Artikkeli, Sosiaalinen media, Sosiaalinen media ja luova mikroyrittäjä, Verkostot, Yrittäjyys

Sosiaalinen media luovan mikroyrittäjän välineenä

Vyyhti-projektin yksi keskeinen aihe on sosiaalinen media ja sen hyödyntäminen verkostoitumisen ja yhteistoiminnan välineenä. Aiheeseen liittyen on kehitetetty Sähköisten jumppakerhojen koulutuskonseptia, jossa ajankohtaisten ja hyödyllisten verkkovälineiden käyttöä ja soveltamista harjoitellaan työpajamaisissa perehdytystuokioissa. Kuvaan tässä artikelissa, millä perusteella Sähköisten jumppakerhojen aiheet valikoituivat ja millä perusteilla ne soveltuvat luovan alan mikroyrittäjien käyttöön.

Sosiaalisen median määrittelyä

Yksi runsaasti lainattu sosiaalisen median määritelmä on seuraava, Jussi-Pekka Erkkolan Taideteollisen korkeakoulun lopputyössään esittämä määrittely:

Sosiaalinen media on teknologiasidonnainen ja rakenteinen prosessi, jossa yksilöt ja ryhmät rakentavat yhteisiä merkityksiä sisältöjen, yhteisöjen ja verkkoteknologioiden avulla vertais- ja käyttötuotannon kautta. Samalla sosiaalinen media on jälkiteollinen ilmiö, jolla on tuotanto- ja jakelurakenteen muutoksen takia vaikutuksia yhteiskuntaan, talouteen ja kulttuuriin. (Erkkola 2008, 83)

Erkkolan määritelmästä voi aistia kattavan määrittelyn haasteellisuuden. Se toimii yleisen tasolla antaen raamit, joiden avulla sosiaalinen media voidaan nähdä muusta mediasta erillisenä ilmiönä, tai ilmiönä, joka on tuonut mediaan uusia toimintamalleja. Määritelmä on myös riittävän väljä; siinä ei mainita yksittäisiä palveluja tai tarkkoja ehtoja sisällöille, jotka täyttävät sosiaalisen median kriteerit. Yrittäjän näkökulmasta on kiinnostavaa, että määritelmässä mainitaan erikseen vaikutukset yhteiskuntaan, talouteen ja kulttuuriin. Nämä viittaukset puuttuvat esimerkiksi Kallialan ja Toikkasen suppeammassa määritelmässä, joka muuten perustuu Erkkolan määrittelyyn: ”Sosiaalinen media on prosessi, jossa yksilöt ja ryhmät rakentavat yhteisiä merkityksiä sisältöjen, yhteisöjen ja verkkoteknologioiden avulla.” (Kalliala & Toikkanen 2009, 18.)

Tiivistetty määritelmä nostaa esiin sisällöt, yhteisöt ja verkkoteknologiat, joiden avulla yhteiset merkitykset rakentuvat. Tähän prosessiin osalliseksi pääseminen siten, että osallistumiseen käytetty panostus konkretisoituisi tuottona tai koettuna hyötynä edellyttää tarkempaa sisältöjen, yhteisöjen ja verkkoteknologioiden määrittelyä ja arvioimista todennäköisten hyötyjen suhteen.

Sosiaalisen median lajit eli genret

Katri Lietsala ja Esa Sirkkunen jakavat teoksessaan Social media – Introduction to the tools and processes of participatory economy sosiaalisen median seuraaviin lajeihin: 1) sisällön luomisen ja julkaisemisen välineet, 2) sisällönjakopalvelut, 3) sosiaaliset verkostot, 4) yhteistoiminnalliset tuotannot, 5) virtuaalimaailmat sekä 6) lisäosat (Lietsala & Sirkkunen 2008, 29). Vyyhti-projektin toimenpiteissä tavoitellun konkretian vuoksi päädyin Lietsalan ja Sirkkusen mukaisella jaolla sisällyttämään koulutukseen alueita kolmesta ensimmäisestä lajista, eli sisällön luomisesta ja julkaisemisesta, sisällönjakopalveluista sekä sosiaalisista verkostoista. Yhteistoiminnalliset tuotannot, joissa verkon käyttäjät tuottavat yhteisen päärämään mukaisen lopputuotteen, esimerkkeinä vaikkapa yhteisöllisesti tuotettu Star Wreck -elokuva tai verkkotietosanakirja Wikipedian rakentuminen, ovat kiinnostavia mutta eivät niin konkreettisesti sovellettavia, että niistä voisi kolmen tunnin työpajassa tarjota uusia välineitä yritystoimintaan. Sama pätee virtuaalimaailmoihin, joiden hyödyntämisestä olemassa olevan liiketoiminnan tukena en itse ole havainnut riittävän yleisesti hyödynnettäviä esimerkkejä. Lisäosat ovat olemassa olevien verkkopalvelujen sisältöjä hyödyntäviä sovelluksia, esimerkkinä Facebookin lukuisat kolmansien osapuolien tarjoamat sovellukset (Lietsala & Sirkkunen 2008, 53). Nekin ovat kiinnostava ja merkittävä ilmiö, mutta mikroyrittäjän arkea tukevaa pereh-dytystä niihin liittyen on vaikea rakentaa.

Sosiaalisen median palvelut

Millaisia palveluja sosiaalinen media pitää tällä hetkellä sisällään? Antti Leino listaa teoksessaan Dialogin aika – Markkinoinnin & viestinnän digitaaliset mahdollisuudet (Leino 2010, 256–265) kolmetoista mielenkiintoisinta sosiaalisen median palvelua seuraavasti: Facebook, YouTube, Twitter, LinkedIn, SlideShare, MySpace, Flickr, Delicious, Wikipedia, Last.fm, Blogger, Technorati ja Dopplr. Vuotta myöhemmin Leino tekee samankaltaisen listauksen teoksessaan Sosiaalinen netti ja menestyvän pk-yrityksen mahdollisuudet (Leino 2011, 120–128) seuraavasti: Facebook, YouTube, LinkedIn, SlideShare, MySpace, Flickr, Delicious, Wikipedia, Blogger, Technorati, Google+, Muxlim, Friendster, A Small World, Ning, Xiha Life, Habbo, Foursquare. Tällä listalla on 18 palvelua vaikka Twitter puuttuu joukosta, olkoonkin, että se käsitellään kirjassa omassa luvussaan (Leino 2011, 142). Kyseessä on kenties vahinko, koska Twitter kuuluu ehdottomasti merkittävien palvelujen joukkoon myös vuonna 2011 ja edelleen vuonna 2012. Sen sijaan esimerkiksi Last.fm, jossa käyttäjät jakavat tietoa kuuntelemastaan musiikista, on luultavasti tarkoituksella jäänyt pois, koska sen hyödyntämiseen yrityksen toiminnassa on vaikea keksiä keinoja. Kiinnostavana palveluna voisi esiin nostaa Muxlimin, joka oli Suomessa kehitetty, muslimeille suunnattu sosiaalinen verkosto, joka kuitenkin lopetti toimintansa alkuvuodesta 2012 (Mäkinen, 2012). Kiinnostava lisäys jälkimmäisellä listalla on myös Foursquare, joka on tässä joukossa ainoa paikka- ja sijaintitietojen jakamiseen perustuva palvelu. Leinon esittämät listaukset antavat mielestäni riittävän pohjan, kun luovan alan mikroyrittäjille soveltuvaa perehdytystä aletaan suunnitella.

Sosiaalisen median palvelut lajityypeittäin

Aiemmin esitetyn kolmijaon mukaisesti luokittelen yllä mainitut palvelut seuraavasti: 1) Sisällön luomisen ja julkaisemisen välineet: Blogger, Wikipedia, Facebook ja Google+ 2) sisällönjakopalvelut: Youtube, SlideShare, Flickr, Delicious, Foursquare ja Last.fm, Facebook, Twitter, Google+ sekä 3) sosiaaliset verkostot: Facebook, Muxlim, Friendster, A Small World, Xiha Life, Habbo, LinkedIn, Google+, Twitter ja Dopplr. Luokitteluun sopimattomaksi jää blogeja listaava ja luokitteleva Technorati, jonka suomalaista vastinetta, blogilista.fi -palvelua, hyödynsin kahdessa Sähköisessä jumppakerhossa.

Yksi huomionarvoinen seikka luokittelussani on se, että Google+ ja Facebook sopivat ominaisuuksiensa vuoksi kaikkiin kolmeen luokkaan; niillä on mahdollista tuottaa ja julkaista sisältöjä ja jakaa muualla verkossa olevia sisältöjä vaikka ne lähtökohtaisesti ovatkin sosiaalisia verkostoja. Google+ ei kuitenkaan ole onnistunut murtautumaan niin voimakkaaseen suosioon, että se voisi kilpailla Facebookin kanssa käyttäjistä (Rautio 2012). Tästä syystä Facebook on selvä valinta yhdeksi perehdytettäväksi välineeksi.

Sisällön luomisen välineistä Blogger on blogialusta, jonka avulla käyttäjä voi perustaa oman blogin (Leino 2011, 126). Omasta mielestäni blogi-ilmiö on kokonaisuutena niin laaja ja monipuolinen, että halusin rakentaa blogeille yleisemmän työpajan, jossa blogger oli mukana yhtenä esiteltävänä välineenä. Varsinaisista sisällönjakopalveluista en halunnut valita yhtään kokonaisen työpajan aiheeksi, koska Facebookia ja Google+:aa lukuun ottamatta palvelut ovat niin erikoistuneita, että osallistujien löytäminen olisi voinut olla vaikeaa. Esimerkiksi valokuvien jakamispalvelu Flickr voi olla erinomainen väline valokuvaajalle tai graafiselle suunnittelijalle oman osaamisen esittelemiseen, verkostoitumiseen ja kuvamateriaalin löytämiseen. Kuitenkin muille kuin visuaalisuuden parissa työskenteleville Flickr:lle olisi haastavampaa löytää käyttötapoja. Myös YouTuben hyödyntäminen vaatisi pitkälle mietittyjä suunnitelmia siitä, millaista videomateriaalia sen kautta julkaistaan, joten toiminnallisen työpajan rakentaminen olisi haastavaa. Leinon listauksen ulkopuolelta halusin perehdytykseeni mukaan Google Docs -ohjelmistopaketin, koska mielestäni se yhdistää Wikipedian taustalla olevat verkkovälitteisen yhteistoiminnan ideat ja aidosti hyödylliset toimistosovellukset.

Käyn seuraavaksi läpi ne sosiaalisen median palvelut ja toimintatavat, jotka valitsin mukaan Sähköisten jumppakerhojen kokonaisuuteen.

Lähteet