmiä on ollut myöhemmässä yrittäjän elämässä valtavasti apua.

Siinä, että kaikki pitää itse tehdä, luoda ja keksiä on jotain arvokasta ja tee se itse – henkistä. Monet työpaikoistani ja myöhemmin yrityksenikin olen saanut itse luoda juuri sellaiseksi kuin olen halunnut. Ja se on ehkä parasta yrittämisessä. Do It yourself kuuluukin punk-genren lisäksi nykyään valtavirtaan. Työpaikat eivät ole enää kultakellovirkoja tai metritavarana tehtaissa, (tai korkeintaan Kiinassa ne ovat) luovilla aloilla ihmisyys ja uuden synnyttämisen taito ovat pääomaa ja kassavirtaa.

Ja loppu.
Kaipuuni omaehtoisuuteen johti siihen, että olin pitkään freelancer tv-toimittaja ja -juontaja. Purin luomisen tuskaani myös soittamalla bändissä, kiersimme Suomea ja teimme musiikkia. Opiskelin samaan aikaan kulttuurituottajaksi Metropoliassa (minun opiskellessani siellä, kivikaudella, opinahjon nimi oli vielä Stadia.)

Askel freelancerista yrittäjäksi ei ollut pitkä, mutta tie oli hieman kuoppainen. Vapaana toimittajana myin itsenäisesti aikaani tuntitavarana niille toimituksille ja tuotannoille, joissa halusin olla mukana. Yrittäjänä tarkoituksenani oli enemminkin luoda osaamiselle uusia ja laaja-alaisempia mahdollisuuksia ja olla mukana toteuttamassa tuotantoja, jotka johtaisivat hyvään tulokseen. Yrityksen perustamisen myötä otin kyllä harha-askeleen oman alani ulkopuolelle, mutta se palkittiin. Opin valtavasti vastatessani viittomakielisen räppäri Signmarkin viestinnästä ja kansainvälisestä urasta yhteisessä tuotantoyhtiössämme Signmark Productionsissa, joka pystytettiin vuonna 2009.

Miksi?
Aloin yrittäjäksi ensisijaisesti,  koska meiltä puuttui ratkaisu. Tarvitsimme rakenteen, jonka kautta toteuttaa kuuron pojan unelmaa. Kuulostaa ehkä naiivilta, mutta hei, olin 27-vuotias. Halusin maailman muuttamisesta puhumisen sijaan toimintaa. Halusimme kokeilla, muuttuisiko se, jos ottaisi aktiivisesti osaa ”paremman huomisen” -talkoisiin luomalla jotain sellaista, missä itse haluaisi olla mukana. Kokeilimme, miten pitkälle ideamme kantaisivat. Uskon, että parhaimmatkin ideat täytyy testata panemalla ne täytäntöön.

Käytännön tasolla yrittämisen motiiveja olivat: halu hallita omaa aikaa ja mahdollisuus valita työkaverit, asiakkaat ja yhteistyökumppanit. Tarvitsin myös ikään kuin ”yhteiskunnallisesti tunnustetun luvan” seurata sydäntäni, intohimoa, merkitystä ja arvojani. Mikä parasta, yrittämisessä luovuus ei rajoitu pelkästään itse sisällön tekemiseen vaan sen avulla kehitetään yritystoimintaa sekä parannetaan tuotteita, palveluita ja prosesseja.

Entä sitten?
Muutaman vuoden intohimoisen tekemisen jälkeen myin Signmark Productionsin osakkuuteni. Nyt olen käynnistämässä toista yritystä, johon haen yhteistyökumppaneita ja kudon verkostoa. Halu yrittää on edelleen kova. Nyt kolmekymppisenä siksi, että taantumasta huolimatta haluan nähdä uhkien sijaan mahdollisuuksia. Haluan olla mukana luomassa tulevaisuutta ja tehdä töitä niiden kanssa, jotka sitä konkreettisesti rakentavat.

Edelleen haluan perustaa yrityksen, koska minulle on tärkeää olla itsenäinen, haluan käyttää aikaani johonkin, millä on merkitystä sekä tarpeesta työskennellä hyvin tyyppien kanssa joka päivä. Tavoitteenani on valita asiakkaani ja kasvuvauhtini siten, että voisin tehdä työtä siinä tahdissa, mikä sopii parhaiten minulle.

Inspiroidun yrittäjäasenteesta niin vahvasti, että saatan innostua spontaaniin kaksiminuuttiseen monologiin yrittämisen ihanuudesta, hengittämättä. Siltikin näin myöhäisherännäisenä olen aina ihan vähän kateellinen niille, jotka tiesivät jo lapsena, että heistä tulisi oman yrityksensä johtajia. Minun piti harhailla se vähän pitempi polku päästäkseni tähän.

—

Kuka ihmeen Nuppu Stenros ja mitä se on tehnyt?

Tein kymmenen vuotta töitä televisiossa vapaana toimittajana ja juontajana. Minua on aina ajanut eteenpäin utelias sydän ja kokeilunhalu. Sisäistä viestijääni innosti viittomakieli ja päädyin kirjoittamaan räppäri Signmarkin tarinaa, ensin tilauskirjana Otavalle ja viidessä vuodessa kasvatimme tuotantoyhtiössämme kuurojen idolista ulkoministeriön erityisedustajan.

Teimme Signmarkin kanssa yrityksessämme uudenlaista vaikuttamista. Emme koskaan mahtuneet mihinkään yritysluokituksiin, emmekä annettuihin kategorioihin. Omasta mielestäni työskentelin alalla, jossa muutettiin maailmaa kyseenalaistamalla mahdoton. Tavoitteemme oli inspiroida ihmisiä tarkastelemaan omia ajatusrakennelmia ja uskomuksiaan näyttämällä heille, että kuurokin voi saavuttaa pähkähullun unelmansa musiikkiurasta.

Toimin kaksi vuotta Signmark Productionsin toimitusjohtajana. Teimme yhteistyötä muun muassa ulkoministeriön, Unicefin, Yleisradion, Veikkauksen, Grand Casinon, Ylen uusien palveluiden ja Warner Music Finlandin kanssa. Yrityksemme on velaton ja tuottanut voittoa molempina tilikausinaan.

Vuonna 2011 innostuin yhteisöllisyydestä, crowdfundingista ja yhdessä tekemisen voimasta ja tutkin sitä kiipeämällä 15 suomalaisen joukossa hyväntekeväisyystempauksena 6189 metriä korkealle vuorelle Nepalin Himalajalla. Keräsimme yhdessä vuoden aikana yli 94 000 euroa Nepaliin.

Sähköistyn kommunikoinnista, innovoinnista ja ihmisistä. Minua kiehtoo totutun haastaminen, teknologian tarjoamat mahdollisuuden ja media. Nopean tempon, ainaisen kehityksen ja sähköisen rinnalle kaipaan valtavasti aikaa, tilaa, syvyyttä ja hitautta. Rakastan ääneen lukemista sekä sähkötöntä kesähuonettani ja ekologista hyyskää perheeni kesäpaikan tontin perällä. Hidasta elämää – sivusto ja kirjoittaminen pitävät minut balanssissa.

Seuraavaksi haluaisin vallata uuden alan ja inspiroitua heittäytymällä täysillä kohti tuntematonta. Juuri nyt uteliasta sydäntäni kiinnostaa digikulttuuri, jakaminen, yhteisöviestintä ja avoin data. Istun Alternative Party ry:n hallituksessa ja tuotamme lokakuussa Kaapelitehtaalle tee se itse –kulttuurin tapahtumaa Wärk:fest.