Vyyhti osallistui 23.5.2013 jo yhdettätoista kertaa Berliinissä järjestettyyn Culture and Computer science -seminaariin. Seminaarin anti yllätti Vyyhdin monella eri tavalla.
Vyyhdissä on toimittu hankkeen alusta asti kohderyhmälähtöisesti parhaalla mahdollisella tavalla. Päällimmäisenä on kulkenut ajatus siitä, miten Vyyhdin järjestämä toiminta hyödyttäisi mahdollisimman konkreettisesti hankkeen kohderyhmiä. On löydetty uudenlaisia toimintamalleja, joita luodessa on alusta asti otettu huomioon jatkokäyttömahdollisuudet. Esimerkkinä Shared Gems -peliseminaarikonsepti: seminaaripuhujat ovat nuoria menestyneitä henkilöitä, joihin kuulijan on helppo samaistua. Puhujiksi valikoituu hyviä ja innostavia puhujia, jotka luovat yhdessä kokonaisuuden, josta on helppo ammentaa konkreettisia hyötyjä. Shared Gems välttää myös haalimasta puhujia statusperiaatteella vain sen takia, että paperilla näyttää hienolta tai uskottavalta jos puhujana on ylätason tärkeä edustaja. Puhujan tärkeys pitää omasta mielestäni määritellä aina kohderyhmän mukaan.
Berliinin seminaari oli hyvin organisoitu. Puhujina pääasiassa museoiden johtajia ja muuta ylätasoa ympäri maailman. Seminaaritila on upeassa Pergamon museumissa ja seminaarin annista on kirjoitettu etukäteen kattavaa tutkimustietoa sisältävä paksuhko opus. Seminaariin ottaa osaa laajalti Saksan korkeakoulujen johtotasoa. Opiskelijoita havaitsemme noin kaksi, joten seminaaria ei ole selvästikään tarkoitettu opiskelijoille. Kolmen ensimmäisen puheenvuoron jälkeen yllätymme, sillä ohjelmassa on edetty vasta esittelytasolle. Puhujat lukevat pääasiassa koko puheensa tietokoneen näytöltä.Emme onnistu saamaan kiinni kun yhdestä puheenvuorosta, jossa teorian ja ylätason havaintojen lisäksi mentiin myös konkretiaan. Aiheen kiinnostavuus vaikutti varmasti myös asiaan. (Anna Wiehl, University of Bayreuth aiheenaan Interactive Documentary).
Miksi seminaareja järjestetään? Vyyhdin taipaleen aikana olen osallistunut useisiin seminaareihin, joiden tarkoitusperä on lähes aina helposti arvattavissa. Liian usein tulee tuhlatuksi tärkeää työaikaa istuen ja kuunnellen seminaaripuhujaa, joka esitelmöi saman presentaationsa noin tuhannetta kertaa. Vieläkin pahempi jos puhuja ja kohderyhmä eivät kohtaa millään tasolla. Seminaareja järestetään hyvin monesta eri syystä. Suurimpana motivaation lähteenä lienee useasti hyvien tulosten ja toimintamallien jakaminen, verkostoituminen ja tiedon jakaminen.
Berliinin seminaarin aikana koin useita turhautumisen hetkiä, sillä asiat oli esitetty liian hankalasti ylätasolta katsoen ilman tuntuvaa konkretiaa. Kysyin itseltäni useasti minkä ihmeen takia tällainen seminaari on järjestetty?Missä oli etäosallistumismahdollisuus? Miksi seminaaritilassa ei ollut nettiä? Missä oli twitterseinä? Missä oli keskustelu? Miksi kaikki tulee kuulijalle ylhäältäpäin? Voiko kuulija vaikuttaa mihinkään? Miksi seminaarin ohjelma julkaistiin kokonaisuutena vasta kun oli jo liian myöhäistä valikoida vaikkapa minä päivänä olisi hyödyllisintä osallistua seminaariin? Kunnes tulin pohtineeksi seminaarin kohderyhmää.
Asiat oli esitetty kohderyhmälähtöisesti, sillä seminaarin kuulijat ovat tottuneet lähestymään asioita eri tavoin kuin minä tai mihin esimerkiksi Vyyhdissä on totuttu. Esitystavassa ei ollut mitään väärää, se vaati vain itseltäni pinnnistelyä ja silmien avaamista. Lisäksi voi olla, että jo yhdennettätoista kertaa järjestettävä seminaari kulkee aina tällä samalla konseptilla, joka on kenties todettu kohderyhmää haastattelemalla oikeaksi tavaksi.
Culture and computer science -seminaari antoi Vyyhdille paljon hyvää. Pyrimme havainnoimaan päivän aikana kansainvälisen seminaarin sujumista ja kattavan puhujakattauksen hallinnointia. Kirjoitimme oman päätösseminaarimme (6.11.2013 Musiikkitalossa Helsingissä) ohjelman Berliinin matkan aikana käyttäen hyväksemme Culture and computer science-seminaarin ojelmaa.
Seminaaripäivä päättyi hulppeasti seminaari-illalliselle, jossa tarjoiltiin hyvän sapuskan lisäksi myös verkostoitumismahdollisuus ja hulppeat näköalat niin Berliinin kaduille kun sen sisällä oleviin kulttuurialan verkostoihin. Emme mahdollisesti tule yltämään aivan samalle tasolle oman seminaarimme kanssa nimittäin tapahtuma järjestettiin niin tärkeässä paikassa, että sinne pääsi vain turvatarkastuksen kautta (International Club of the federal Foreign office)
Verkostoiduimme saksalaisten korkeakoulujen edustajien sekä museoväen kanssa. Kerroimme Vyyhdistä ja sen kohderyhmistä. Lisäksi kerroimme pelillisyydestä ja sen noususta Suomessa. Saimme muutamia hyvin kiinnostavia kontakteja, joiden kautta Vyyhdin tulokset tulevat levviämään ja hankkeen aikana luodut toimintamallit tulevat kulttuurialalla kansainvälisten toimijoiden testattavaksi ja sitä kautta näkyväksi. Etenkin Vyyhtipeli herättää liki poikkeuksetta positiivista pöhinää ja keskustelua. Pelistä ollaan kiinnostuneita ja sen käyttöpoteniaali huomataan lähes kaikkien yhteisöjen kohdalla helposti.
Kaiken kaikkiaan seminaaripäivä oli antoisa. Saimme paljon hyviä vinkkejä ja kontakteja. Tänään haastattelemme muutamia mielenkiintoisia ihmisiä, jotka ovat onnistuneet verkostoitumaan luovilla aloilla maailmanlaajuisesti. Voimme hyvin mielin viedä hyödyllisiä tuloksia tuliaiseksi Vyyhtiin.
Berliini kuittaa tältä erää.
Susanna