Pilotti-ihminen

Tunnen pientä haikeutta tajutessani, että kauan suunnittelemani ja rakkaudella rakentamani pelifasilitaattorikoulutus teatteri-ilmaisun ohjaajaopiskelijoille lähenee loppuaan. Olemme viettäneet tiiviit kolme tuntia aina maanantai-aamuisin maalis- ja huhtikuun ajan. Ensi viikon jälkeen on aika heittää hyvästit. Pieneen aikaan on mahtunut todella tiiviisti asiaa ja tapahtumia. Toivottavasti opiskelijat tuntevat myös saaneensa jotain työkalupakkiinsa.

Projektin loppuminen tietää aina luopumista jostakin. Nyt tuntuu kuin olisin juuri saanut kiinni jostakin tärkeästä, joka jo loppuu. Mielessä risteilevät ajatukset ensimmäistä kertaa järjestettävän koulutuksen kehitysehdotuksista, mitä muuttaisin ja mikä toimi.

Olen ammattilaisena huomannut olevani pioneeri- ja pilotti-ihminen. Rakastan kehittää ja ideoida uutta, jopa hakeudun sellaisiin tehtäviin säännöllisin ajoin. Olen tehnyt erilaisia soveltavan taiteen pilotteja niin nuorisolle kuin aikuisillekin. Janoan uusia kehittämisenkohteita, mutta olen hieman liian kärsimätön kehittämään niitä timanteiksi asti. Tässä on puolensa. Toisaalta olen ideanikkari, toisaalta haluaisin jonkun muun hoitavan kakkoskierroksen. Sen kun virheistä on opittu.

Luopuminen tarkoittaa myös tilan antamista uudelle. Ajatuksiin vapautuu tilaa jollekin uudelle, ensimmäiset versot niistä ehkä jo ovat nupullaan. On aika antautua kevään kirkkaudelle ja uusille tuulille. Toisaalta saatan myös haaveilla uuden pelifasilitaattorikoulutuksen järjestämisestä tulevaisuudessa… Mutta annetaan kevättuulen ensin tuulettaa ajatuksia.

t. Sanna

Jaa juttu eteenpäin: