Kaikki kirjoittajan Nikita Gavrilenko artikkelit

Vyyhti-hankkeen projektisuunnittelija, jonka sydän sykkii muotoilulle ja yrittäjyydelle.

Nikita on koulutukseltaan vaatetusalan artenomi (AMK) ja piakkoin valmistumassa myös kulttuurituottajaksi Metropolia Ammattikorkeakoulusta.

Luovimo – Creativity Globalized

Viime viikon torstaipäiväni alkoi erittäin leppoisissa merkeissä, osallistuin nimittäin Finpron järjestämään Luovimo -seminaariin. Tilaisuus järjestettiin Tavastialla ja seminaarivieraita hemmoteltiin heti alkuun maittavalla ja monipuolisella aamupalalla. Nautittuani maukkaita aamiaiseväitä siirryin saliin, jossa Finpron seniorikonsultti Kati Uusi-Rauva kertoi meille tulevan päivän kulusta ja puhujista. Päivä koostui monipuolisista puheenvuoroista sekä viihteellisistä ohjelmanumeroista. Päivän käynnisti kenties maamme arvostetuin harmonikkataiteilija Kimmo Pohjonen. Kimmon esitys oli satumainen. Esitykseen oli onnistuneesti ja tasapuolisesti sekoitettu shamaanimaisuutta, suomalaista mystiikka ja konemusiikkia.

Jatka lukemista Luovimo – Creativity Globalized

Rysä 2013 – Monipuolinen paketti luovasta tekemisestä ja vähän muustakin

Osallistuin työkollegojeni kanssa Raumalla järjestettyyn Rysä 2013-tapahtumaan, ilman sen suurempia ennakko-odotuksia. Tiesin kyllä, että teemat pyörivät kulttuurin ja yrittäjyyden ympärillä ja puhujalistasta pystyin bongaamaan useita tuttuja nimiä. Tässä kirjoituksessa haluankin nostaa kaksi melko erilaista persoonaa.

Jatka lukemista Rysä 2013 – Monipuolinen paketti luovasta tekemisestä ja vähän muustakin

3D-tulostus – uhka vai mahdollisuus?

Luin alkuviikosta mielenkiintoisen kolumnin, jonka oli kirjoittanut tuiki tavallinen Metro-lehden lukija. Anna Kekki on artesaani, joka on selvästikin huolissaan mestarikuntansa tulevaisuudesta. Kolumnissaan pohditaan muun muassa teknologista kehitystä ja käsityöläisten uhattua tulevaisuutta. Jutussa suurin huomio keskittyy 3D-tulostustekniikkaan, josta viime aikoina on keskusteltu runsaasti eri medioissa.
Kirjoittajan mukaan tekninen kehitys vaikuttaa negatiivisesti ihmiskunnan evoluutiokehitykseen. Onko luova ihminen nyt muuttumassa urbaaniksi ”nappuloiden” räplääjäksi? Tavallaan joo, mutta kaikesta huolimatta asia ei ole ihan niin mustavalkoinen kuin kirjoittaja antaa ymmärtää.

Jatka lukemista 3D-tulostus – uhka vai mahdollisuus?

Vyyhti on stressitön :)

Mahtavaa! Lomat on suurelta osin nyt pidetty ja toimistoväki palailee pikkuhiljaa hommiin. Välillä en ihan täysin ymmärrä ihmisten valitteluja töiden alkamisesta (tai pitäisikö ennemminkin puhua jatkumisesta?) ja siihen liittyvästä stressistä. Ainakin minusta tuntuu hyvältä, että ihmisiä saa taas puhelimitse ja sähköpostitse kiinni.  Mieltäni helpottaa myös se, että me täällä Vyyhdissä päästään nyt ihan täysillä hommien kimppuun, sillä alkaahan tästä nyt hankkeemme loppuspurtti.

Vyyhti on nyt tosiaankin loppusuoralla ja aikamme täällä toimistolla kuluu muun muassa lopputapahtuman ja oheisohjelman merkeissä. Itse olen työskennellyt ennakkotapahtumamme kimpussa, jota kutsumme Yrittäjäillaksi. Yrittäjäillan esikuvina pidän Vyyhdin jo aikaisemmin lanseeraamaan Yrittäjäaamupala -konseptia sekä YLE:n A2 teemailtoja, joissa vieraat käyvät avointa keskustelua ennalta sovitun aiheen ympärillä.

Ajatus tästä tapahtumasta syntyi omasta syvästä intohimostani muotoiluun ja yrittäjyyteen. Toimiessani noin 4 vuotta vaatetusalan yrittäjänä minulle paljastui moni epäkohta, joka lähes poikkeuksetta liittyi yrityksen pyörittämiseen. Myös erilaiset niin kutsutut rahoituskriisit söivät luovuuttani. Jo ensimmäisen yrittäjävuoteni jälkeen tajusin, että noin 15 prosenttia luovan alan yrittäjän työtehtävistä olivat sitä luovaa tekemistä ja kaikki muu pakollista byrokratiaa tai muuta luovaa ajatusta tukahduttavaa täytettä. Tämän kokemuksen jälkeen minusta on tullut realisti, mutta ystäväni pitävät minua enemmänkin pessimistinä. Oli miten oli, opin noiden vuosien aikana suunnattoman paljon hyödyllisiä asioita, joita ei opetettu koulussa. En ole yrittäjyyttä vastustava tai asiaan negatiivisesti suhtautuva, mutta olen ehdottomasti sitä mieltä, että yrittäjämäiseen ajatteluun ja toimintaan olisi syytä panostaa jo huomattavasti aikaisemmassa vaiheessa kuin vasta korkeakouluissa. Yrittäjyys voi parhaimmillaan olla elämän suola ja pahimmillaan taas orjuuteen verrattava selviytymismuoto.

Yrittäjäilta järjestetään Made in Kalliossa, Helsingissä 5.9.2013 kello 18:00 – 20:00 osoitteessa Vaasankatu 14. Tilaisuuteen mahtuu noin 30 – 35 vierasta. Tilaisuus on maksuton.

Made in Kallio on paikallistuotantoa edistävä luova verkosto, jolla on oma tehdas, kahvila ja myymälä Vaasankadulla Kalliossa.

Ilmoittautumiset 30.8.2013 mennessä osoitteeseen: nikita.gavrilenko(at)metropolia.fi 

Yrittäjä ja kaupunginosatoimija – mikä heitä oikein yhdistää? Juttusarjan 2. osa

Heinäkuu on virallinen kesälomakuukausi, tämän olen nyt todistanut ihan konkreettisesti. Aloitin työt Vyyhdin projektisuunnittelijana helmikuun puolessa välissä, joka tarkoittaa sitä tosiasiaa, että kesälomailut jäivät osaltani aika minimiin. Heinäkuussa on kuitenkin ihan leppoisaa tehdä hommia, sillä muiden poissa ollessa voit organisoida työaikasi melko joustavasti. Aiheesta oli muuten mielenkiintoinen artikkeli Taloussanomien verkkosivuilla, jossa muun muassa mainittiin, että noin 80 % suomalaisista lomailee nimenomaan heinäkuussa.

Jatka lukemista Yrittäjä ja kaupunginosatoimija – mikä heitä oikein yhdistää? Juttusarjan 2. osa

Yrittäjä ja kaupunginosatoimija – mikä heitä oikein yhdistää? Juttusarjan 1. osa

Olen jo jonkin aikaa pohtinut itsekseni, että mikä oikein yhdistää yrittäjien ja kolmannen sektorin toimijoiden ajattelua ja toimintalogiikkaa? Itse lähden usein purkamaan asiaa omien ja ystävieni kokemuksien kautta. Olen opintojeni yhteydessä päässyt tutustumaan useisiin luottamustehtäviin ja niistä osa on liittynyt kaupunkiosayhdistykseen nimeltään Artova ry.

Päätin, että tämän asian tiimoilta olisi mukava kirjoitella omia ajatuksia ylös ja jakaa niitä myös Vyyhti-blogimme kautta. Tulen tekemään kesän aikana pienen juttusarjan, jota varten haastattelen yrittäjäystäviäni, kaupunkiaktiiveja ja opiskelijakollegojani.

Jatka lukemista Yrittäjä ja kaupunginosatoimija – mikä heitä oikein yhdistää? Juttusarjan 1. osa

SUMMIT // Tallinna 12.-14.6.2013

Off to Tallinn :)

Sain kunnian olla Vyyhti-hankkeemme edustajana Summitin Tallinnan vierailulla. Summitin ideana ja pääfokuksena on oppilaitosten tuote- ja palveluinnovaatioiden tuotteistaminen. Summit -prosessissa Metropolian ja Turun AMK:n kulttuurialojen asiantuntijat työskentelevät yhdessä ja saavat ohjausta kulttuuri- ja taidehankkeissa syntyneiden palvelu- ja koulutusvientiaihioiden tuotteistamisessa yrityskonsultilta sekä muilta kanssaolioilta.
Minä ja Susanna päätimme jo huhtikuussa Turun osuuden aikana, että lähdemme jatkojalostamaan työkollegamme Jussi Linkolan kehittämää koulutuspalvelukonseptia nimeltään Sähköiset Jumppakerhot (SJ).

Vyyhti-blogia lukeneille on jo varmasti tullut selville se, että mikä on tämä SJ-koulutuskonsepti. Sosiaalisen median merkitys kasvaa kovaa vauhtia ja nykyään normaalia arkea / työarkea ei voi edes kuvitellakaan ilman, että siihen liittyisi jokin pilvipalvelu tai muu some-työkalu. Esimerkiksi monissa työ- ja opiskeluyhteisöissä on PowerPoint korvattu Prezillä ja moni on myös löytänyt Googlen tarjoamat ilmaispalvelut. Linkedin ja Facebook ovat jo peruskauraa meille opiskelijoille, mutta samalla tämä järjettömän nopea kehitys on johtanut siihen, että moni netin käyttäjä on yksinkertaisesti luovuttanut näiden palveluiden suhteen. Vyyhdin jumppakerhot tarjoavat apua ja helpotusta juuri tälle segmentille.


Round 2 / Helsinki – Tallinna – Helsinki

Summitin Tallinnan osuus startattiin käyntiin Metropolian Bulevardin yksikön juhlasalissa. Kävimme avointo keskustelua, arvioimme toistemme konsepteja ja lopuksi osallistuimme paneelikeskusteluun.   Paneelikeskusteluun osallistuivat muun muassa KIT-toiminnasta vastaavat, koulutusviennin ja palvelumyynnin edustajat sekä Turun AMK:n ja Finpron edustajat.

Paneelikeskustelun jälkeen meidän seurueemme suuntasi kohti Länsisatamaa, jossa meitä odottikin jo Tallink Siljan laiva. Nukuttuamme yön yli merellä (tosiasiassa Tallinnan satamassa ;-) suuntasimme hotellin kautta Tallinnan ”kulttuurikattilaan”. Siellä meille esiteltiin paikan toimintaa ja tiloja. Kattila on monipuolinen tapahtuma-areena, jossa on mahdollista järjestää melko spontaanisti toimintaa. Itse kattila tarjoaa hyvät puitteet keikoille, teatteriesityksille, tanssille ja näyttelyille. Kattilassa pystyi aistimaan anarkistisen ilmapiirin. Ilmeisesti kattilan konseptiin kuuluu se, että paikkoja ei viimeistellä loppuun asti ja ”kliinisyys” / järjestelmällisyys eivät ole se ”juttu”. Miljööstä sen verran, että paikka on pystytetty Stalinin modernisaatiota edustavalle vanhalle tehtaalle / tuotantolaitokselle. Paikan kruunaa alkuperäisyys ja tietenkin komea savupiippu.

kultuurikatel

WP_000459

WP_000460

Saimme paikan päällä työskennellä melko vapaasti ja non-stop kahvitarjoiluista oli tietenkin huolehdittu. Myöhemmin nautimme kattilassa maukasta kasvislounasta, jonka meille valmistivat paikan ystävälliset kahvilatyöntekijät. Itse työskentelyssä oli tarkoitus keskittyä oman konseptin jatkokehittelyyn. Esitin itselleni kysymyksen: miten luodaan SJ:sta toimiva liiketoimintamalli, jota olisi helppo viedä eteenpäin Vyyhti-hankkeen päätyttyä? Tätä kysymystä pohdin useiden näkökulmien kautta. Yritin asettua kuluttajan asemaan ja mietin myös koulumme myyntiresursseja. Sain mielestäni konsulttimme Kari Backmanin avustuksella aikaiseksi hyvän suunnitelman, jonka tulen esittelemään pääpiirteittäin Vyyhdin blogissa.

Idearikas kulttuurityöläinen // Liisa Jokinen

Päivitetty 29.11.2013

Kaupunkilaisten yhteinen vaatekaappi, ei yhtään hullumpi idea. Sinänsä konsepti ei ole kovin ihmeellinen, mutta miksi ihmeessä tätä ei ole jo aikaisemmin toteutettu Helsingissä? Moni helsinkiläinen ei myöskään ylläty siitä tosiasiasta, että konseptin takaa löytyy yksi kaupunkimme mielenkiintoisimmista kulttuurivaikuttajista, nimittäin itse Liisa Jokinen.

Liisa Jokinen on tullut monelle tutuksi HEL Looks -tyyliblogin kautta, jota hän on työstänyt yhdessä Sampo Karjalaisen kanssa jo vuodesta 2005. Kyseinen blogi ei edusta perinteistä blogimalli, se kuvastaa enemmänkin helsinkiläisten pukeutumistyylejä. Blogia voi kuvata myös sanalla ”valokuva-albumi” ja itse uskon, että siitä tulee olemaan erittäin paljon hyötyä ja apua kaupunkikulttuurin tutkijoille lähitulevaisuudessa. Itse blogi on mielestäni suuri kulttuuriteko, josta Liisa sekä Sampo ovatkin saaneet jo runsaasti kiitosta ja tunnustusta. Blogi on saavuttanut suurta kiinnostusta myös ulkomailla. Yllätyin pari vuotta sitten, kun kuulin torontolaiselta ystävältäni, että hän olisi seurannut meidän pukeutumistamme HL:n kautta jo vuosia.

Stadilaisten vaatekaappi – Vaatelainaamo

Vaatelainaamo on paikka, josta hankkimalla puolen vuoden jäsenyyden olet oikeutettu lainaamaan vaatteita käyttöösi 2-4 viikoksi kerrallaan. Jäsenyyksiä on kolme: perusjäsen, kultajäsen ja platinajäsen. Tämä ”vaatekaappi” tarjoaa helpotusta naisille, jotka ovat todenneet erilaisten juhlien ja erikoistilaisuuksien aiheuttavat suurta paniikkia ja päänsärkyä. Paniikkitilanteessa harvoin tulee tehtyä hyviä ostosratkaisuja ja muun muassa tähän ongelmaan Vaatelainaamon jäsenyys tarjoaa oivan ratkaisutyökalun. Mielestäni Vaatelainaamo on myös positiivinen kannanotto kertakäyttökulttuuria vastaan. Älä osta halpaa ja huonoa, lainaa laatua ja tyyliä! Onko näyttävimmät / erikoisimmat vaatekappaleet aina ostettava ja omistettava? Ei minun mielestäni. 

Muistan lukeneeni, että Liisa olisi saanut idean Tukholmasta, joskus kolmisen vuotta sitten. Liisa oli Tukholman matkallaan törmännyt Lånegarderoben -nimiseen palvelukonseptiin, joka lainaa asiakkailleen merkkivaatteita niiden myymisen sijaan.

Vaatelainaamon uusi
Vaatelainaamon uudet tilat Kiseleffin talossa // Bloggarit Kiseleffissä 21.11.2013
(kuva: Maija Astikainen)

Helsingissä Vaatelainaamon valikoima muodostuu pitkälti juhlavaatteista ja asusteista, eli niistä asioista, jotka aiheuttavat naisille eniten pulaa ja paniikkia. Tuotevalikoima muodostuu pitkälti nuorten suomalaisten suunnittelijoiden vaatekappaleista ja tämä lisäksi Liisa on täydentänyt Vaatelainaamon valikoimaa myös omilla vintage-aarteillaan. Vaatelainaamosta ei tällä hetkellä löydy juhlavaatteita miehille, mutta tilanne voi muuttua pian. Uskon henkilökohtaisesti siihen, että tätä konseptia olisi syytä monistaa myös muihin suuriin kaupunkeihin, esimerkiksi Ouluun, Tampereelle tai Turkuun.

Vaatelainaamo on avoinna torstaisin ja perjantaisin klo 14:00 – 17:00 osoitteessa: Unioninkatu 27 – Aleksanterinkatu 28, Kiseleffin talo. 2 krs.

Lisätietoja saa osoitteesta: www.nopsatravels.com/nopsa/klubi/

Luovan työn tekijä // parfymööri Max Perttula

Minua kiehtovat luovat ihmiset. Miettikääs hetken, että miten tyhjä ja ”bulkki” tämä maailmamme olisi, jos luovia tekijöitä ei olisi olemassa. Toisaalta yhteiskuntamme voisi muistuttaa myös George Orwellin luomaa visiota (Vuonna 1984), mikäli meitä yritettäisiin merkittävästi rajoittaa ajattelussa. Luova tekeminen / ajattelu ei sinänsä tunne rajoja, sitä on kaikkialla. Jopa niinkin ”tylsät” tyypit kuin kirjanpitäjät sen osaavat, siis luovan ajattelun. Vai ettekö muista enää konkurssiin mennyttä yhtiötä nimeltään ENRON? Taisi konkurssissa olla kyse nimenomaan luovasta tavasta toteuttaa ja tulkita kirjanpitolakia. Tämän jälkeen koko luovan kirjanpidon käsite sai ihan uuden merkityksen globaalissa mittakaavassa.  

Intohimoni ei ole missään tapauksessa kirjanpidossa tai taloushallinnossa, tykkään kuitenkin yhteiskunnan laajasta tarkkailusta. Mihin olisi relevantti vetää raja, kun keskustellaan luovasta tekemisestä? Minulle luova tekeminen merkitsee ennen kaikkeaan ihmisiä, jotka kehittelevät ”omia juttuja”, toteuttavat itseään ja luovat uutta. Yleensä luova tekeminen mielletään muotoilijoiden omaksi jutuksi, onhan se helpointa nähdä sitä kautta. Myös muusikko, vaatturi, kultaseppä tai vaikkapa parfymööri ovat luovia tekijöitä.


Mysteerinen Max Perttula

Harva meistä tietää, että maastamme löytyy ihka oikea hajuvesien tekijä, eli niin sanottu parfymööri. Luin joskus vuosia sitten City-lehdestä jutun viitasaarelaisesta ”outolinnusta”, joka oli jo nuorena poikana hurahtanut kosmetiikkatuotteisiin. Itse olen miesten tuoksujen suurkuluttaja ja juttu parfymööristä on jotenkin jäänyt kummittelemaan alitajuntaani. Tein alkuviikosta hieman taustatutkimusta tästä kyseisestä herrasta, joka on siis perustanut oman hajuvesilaboratorion ja työstänyt suuren määrän kaupallisia tuoksuja. Viime vuoden puolelle Max Perttula paljasti Ylen PS-ohjelmassa luoneensa erittäin kalliin tuoksun, jota lähtee markkinoimaan Venäjän maksukykyisille kuluttajille.

Max Perttulan työ parfymöörinä on hyvin taiteellista. Työssä täytyy hallita kemian lisäksi myös luovat ja intuitiiviset puolet. Nenä ja tuoksumuisti ovat tärkeimmät työvälineet ja ne mahdollistavat maisemien, tilanteiden ja yksittäisten tuoksujen rekonstruoinnin. Max kertoo nettisivullaan, että hienon tuoksun luominen on ikään kuin eräänlaista ”selvännäköisyyttä”, jolloin parfymööri aistii valmiin tuoksun mielessään, ennen kuin aloittaa sen suunnittelutyön. On tilanteita, jolloin visio on niin selkeä ja vahva, että tuoksu syntyy tunneissa, mutta joskus tuoksun luomiseen saattaa kuitenkin kulua viikkoja, kuukausia tai jopa vuosiakin. Työssä täytyy olla hyvin kärsivällinen, järjestelmällinen ja ”luova hulluus” on ihan ehdoton, jotta pystyy luomaan jotakin uutta ja uniikkia. Psykologia liittyen tuoksujen aistimiseen ja niiden luomiin mielikuviin on myös tärkeä osa työtä.


Lapsuus, nuoruus ja viikset

Max Perttula kertoo olleensa rutiköyhä koko ikänsä ja uhranneensa kaiken tuoksuvalle unelmalleen. Perheen mukana Ruotsista paluumuuttaneen pojan alkuaika Suomessa oli helvettiä: häntä kiusattiin puutteellisesta kielitaidosta ja ääntämyksestä, ulkonäöstä ja kodin köyhyydestä. ”Ja sitten vielä harrastuksena oli kosmetiikka!” Kiusaaminen kasvatti kuitenkin sisua ja riippumattomuutta, ”yksinäisen suden mentaliteettia”. Sisukkuutta painotti myös isä, jolta Max omaksui isänmaallisen ”Suomi-äijä-asenteen”.

Max Perttula

Elämänsä pahimpana virheenä Max pitää sitä, että kertoi muille homoseksuaalisuudestaan vasta 26-vuotiaana. Hän peitti suuntautumisensa biletyksellä, kulutti hirmuiset määrät alkoholia ja näytteli heteroa. Mielessä oli muuttaminen jonnekin kauas, ja mielessä pyöri itsetuhoisiakin ajatuksia. Tultuaan kaapista ulos hän huomasi pelänneensä asiaa turhaan: perhe suhtautui asiaan loistavasti, ja kavereita tuli jopa enemmän.

Max on ylpeä viiksistään ja rakastaa nahkavaatteita, koska ne sopivat hänelle, tuoksuvat hyvältä ja ovat provokatiivisia. Hajuvesien ohella hän on tehnyt musiikkia ja omia musiikkivideoita, veistoksia ja maalauksia, suunnitellut koruja ja vaatteita ja toiminut omien tuotteidensa mallina. Max on saanut moniaista yrityksistään negatiivistakin palautetta mutta myös valtavasti kannustusta. Kappale Kylähullu jousimies kertoo tekijästä itsestään: hän hyppää ”hälläväliä-innolla” eri projekteihin muiden mielipiteistä välittämättä. ”Ja kaikista tuotoksista näkyy, että mulla on ollut hauskaa niitä tehdessä.”

Lähde: YLE / Jukka Lindfors

 

Suomessa ei tällä hetkellä ole kuin yksi parfymööri, Max Perttula. Koko maailmassa heitä on ainoastaan muutamia satoja, jotka työskentelevät perinteisin menetelmin.

Max Perttulan tuotteisiin voi tutustua tarkemmin hänen hajuvesiyhtiönsä nettisivuilla:
www.maxjoacimcosmetics.com

 

Nikita Gavrilenko
projektisuunnittelija // Vyyhti-hanke
tuoksujen suurkuluttaja

Lisää tukea ja kaupallisuutta luoville aloille!

Suomi on täynnä idearikkaita luovan alan yrittäjiä. Olin yksi heistä vuosina 2007 – 2011, mutta sitten loppui puhti ja rahat.


Luovan alan yrittäjyys ei aina tarkoita suuria tuottoja tavoittelevia startup-yrityksiä    

Luin viikonloppuna Liisa Jokisen surullisen artikkelin, joka käsitteli suomalaisen vaateteollisuuden ahdinkoa. Ai niin, Liisa Jokinen on siis se sama toimittaja, joka on jo vuosia dokumentoinut Helsingin katumuotia oman Hel-Looks -bloginsa kautta. Liisa on ollut myös mukana luomassa Vaatelainaamoa Helsinkiin.

 

Olen ollut jo vuosia sitä mieltä, että Suomi ei millään tavalla kalpene Ruotsin rinnalla vaatetusalalla, meidän muotokielemme on jopa rikkaampi. Johtuukohan osittain slaavilaisista juuristamme? Niin tai näin, me ei kuitenkaan osata myydä vaateluomuksiamme tai sitten kaikki voimavaramme ulkomaan myynnin suhteen kohdistetaan perinteisempään teollisuuteen. Juuri nyt on seksikästä puhua peliteollisuudesta taikka muista nousevista teknologia-alan pienyrityksistä. Miksi valtiomiehemme eivät halua edistää kotimaista vaatetusteollisuutta myynninedistämismatkoillaan? Olemme moneen kertaan nähneet televisiosta Alexander Stubbin hehkuttavan suomalaista teknoteollisuutta. Voisiko herra ministeri seuraavalla kerralla hehkuttaa suomalaisia vaatesuunnittelijoita? Kuvitelkaa, Stubb Kiinan matkallaan ja Sasu Kaupin vaatteet yllä;) Mitä? Etkö tiedä kuka on Sasu Kauppi? Sasu on superlahjakkuus, joka suoritti kandin tutkinnon Taideteollisessa korkeakoulussa ja tämän jälkeen jatkoi opintojaan Lontoon Central Saint Martinsin yliopistossa. Kyseinen yliopisto on yksi maailman arvostetuimpia muotoilun/ luovien alojen opinahjoja. Yliopiston alumneihin kuuluvat mm. Alexander McQueen, Paul Smith, Stella McCartney ja muusikko M.I.A. Huhujen mukaan englantilainen muotitalo Burberry yritti saada Sasun palkkalistoilleen, mutta määrätietoinen mies päätti toteuttaa ”omia juttuja” itsenäisenä yrittäjänä. Toinen loistava esimerkki on Daniel Palillo, joka on tehnyt kovasti töitä niin sanottuna indie-suunnittelijana. Daniel on lyönyt läpi Japanissa ja hänen luomuksiaan käyttää mm. Lady GaGa. Näitä esimerkkejä on paljon ja yksi tuoreimmista ja ikävimmistä on vaatemerkki nimeltään Minni f. Ronya. Kyseinen tuotemerkki meni kansankielellä konkkaan tässä kuussa.

 

Tutkin huvikseni Finatexin (Tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry) tilastoja ja törmäsin mielenkiintoiseen tosiasiaan. Suomessa tekstiili- ja vaateteollisuus työllistää noin 10 000 työntekijää ja Ruotsissa luku on 40 000. Sama trendi jatkuu myös vientiluvuissa, sillä Suomen viennin arvo on 300 milj. ja Ruotsissa aika tasan tarkkaan neljä kertaa isompi. Miten tämä on mahdollista? Meillähän on kaikki samat resurssit. Ovatko ruotsalaiset mainosmiehet muka meitä parempia? Itse uskon, että suurin ongelma on siinä, että 2. asteen kouluissa ei ole riittävästi opastusta yrittäjyyteen. Mielestäni sama ongelma jatkuu myös ammattikorkeakouluissa, sillä liian harva koulu panostaa kaupallisuuteen ja yrittäjyyteen. Myös erilaiset verkostoitumismallit puuttuvat. Yrityshautomoissa ja erilaisissa seminaareissa ei näe juuri koskaan alan edustajia. Kansanedustaja Pia Kauma (Kok) teki tänä keväänä kirjallisen kysymyksen samasta aiheesta ja vastauksen laati jo väistynyt opetusministeri Jukka Gustaffson (SDP). Uskallan myös väittää, että meillä on yksinkertaisesti ihan liikaa kouluja, jotka tarjoavat alan opintoja. Mitä järkeä on valmistua vaatetusalan korkeakoulusta vaatekaupan myyjäksi?

Viikonloppuna järjestettiin Fashion Stock Sales, jonka ideana on tarjota kuluttajille mallikappaleita edulliseen hintaan. Myyntitapahtuman taustalla ovat Lumi ja Elle-lehti.
Viikonloppuna järjestettiin Fashion Stock Sales, jonka ideana on tarjota kuluttajille mallikappaleita edulliseen hintaan. Myyntitapahtuman taustalla ovat Lumi ja Elle-lehti.

 

Nikita Gavrilenko

projektisuunnittelija // Vyyhti-hanke
ex-vaatetusalan yrittäjä

Nuorten Kevät -teemaseminaari

Me Vyyhtiläiset kävimme tutustumassa ELY-keskuksen ja Opetushallituksen järjestämään yhteisseminaariin, jonka keskeisenä teemana olivat nuoret ja nuorten pärjääminen nyky-yhteiskunnan paineissa. Seminaari poikkesi mielestäni tavanomaisista ”pönötysseminaareista”, sillä paikalla oli myös runsas joukko nuoria ja värikkäitä hanketyöntekijöitä. Seminaari esitteli eri hankkeiden aikaansaannoksia ja antoi myös hyvän mahdollisuuden tutustua näiden tekijöihin.

Vyyhti-hanke oli edustettuna Vyyhtipelin muodossa. Lyhyet pelisessiot (2x30min) tempaisivat mukaansa uteliaita vieraita, jotka alkuun ihmettelivät jättimäistä pelilautaa. Vyyhtipeli ei ollut tilaisuuden ainoa lautapeli, nimittäin ARMI-hanke oli kehittänyt itselleen oman lautapelin, jonka avulla pystytään sparraamaan nuoria esimerkiksi työnhaussa.

Jatka lukemista Nuorten Kevät -teemaseminaari

Jammin’@HAPPI!

Metropolia Ammattikorkeakoulun viestinnän koulutusyksikkö päätti järjestää vuoden 2013 pelijamit yhteistyössä Toimintakeskus Hapen kanssa. Meille yhteistyö tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että saamme järjestää tilaisuuden Hapen upeassa Pelitalossa ja pystymme tarjoamaan osallistujille hyvät työvälineet työskentelyä varten. Kulttuurituottajana tietenkin toivon, että Metropolia kykenee kehittämään hyvin alkaneen yhteistyön myös muillakin kulttuurin aloilla, sillä Happi tarjoaa nuorille hyvät puitteet moneen menoon. Talosta löytyy muun muassa studio, teatteri, mediatoimitus ja kuvataidepaja.

Jatka lukemista Jammin’@HAPPI!