Tapasin Artovan puheenjohtaja Janne Kareisen. Artova ry (Arabianranta-Toukola-Vanhakaupunki kaupunginosayhdistys) on perustettu vuonna 2008 asukasyhdistyksen seuraajaksi. Kaupunginosayhdistys eroaa perinteisestä asukasyhdistyksestä käsitteenä selvästi, sillä sen piiriin kuuluvat kaikki kaupunginosan toimijat: yrittäjät, yhdistykset, asukkaat, opiskelijat ja erilaiset monimuotoiset alueen yhteisöt. Artova ottaa toiminnassaan huomioon asukkaiden lisäksi aktiivisesti ja voimallisesti myös alueellisen kaupunkikulttuurin kirjon.
Toiminta on itseohjautuvaa ja sitä toteutetaan poikkeuksetta positiivisuuden ja nautinnon kautta. Miten itseohjautuvaa toimintamallia voidaan toteuttaa vapaaehtoistyössä? Kysyin sitä Kareiselta ja hän vastasi näin:
Toimintamalli sisältää paljon valtaa ja vastuuta. Itseohjautuvassa toiminnassa vapaaehtoisilla täytyy saada olla valtaa päättää. Ja jos on valtaa päättää niin on myös vastuuta. Jos vastuu menisi viimekädessä jollekin yhdelle henkilölle, joka kantaisi vastuun kaikesta yhdistyksen toiminnasta ja muiden tekemisestä, se ihminen varmaan uupuisi tosi nopeasti. Jos toiminnan ideologia on määritelty hyvin ja on tarkkoja suuntaviittoja, se toimii hyvänä taustatukena ja mahdollistaa itseohjautuvuutta. Tietysti organisaation kaiken toiminnan taustalla pitää olla sitten myös hyväksyväinen. Jos pyydetään vapaaehtoistoimijoita mukaan niin heille pitää antaa valta muuttaa toiminnan suuntaa. Koko projekti voi tehdä vaikka täyskäännöksen ja organisaatiolla pitää olla kykyä hyväksyä ja mukautua. Muuten toiminta ei voi olla itseohjautuvaa.
Keskustelimme pääasiassa alueellisen kaupunkulttuurin fasilitoimisesta. Kareinen on toiminut alueensa fasilitaattorina vuodesta 2008 alkaen ja hänelle ominaisinta on erilaisten kiinnostavien lonkeroiden ja toimintojen yhteensaattaminen. Toimivia kokonaisuuksia on löydetty mitä yllättävimmistä paikoista ja ihmisten innostuneisuus ja motivaatio kehittää omaa aluettaan on jatkuvasti yhtä ihmetyttävää. Kaupunginosayhdistyksen uudenlainen ja jopa vallankumouksellinen toiminta vaikuttaa myös alueen ulkopuolella, sillä Artovan istuvasta hallituksesta kasvavan suuri osa on nuoria uusia toimijoita Artovan alueen ulkopuolelta.
Fasioitointi on osallistuttamista. Mä tykkään fasilitoinnin työkaluista siksi, että ne on äärettömän demokraattisia. Se sitouttaa vapaaehtoisia tosi voimallisesti kun pääsee itse vaikuttamaan siihen mitä on tekemässä.
Olin kiinnostunut myös kuulemaan minkälaisia ominaisuuksia henkilöllä pitää olla, jotta hän onnistuu fasilitointitehtävässä. Ensimmäiseksi tärkein taito Kareisen mukaan on kuuntelemisen taito. Pitää kuunnella ja aistia kokonaisuuksia eikä pyrkiä vain pääasiassa itse tuottamaan sisältöä. Toiseksi tärkein ominaisuus on ajanhallinta ja tärkeänä Kareinen piti myös omien rajojen käsittämistä. Varmaan tuhoon taas fasilitaattorin veisi vallanhalu, sitoutumattomuus ja muiden halveksuminen.
Kaikenkaikkiaan hyvin mielenkiintoisen keskusteluhetken päätteeksi olin onnellinen siitä, että vapaaehtoistyön maailmassa vallitsee vielä hyvä tasapaino ja että ihmiset kokevat aineettomat palkkiot niin suurina innostavina tekijöinä, että haluavat antaa aikaansa ja osaamistaan ilman rahavastinetta kehittääkseen omaa elämisen tilaansa ja tuodakseen kanssaihmisilleen uudenlaisia elämyksiä ja yhteisöllisyyden kokemuksia.
Uskon vakaasti, että Janne Kareisen mainitsemat kolme fasilitaattorin tärkeintä ominaisuutta (Kuunteleminen, ajanhallinta ja omien rajojen käsittäminen) pätevät jokaisen ihmisen kohdalla työssä ja henkilökohtaisessa elämässäkin.
