NordMatch2014, havaintoja kulttuurialan yrittäjyydestä

Osallistuimme Vyyhti-hankkeesta kolmen naisen voimin Tampereella järjestettävään NordMatch 2014-seminaariin 28.-29.1.2014. Seminaarissa huomioni kiinnittyi ennen kaikkea kulttuurialan iänikuiseen ongelmaan rahoitukseen ja tuotteistukseen liittyen. Lisäksi havainnoin kulttuurialan yksisuuntaista sisäpiiriläisyyttä, josta olisi hyvä päästä vähitellen kaksisuuntaiseen kahden piirin ajatteluun.

Tämä ajatus pohjaa havaintooni siitä, että mielestäni kulttuuripalvelujen kuluttamiseen liittyy neljä erilaista ihmisryhmää

Sisäpiirillä tarkoitan sitä tosiasiaa, että useimmiten kulttuurialan vaikuttajat, tekijät ja jopa kuluttajat ovat yhtä ja samaa porukkaa. Tämä ajatus pohjaa havaintooni siitä, että mielestäni kulttuuripalvelujen kuluttamiseen liittyy neljä erilaista ihmisryhmää:

1. Ne, jotka tekevät itse (taiteilijat, muut kulttuuriin sidoksissa olevat työntekijät ja vapaaehtoiset sekä harrastajat) ja myös kuluttavat kulttuuripalveluita vapaa-ajallaan.

2. Ne, jotka eivät tuota itse kulttuuria, mutta käyttävät kulttuuripalveluja aktiivisesti ja laaja-alaisesti intohimostaan kulttuuria kohtaan. Esim. kirjasto-, työväenopisto- ja museopalveluita.

3. Ne, jotka käyttävät ns. korkeakulttuuripalveluja (esim. ooppera, näyttelyt) lähinnä yhteiskunnallisen asemansa, ammattinsa, yleissivistyksen, yhteiskunnallisen ilmiön tai satunnaisen kiinnostuksen vuoksi.

4. Ne, jotka eivät käytä vapaaehtoisesti tai omakustanteisesti mitään kulttuuripalveluita.

Näiden ryhmien tarkastelu auttaa ymmärtämään ongelman ytimen, josta seminaarissa tein jälleen kerran huomion, eli sisäpiiriläisyydestä. Ongelma on se, että näissä seminaareissa on yleensä vapaaehtoisesti läsnä vain kohtien 1. ja 2. ryhmäläisiä. Tämän ilmiön ongelma taas piilee siinä, että rahoitus tulee yleensä ryhmästä 3 tai 4. Joten meillä on huomattavissa sisäpiirin (ryhmät 1 ja 2) ja ulkopiirin (ryhmät 3 ja 4) kohtaamattomuuden dilemma.

NORDMACH_yleis

NordMatch -seminaarissa oli monia mielenkiintoisia asioita. Yksi parhaimmista asioista on verkostoituminen ja ihmisten kohtaaminen yhteisten aiheiden äärellä. Toinen asia on ideioden jakaminen ja uusista asioista, ilmiöistä ja projekteista kuuleminen. Molemmat asiat olivat NordMatchissa läsnä, kiitos siitä. Advisory ring, jossa ideiotiin ryhmässä, aina kerrallaan yhden ihmisen ideaa parantaen, olikin seminaarin parasta antia. Kiitos Pata Degermanille ja apureille!

Kyse on laajemmilti siitä, että miten kulttuurialan edustaja oppii myymään ideoitaan, vieläpä menettämättä taiteellista näkemystään!

”Sisäpiiriongelma” näkyi seminaarissa niin advisory ringin puheenvuoroissa kuin myös niistä ideoista haarukoiduista pitching-esityksissä. Kulttuurialan tekijöitä ei ole koskaan opetettu tai vaadittu esittelemään ideaansa niin, että ulkopiiriläinen (ryhmä 3 tai 4) ymmärtäisi sen ja vieläpä haluaisi maksaa siitä. Seminaarin raadissa oli mm. Finnish Business Angels -verkoston (FIBAN) edustaja Mona Sillanpää, joka sanoi useimmille ideoiden esittelijöistä, että ”tätä ei businessenkeli rahoittaisi”.

Nordmatch_kaikki
Sanna, Susanna ja Leena Nordmatchissa Tampereella

Kyse ei tietysti ole vaan siitä, että yksittäinen rahoittaja antaisi aikansa ja rahansa kulttuurialan projektiin. Kyse on laajemmilti siitä, että miten kulttuurialan edustaja oppii myymään ideoitaan, vieläpä menettämättä taiteellista näkemystään! Suurin kysymys lienee kuitenkin siinä, että miten ulkopiiri saataisiin kiinnostumaan sisäpiiristä niin paljon, että sinne haluttaisiin hinnalla millä hyvänsä. Siitähän sisäpiirissä on kyse. Houkuttelevuudesta, taidoista ja tiedoista, joita ulkopiiriläisillä ei ole.

Ehkäpä olisi vielä aika kaivaa Vyyhtipeli esiin?

t. Sanna

 

Jaa juttu eteenpäin: