Luin alkuviikosta mielenkiintoisen kolumnin, jonka oli kirjoittanut tuiki tavallinen Metro-lehden lukija. Anna Kekki on artesaani, joka on selvästikin huolissaan mestarikuntansa tulevaisuudesta. Kolumnissaan pohditaan muun muassa teknologista kehitystä ja käsityöläisten uhattua tulevaisuutta. Jutussa suurin huomio keskittyy 3D-tulostustekniikkaan, josta viime aikoina on keskusteltu runsaasti eri medioissa.
Kirjoittajan mukaan tekninen kehitys vaikuttaa negatiivisesti ihmiskunnan evoluutiokehitykseen. Onko luova ihminen nyt muuttumassa urbaaniksi ”nappuloiden” räplääjäksi? Tavallaan joo, mutta kaikesta huolimatta asia ei ole ihan niin mustavalkoinen kuin kirjoittaja antaa ymmärtää.

Viime vuosina kuluttajien asenne on muuttunut monessakin suhteessa parempaan päin. Huomattava joukko kuluttajista kiinnittää entistä enemmän huomiota ostovalintoihinsa, joka ilmenee esimerkiksi ravintotietoisuudella. Katukuvaan ovat ilmestyneet myös uudet vaatturiliikkeet / ompelimot, leipomot ja erilaiset puusepänpajat sekä takomot. ”Tavarahelvetin” ansiosta ihmiset hylkäävät bulkin ja vaihtavat uniikkiin ja laatuun. Kiinnitämme entistä enemmän huomiota tuotteen valmistajan ideologiaan ja tarinaan. Valmistajan mielikuvamaailmalla on entistä suurempi rooli ja juuri tämän vuoksi me emme osta tuotteita, ostamme elämyksiä ja arvoja. 3D-tekniikalla tulostettu esine tai tuote on sielultaan tyhjä. Se ei edusta mitään arvomaailmaa, sillä voi korkeintaan viestiä olevansa teknologisen kehityksen ajan hermolla. Kun miettii 3D-tulostamista, ei ihan ensimmäisenä tule mieleen suklaakakkujen tai nahkakenkien tulostus.   

Olen luonteeltani utelias ihminen. Olen kiinnostunut uusista teknologioista ja erilaisista ”innovaatioista”. Tämän lisäksi tykkään seurata talousuutisia ja pörssin kehitystä. Muistan elävästi 2000-luvun teknokuplan, johon itsekin otin osaa jonottamalla arvottomiksi osoittautuneita Jippiin osakkeita. Kaikesta oppii ja tuosta ajasta opin ainakin haistamaan sen, että milloin kehitysvauhti on liian kova tai suunta väärä. 3D tulostus on mielestäni vaihtoehto ja mahdollisuus. Jos voit tulostaa esimerkiksi jonkin laitteen rikkoutuneen osan, on kyse silloin järkevästä valinnasta ja jopa ekoteosta. Kuuntelin kesäkuussa Kalle Haatasen radio-ohjelman, jossa tiedetoimittaja Timo Paukku esitteli erilaisia visioita teknologiakehityksestä. Yhtenä aiheena oli nimenomaan 3D-tulostus, jota ei pidetty uhkana vaan mahdollisuutena. Timo esitti mielenkiintoisen näkemyksen, jonka mukaan lähitulevaisuudessa tulemme näkemään suuria tulostushalleja, joissa on mahdollista tulostaa esimerkiksi matkustajakoneiden siipiä. Enteileekö tämä sitten perinteisen teollisuuden loppua? No, se on sitten jo toinen aihe.