Vyyhtipeliä on pelattu liki 400 pelaajan voimin. Peliin alunperin rakennetut elementit ovat vielä olemassa ja mekaniikka ja säännöt ovat pysyneet muuttumattomana. Miten peli on muovautunut Vyyhdin kohderyhmien kanssa pelatessa?
Hyvän pelin suunnitteleminen on hieno prosessi. Vieläkin hienompaa on suunnitella peli, jota pienillä muutoksilla voidaan muokata lähes loputtomasti.Vyyhtipelin suunnittelu alkoi ideasta lisätä yhteistoiminnallisuutta Helsingin kaupunginosiin. Haluttiin avata toimiva dialogi kaupunginosayhdistysten välille mahdollistaen erilaisten fasiliteettien jakamista ja tunnistamista. Pelin lähteminen lentoon vaati luovan tiimin ja jämäkän ohjauksen. Vyyhdin silloinen projektipäällikkö Milla Hakkarainen tunnisti potentiaalin pelillisyydessä ja antoi pelin suunnittelijoille työrauhaa työstää tuotetta eteenpäin. Prosessin kulkuun vaikutti vahvasti asiantuntemus peleistä, innostuminen ja innostaminen.
Hyvinkin aikaisessa vaiheessa prosessia pelin kehittäjät (Ristaniemi ja Snellman) tunnistivat pelillisyyden tarpeellisuuden ja aavistivat sen nousevan pian trendikkääksi menetelmäksi monella eri alalla. Tähän vaikutti ajan henki ja suomalaisen peliteollisuuden nousu. Pelejä alkoi tipahdella kuin sieniä sateella. Yhtäkkiä haluttiin pelillistää kaikenlaista. Olikin tarpeen pohtia erilaisia pelimääritelmiä ja pelillistämistä eri yhteyksissä. Vyyhtipeli sai määritelmäkseen ”fasilitoitu jättimäinen hyötypeli”, joka kuvastaa suurta fyysistä mattopelilautaa, jonka päällä pelataan fasilitaattorin ohjauksessa.
Fasilitoitu hyötypeli sisältää erilaisia fasilitointimenetelmiä sekä peliä varten kehitetyn nopean ongelmanratkaisumenetelmän (JUMI!). Lisäksi peli pohjaa vahvasti fasilitaattorin taitoon ohjata pelaavia ryhmiä tavoitteeseen. Yhtenä menetelmänä fasilitaattorilla on käytössään kaijuttaminen. Huomattiin myös, että ihmisissä tapahtuu jotakin hassua astuessaan tilaan, johon Vyyhtipeli on levitettynä. Ilmeet muuttuvat iloiseksi, ihmiset liikkuvat ketterästi, ääni kohoaa ja puhe pulppuaa. Tähän pelillä toivotaankin pääsevän, mutta mistä ilmiö johtuu? Asiaa on pintapuolisesti tutkittu havainnoimalla eri pelitilanteita. Miltei jokainen on pelannut lautapelejä lapsena. Usein pelitilanteisiin liittyy leikkimielistä kilpailua ja kenties hyviä lapsuuden muistoja yhteisistä hetkistä perheen tai ystävien seurassa. Ennen astumista Vyyhtipelin laudalle pelaajia kehotetaan ottamaan kengät pois. Muutos tapahtuu konkreettisesti siinä hetkessä, kun kengätön jalka koskettaa pelilautaa. Tuntevatko pelaajat olonsa turvalliseksi suurella pelimatolla, jonka mekaniikka muistuttaa kaukaisesti kaikkien tuntemaa Afrikan tähteä? Kumpuaako tunne lapsuudesta, fasilitaattorin läsnäolon ja pelijoukkueen muodostamasta turvallisesta ilmapiiristä?
Vyyhtipeli on siis ensisijaisesti peli mutta se muotoutuu pelin kulkiessa myös joiltain osin fasilitoiduksi leikiksi ja innostavaksi työkaluksi keskustelun avaamiseen.
Vyyhtipelin oli alunperin tarkoitus tuottaa tehokkaasti vastauksia Jumi-menetelmän avulla. Lukuisten pelikertojen jälkeen on todettava, että oikeiden vastauksien sijasta peli asettaa tehokkaasti oikeita kysymyksiä. Oikeiden kysymysten jälkeen voidaan kysymyksiä arvottaa pelaamalla. Pelaajat itse eivät prosessia huomaa pelatessaan ja fasilitaattorin tehtäväksi jääkin osoittaa pelin tulokset purkukeskustelun aikana.
Pelin testivaihe on nyt siis ohitse. Vyyhti-hanke lähenee loppuaan ja varsinaisia pelitilanteita ei enää järjestetä. Nyt keskitytään pelillistämisen tuomien tulosten arviointiin ja siihen, miten Vyyhtipelin kaltainen pelituote jatkaisi elämäänsä hankkeenkin jälkeen.
Vyyhti haluaa kiittää kaikkia pelaajia, te olette tehneet pelistä valmiin!
t.susanna