Allekirjoittanut osallistui Vyyhdin siirtovaikutustutkija Leena Unkari-Virtasen ja projektisuunnittelija Sanna Ristaniemen kanssa Tampereella järjestettyyn NordMatch -seminaariin. Seminaaripäivien aikana päätin tottuneena kulttuurin ja luovan alan seminaarikävijänä havainnoida minkälaista hyötyä ja lisäarvoa seminaareissa käyminen tuo hanketyöhön. Onko työajan investoiminen järkevää jos ei ole itse presentoimassa projektiaan seminaarissa?
Olen Vyyhdin toimintakautena saanut suuren kunnian osallistua hyvin moniin erilaisiin kulttuurin ja luovan alan seminaareihin. Olen kuullut kymmenistä mielenkiintoisista ja joskus jopa ällistyttävistä projekteista ja innostunut tapaamistani ihmisistä. Toivottavasti myös onnistuen tuomaan uutta potkua ja innostusta tapaamilleni ihmisille ja projekteille. Yhdistääkö luovan alan seminaareja joku asia? Toistavatko seminaarit toisiaan ja onko jossain välissä jo ”nähnyt ja kuullut tarpeeksi”. Mitä lisäarvoa seminaareissa käyminen tuo esimerkiksi Vyyhdille?
Hyvin nopeasti luovan alan seminaareissa kävijä alkaa huomaamaan tuttuja naamoja, tuttuja puhujia ja aihepiirejä. Kävijään tarttuu nopeasti verkostoinnin tärkeyden ymmärrys, tietyt pinnalla olevat trendit, sanat ja määritelmät. Pitäessään silmät auki pääsee joka kerta todistamaan ihmisten välisen kommunikaation ja läsnäolon vaikuttamista uusien asioiden syntyyn.
Uskon, että kulttuurialalla yksi suurimmista henkilökohtaisista työvälineistä on kontaktit ja seminaarit ovat yksi hyvä ja luonnollinen paikka esitellä työtään ja työnsä tuloksia. Voi jopa olla, että juttelemalla ihmisten kanssa saa omaa projektiaan esille tehokkaammin kuin vaikkapa virallisen presentoinnin avulla.
Mitä hyötyä seminaarissa käymisestä sitten on? Joidenkin seminaarien kohdalla ei voi välttyä ajattelemasta, että tapahtuma on järjestetty, koska projektisuunnitelmassa niin on luvattu. Tarvitaan tietty yleisöpohja, tietyn statuksen puhujat ja nimiä listaan. Joidenkin tapahtumien kohdalla saa kuitenkin huomata vahvaa yhteishenkeä ja tarkoituksellisuutta. Tapahtumasta on haluttu tehdä hyödyttävä ja merkityksellinen osallistujille ja seminaarin aihepiiriin on tutustuttu huolellisesti seminaariohjelmaa tehdessä.
NordMatchissa oli monia hyviä elementtejä: ammattitaitoinen tuotantokoneisto, jo olemassaoleva runko, vahvat järjestäjätahot ja muutama asiantunteva ja tehokas henkilö asioiden toteuttamisen takana. Ensimmäistä kertaa osallistujien väliselle keskustelulle oli annettu aidosti tilaa ja siihen kannustettiin. Pönötystä oli vältelty taidokkaasti ja ihmisiin laitettiin vauhtia liikuttamalla osallistujia puheenvuorojen välillä. Fyysiset helpot harjoitteet oli valittu mukavasti ja ne rytmittivät päiviä tehden keskittymisen helpoksi.
Ehdottomasti parasta antia oli advisory ringiin osallistuminen. Pata Dagermanin johdolla seminaariosallistujat jaettiin tiimeihin, joissa jokaisella oli kaksi minuuttia aikaa esitellä itselle tärkeä omavalintainen idea. Omassa ryhmässäni oli aivan mahtavia ideoita, innokkaita ammattilaisia, jotka jakoivat mielellään ideoitaan ja apuaan muiden ideoiden kehittämiseksi. Ryhmässäni oli myös kaksi opiskelijaa, joiden näkökulmat antoivat paljon uutta pohdittavaa meille jo koneistossa monta vuotta pyörineelle. Advisory ringin aikana syntyi muutamia hienoja kansainvälisiä kytköksiä, joiden uskon kantavan moneksi vuodeksi eteenpäin tuoden luoville aloille monenlaista kehitystä jatkossa. Miten tällaista kehitystä ja uusien asioiden syntyä voidaan mitata?
Voinko todeta juuri tähän tiettyyn keskusteluun osallistumisen tuoneen Vyyhti-hankkeelle jotain uutta? Onko hankkeen tulosten ja uusien toimintamallien jakaminen tässä yhteydessä ollut tehokasta työajan käyttöä? Kyllä on. Vyyhdistä eri Advisory ringeihin osallistui kolme ihmistä samaan aikaan, joten tulosten jakamisen kannalta tähän seminaariin osallistuminen tuli hankkeen kannalta juuri oikeaan aikaan.
Voisimmekin tehostaa seminaarissa tehtyjen havaintojen ja jakamiemme asioiden hyödyllisyyttä istumalla alas Leenan ja Sannan kanssa tutkimaan yhteisesti muistiinpanojamme. Uskoakseni voisimme huomata seminaariin osallistumisen olleen hankkeen kannalta tehokasta ja tarkoituksenmukaista toimintaa. Kehottaisinkin kaikkia seminaari-ihmisiä jakamaan kokemuksiaan ja havaintojaan tehokkaammin työyhteisössään. Kokemukset eivät kasva koko yhteisöä ja toimintaa kehittäviksi jos ne pidetään yksittäisten henkilöiden henkilökohtaisissa muistioissa ja lopulta pöytälaatikoissa.
Vyyhti-hankkeen kallistuessa kohti loppukiriä haluan avata muutamia seminaariluudan havaintoja vinkkilistaksi:
1. katsele, kuuntele ja havainnoi. Vaikka olisitkin kuullut presentoitavat asiat jo aikaisemmin pyri löytämään niistä uutta ideaa ja uusia lähestymiskulmia. Ikinä ei voi olla tarpeeksi perillä asioista ja niiden taustoista.
2. pyri pois väkinäisestä verkostoitumisesta. Odota oikeaa aikaa keskustelun syntymiselle. Ole oma itsesi. Aina ei tarvitse olla aktiivinen keskustelija.
3. huomioi, että ajankohtaisin tieto ei välttämättä ole vain puhujilla tai isosti esillä olevilla ihmisillä. Opiskelijoilla esimerkiksi on hyvin ajankohtaista tietoa ja taitoa, aitoa verkostoitumishalukkuutta, uusia ideoita ja etenkin innostusta tehdä asioita jatkuvasti paremmin ja tehokkaammin. Opiskelija voi olla tulevaisuudessa työnantajasi!
4. vältä liiallista alkoholin käyttöä seminaarin iltatilaisuudessa. Lasillinen viiniä voi antaa potkua ja uskallusta keskusteluun mutta humala ei hyödytä ketään. (huom! tämä on henkilökohtainen mielipiteeni). Edustat seminaarissa todennäköisesti työnantajatahoa ja monessa työyhteisössä noudatetaan nollatoleranssia. Olet seminaarissa töissä vaikka oletkin vain osallistujan asemassa. Mikäli iltatilaisuus on kaksipäiväisen seminaarin ensimmäisenä iltana, voi takuuvarmasti huomata aamulla merkittävääkin yleisökatoa.
5. jaa idoitasi ja kokemustasi avoimin mielin. Älä panttaa hyviä vinkkejä tai kehittämiäsi uusia menettelytapoja. Voit olla varma, että se tuo sinulle positiivisia asioita jälkikäteen. Verkostoituminen on tehokasta jos olet valmis antamaan itsestäsi jotain.
6. anna itsesi innostua
7. kirjoita työpäiväkirjaa. Kirjaa muistiin ihmisten yhteystietoja ja mihin eri asioihin työssäsi nämä ihmiset voisivat linkittyä.
Mutta mikä yhdistää kulttuurin ja luovan alan seminaareja? Aito tekemisen maku, tutut ihmiset, hersyvä nauru, uudet menetelmät, innostuneisuus, jakamisen halu, opiskelijat, tanssiminen, keskustelut, ammattitaitoinen tuotanto, monialaisuus, yrittäjyys, värit, hanketyö, kehittäminen, halu näkyä ja kuulua, tekemisen ilo, verkostot, kollegat, jakaminen, välittäminen, auttamisen halu ja kiinnostus. Nämä asiat nyt ainakin.
Nostan hattua seminaarijärkkäreille ja liputan vahvasti verkostoitumisen puolesta. Kiitos NordMatchin tekijöille ja menestystä tuleviin koitoksiin!
t.susanna