Matkustimme Susannan kanssa viime viikonloppuna IT-kouluttajien Koulutuspeli- kevätseminaarin myötä Tallinnaan. Seminaarissa käsiteltäviä aiheita olivat mm. pelillistäminen, simulaatio ja pelit oppilaitosympäristössä. Eli samoja asioita, joista olemme kailottaneet ja kirjoittaneet artikkeleita jo reilun kahden vuoden ajan.
Tallinnan yliopiston lehtori Martin Sillaotsin pelillistetty luento
Olo seminaarissa oli kuin olisi tullut kotiin, heimonsa luokse, vaikka kyseessä oli meille ennestään tuntemattomat ihmiset. Tämä johtui mielestäni siitä, että aihe oli kaikille alustajille ja osallistujille monella tapaa tuttu ja paljon koluttu. Olimme Vyyhti-hankkeen aikana ehkä pitkästä aikaa osana yhteisöä, jonka toi yhteen samat kiinnostuksen kohteet ja aihe, eikä esimerkiksi fasilitoimamme Vyyhtipeli.
Vyyhdin Sanna ja Susanna osallistuvat tänään alkaavaan IT-kouluttajien kevätseminaariin, joka järjestetään käyttäen pelillisiä elementtejä.
”Pelillistäminen eli gamification on jokaisen huulilla. IT-kouluttajien seminaarissa erotetaan jyvät akanoista, hype todellista lisäarvosta. Pelillistäminen ei ole pelkkiä pisteitä ja badgeja, vaan motivoivien rakenteiden suunnittelua oppilaitoksen työkulttuurin tukemiseksi. Miten siis oppimista pelillistetään? Miten oppiminen muuttuu entistä koukuttavammaksi? Miten roolipeleissä eläytymällä opitaan työelämätaitoja ja kaukaisia kulttuureita”?
Itse odotan tätä seminaaria enemmän kuin innolla. Seminaari jää omalta osaltani Vyyhti-hankkeen viimeiseksi seminaarimatkaksi ja kokoaa hienosti Vyyhtimäisiä toimintamalleja: ei keskitytä vain puhumiseen , vaan tehdään ja koetaan. Osallistujien aktiivisuus ja motivaatio maksimoidaan.
Vyyhdin Sanna ja Susanna suuntasivat Tampereelta Nordmatch seminaarista Seinäjoelle tutustumaan MARS2014-tapahtumaan. Seminaarin ohjelma ja mukavalta tuntuvat tilat tekivät tapahtumakävijään vaikutuksen. Mitä tapahtumassa vieraileminen toi Vyyhtiin?
Mars oli hieno yhteistyöprojekti, jota oli yhteisvoimin toteuttamassa suuri joukko erilaisia kumppaneita: Taideyliopisto, Sibelius Akatemian Seinäjoen yksikkö, Seinäjoen Elävän musiikin yhdistys, Rytmi-Instituutti, lasten ja nuorten rytmimusiikkiverkosto Louhimo, aluekehitysyhtiö Frami Oy sekä Seinäjoen ammattikorkeakoulu. Mars on järjestetty ensimmäisen kerran vuonna 2010. Tarkoituksena on ollut tuoda lavalle ammattilaisia ja ikoneita musiikin kentän eri kulmista. Vyyhti päätti keskittää vierailunsa vapaaehtoisuuden johtamisesta kertovaan tarjontaan.
Tämä kirjoitus valmistuu Seinäjoen rautatieasemalla junaa odotellessa.
Vyyhdin projektisuunnittelijana työskentelevä Sanna Ristaniemi pääsi uudenlaisen haasteen äärelle NordMatchissa Tampereella. Haasteena oli idean pitchaaminen tuomariston ja yleisön edessä. Pitchaustilaisuutta oli katsomassa useita kymmeniä seminaariosallistujia, kieli oli englanti, pelissä oli rahapalkinto ja tuomariston vakuuttamiseen oli annettu aikaa yksi minuutti.
Vyyhtiläiset osallistuivat seminaarissa advisory ringeihin, joissa jokainen osallistuja toi keskusteluun yhden mielestään kehityskelpoisen idean. Sovimme etukäteen, että minun ja Sannan ideat liittyisivät pelillisyyteen ja etenkin Vyyhtipelin tulosten jakamiseen. Tarkoituksena oli saada oman idean tueksi mahdollisimman paljon vinkkejä toisilta osallistujilta, joten päätettiin liittää idea hankkeen jälkeiseen toimintaan: miten Vyyhtipeli tuotteistetaan.
Vielä kahdelta yöllä Ristaniemi tuskaili presentaationsa kanssa. Mitä ihmettä yhdessä minuutissa ehtii?
Omassa ringissäni pelillisyyteen päästiin tutustumaan ihan mukavan laajasti ja kaikki osallistujat tunnistivat pelillisyyden nousun ja sen, että termiä käytetään joskus turhankin helposti perehtymättä asiaan. Vyyhtipeliä pidettiin hyödyllisenä tuotteena ja lähes kaikki osallistujat toivoivat Vyyhtipeliä organisaatioonsa. Yksi ehdotuksista sopi hyvin Vyyhdin projektisuunnitelmaan, joten uusi kontakti tulee tuomaan jossain muodossa hankkeelle hyödyllisen mahdollisuuden tulosten jakamiseen.streaming John Wick: Chapter 2 2017 film
Osallistuimme Vyyhti-hankkeesta kolmen naisen voimin Tampereella järjestettävään NordMatch 2014-seminaariin 28.-29.1.2014. Seminaarissa huomioni kiinnittyi ennen kaikkea kulttuurialan iänikuiseen ongelmaan rahoitukseen ja tuotteistukseen liittyen. Lisäksi havainnoin kulttuurialan yksisuuntaista sisäpiiriläisyyttä, josta olisi hyvä päästä vähitellen kaksisuuntaiseen kahden piirin ajatteluun.
Tämä ajatus pohjaa havaintooni siitä, että mielestäni kulttuuripalvelujen kuluttamiseen liittyy neljä erilaista ihmisryhmää
Sisäpiirillä tarkoitan sitä tosiasiaa, että useimmiten kulttuurialan vaikuttajat, tekijät ja jopa kuluttajat ovat yhtä ja samaa porukkaa. Tämä ajatus pohjaa havaintooni siitä, että mielestäni kulttuuripalvelujen kuluttamiseen liittyy neljä erilaista ihmisryhmää:
1. Ne, jotka tekevät itse (taiteilijat, muut kulttuuriin sidoksissa olevat työntekijät ja vapaaehtoiset sekä harrastajat) ja myös kuluttavat kulttuuripalveluita vapaa-ajallaan.
2. Ne, jotka eivät tuota itse kulttuuria, mutta käyttävät kulttuuripalveluja aktiivisesti ja laaja-alaisesti intohimostaan kulttuuria kohtaan. Esim. kirjasto-, työväenopisto- ja museopalveluita.
Allekirjoittanut osallistui Vyyhdin siirtovaikutustutkija Leena Unkari-Virtasen ja projektisuunnittelija Sanna Ristaniemen kanssa Tampereella järjestettyyn NordMatch -seminaariin. Seminaaripäivien aikana päätin tottuneena kulttuurin ja luovan alan seminaarikävijänä havainnoida minkälaista hyötyä ja lisäarvoa seminaareissa käyminen tuo hanketyöhön. Onko työajan investoiminen järkevää jos ei ole itse presentoimassa projektiaan seminaarissa?
Olen Vyyhdin toimintakautena saanut suuren kunnian osallistua hyvin moniin erilaisiin kulttuurin ja luovan alan seminaareihin. Olen kuullut kymmenistä mielenkiintoisista ja joskus jopa ällistyttävistä projekteista ja innostunut tapaamistani ihmisistä. Toivottavasti myös onnistuen tuomaan uutta potkua ja innostusta tapaamilleni ihmisille ja projekteille. Yhdistääkö luovan alan seminaareja joku asia? Toistavatko seminaarit toisiaan ja onko jossain välissä jo ”nähnyt ja kuullut tarpeeksi”. Mitä lisäarvoa seminaareissa käyminen tuo esimerkiksi Vyyhdille?
Toteutimme viime viikolla palautekyselyn Verkostot ja rajaton yrittäjyys -seminaarin osallistujille. Nyt hieman yli viikon vastaamisajan jälkeen olemme saaneet hieman yli 30 vastausta, joten voimme tarkastella seminaarivieraiden tuntemuksia tapahtumasta.
Esitimme seminaarivieraille seuraavat väittämät ja pyysimme vastaamaan niihin asteikolla 1-5, eli eri mieltä tai samaa mieltä:
Seminaarin sisältö ja tavoitteet olivat selkeät
Toteutustapa tuki sisältöä ja asioiden omaksumista
Seminaarissa käytetyt menetelmät olivat tarkoituksenmukaisia
Viime viikon torstaipäiväni alkoi erittäin leppoisissa merkeissä, osallistuin nimittäin Finpron järjestämään Luovimo -seminaariin. Tilaisuus järjestettiin Tavastialla ja seminaarivieraita hemmoteltiin heti alkuun maittavalla ja monipuolisella aamupalalla. Nautittuani maukkaita aamiaiseväitä siirryin saliin, jossa Finpron seniorikonsultti Kati Uusi-Rauva kertoi meille tulevan päivän kulusta ja puhujista. Päivä koostui monipuolisista puheenvuoroista sekä viihteellisistä ohjelmanumeroista. Päivän käynnisti kenties maamme arvostetuin harmonikkataiteilija Kimmo Pohjonen. Kimmon esitys oli satumainen. Esitykseen oli onnistuneesti ja tasapuolisesti sekoitettu shamaanimaisuutta, suomalaista mystiikka ja konemusiikkia.
Teatteriproggis ja seminaarituotanto ovat kuin serkuksia keskenään. Tämän totesin ennen h-hetkeä, jolloin olo oli kuin ennen ensi-iltaa teatterissa. Teatterissa olen ollut kokemassa kymmeniä enskareita niin ohjaajan kuin näyttelijänkin roolissa. Seminaarituottajana neitsyyteni vietiin virallisesti vasta viime viikolla ollessani osa Vyyhti-hankkeen lopputapahtuman pientä tuotantotiimiä.
Mitä yhtäläisyyksiä on näissä kahdessa serkuksessa?
1. Tiimin kokoaminen. Jokainen ohjaaja ja vastaava tuottaja tarvitsee ympärilleen osaavan tiimin. Tiimin kokoamiseen toivottavasti pääsee vaikuttamaan vastuuhenkilö itse, jolloin ensemble-työskentely mahdollistuu parhaiten.
2. Molemmista on hyvä rakentaa alusta alkaen tarkka aikataulu, jossa näkyvät deadlinet, tehtäväjako jne.
3. Sekä esityksestä että seminaarista on olennaista olla olemassa käsikirjoitus, joka on runko ”esitykselle”. Runkoa lähdetään muokkaamaan tarpeen mukaan. Dramaturgian hiomiseen kannattaa käyttää aikaa!
4. Esiintyjät ovat tärkeä kiinnitys sisällön muodostamisessa sekä markkinoinnissa. Kenet haluan ehdottomasti mukaan? Kuka tai ketkä ovat vetonauloja?
5. Markkinointi ja tiedotus ovat tuotantojen ytimessä, että paikalle saadaan yleisöä.
6. Budjetissa pysyminen. Mitä pienempi budjetti, sitä enemmän kekseliäisyyttä tarvitaan.
7. Kiire ennen h-hetkeä, jännitys, paniikki.
8. Krapula. Henkinen ja/ fyysinen. Miten tästä eteenpäin? Tyhjyyden tunne. Tunne siitä, että kukaan ei tarvitse minua. Apua, aikataulu on tyhjä!
9. Jälkipuinti on tärkeätä. Mitä opittiin? Miten kehityin? Mitä seuraavaksi?
10. Uusi proggis, uusi tuotanto. Sama alkaa alusta.
Tapahtumaan liittyen tullaan julkaisemaan tallenteita, kuvia, videoita ja blogimerkintöjä, mutta nyt aluksi jaamme arkiston seminaariin liittyvistä twiiteistä, joka sisältää muutakin verkkoaineistoa. Tässä siis Verkostot ja rajaton yrittäjyys seminaarin Storify-kooste:
Osallistuin Sanna Ristaniemen kanssa KreaLab no1 -seminaariin, joka järjestettiin Tukholmassa sijaitsevassa Konstakademienissa. Konstakademien, alkuperäiseltä nimeltään The Royal Swedish Academy of Fine Arts on perinteikäs akatemia, jonka juuret johtavat aina 1735-luvulle asti.
Heti palattuani kotiin työmatkalta aloin pakkaamaan matkalaukkuani uudestaan palatakseni takaisin Tukholmaan. Tällä kertaa tosin perheeni kanssa lyhyelle mutta hyvin ansaitulle lomamatkalle. Talvi teki tuloaan myös Tukholmassa ja siellä oli hyytävä tuuli ja jäätävän kylmä, joten perheen yhteisellä sopimuksella lämmittely/taukopaikaksi päätyisi ensimmäinen mielenkiintoinen rakennus matkamme varrelta. Kuinkas ollakaan seuraava yleisölle auki oleva mielenkiintoinen rakennus oli Konstakademien, johon olin ehtinyt tutustua edellisellä viikolla työmatkani aikana seminaarissa. Seminaarin pyörteissä oli kuitenkin jäänyt kokonaan huomaamatta Akatemian hieno rakennus taideteoksineen ja kaikki tärkeä faktatieto perinteikkäästä akatemiasta. Tämä puhuu sen puolesta, että usein kiireen keskellä meiltä jää huomaamatta paljonkin oleellista ja tärkeää.
Osallistuin työkollegojeni kanssa Raumalla järjestettyyn Rysä 2013-tapahtumaan, ilman sen suurempia ennakko-odotuksia. Tiesin kyllä, että teemat pyörivät kulttuurin ja yrittäjyyden ympärillä ja puhujalistasta pystyin bongaamaan useita tuttuja nimiä. Tässä kirjoituksessa haluankin nostaa kaksi melko erilaista persoonaa.
Sanna ja Susanna saivat erikoislaatuisen tilaisuuden osallistua Tukholman Konstakademiessa ensi kertaa järjestettävään kulttuurin ja luovan alan KreaLab No1. -seminaariin 16.-17.10.2013. Järjestäjänä toimi KreaNord ja Ateliersliece, joiden tehtävänä on lisätä alueellista kulttuurin ja luovan alan kehittymistä Pohjoismaissa.
Kaksipäiväiselle seminaarille oli asetettu selkeä tavoite: saada aikaiseksi manifesti, jonka lähettiläinä toimisivat kaikki seminaariin osallistuneet ihmiset omissa maissaan. Manifestia olivat tekemässä Suomesta vain allekirjoittaneet, joten suuri vastuu lankesi vyyhtiläisille saada manifesti oikeasti tapahtumaan koko Suomen mittakaavassa!
Keskiviikkona kuulimme korkeatasoisia puheenvuoroja mm. Ruotsista, USA:sta ja Iso-Britanniasta. Lisäksi saimme olla osallisina ruoanlaittoon, joka tapahtui suomalaisen Antto Melasniemen tiimin voimin. Ruoka pilkottiin raaoista aineksista suoraan silmiemme edessä ja osallistujien toiveet huomioituina. Menu oli päätetty vasta seminaaripäivänä ja ilman takuuta siitä, että ovatko reseptit edes käyttökelpoisia.
Ilta huipentui yhteiseen keskustelufoorumiin syömisen ja viinin lomassa, jonka jälkeen vielä kipusimme Konstakademien yläkertaan. Siellä tila oli kuin mukavat taidepiirien kotibileet, joissa keskustelut jatkuivat luontevasti korkeatasoisten, kansainvälisten vaikuttajien kanssa.
Torstaina jakauduimme pienryhmiin tarkoituksenamme saada aikaiseksi 8-10 kohtaa, jotka muuttavat maailmaa ihan konkreettisesti. Tehtävänannossa painotettiin rakenteiden muuttamista ja ravistelua, kykyä katsoa aivan uudenlaisesti. Näissä pienryhmissä jatkoimme keskustelua koko päivän, kunnes iltapäivällä esittelimme manifestimme koko seminaariväelle.
Järjestäjät Jan Åman ja Johan Jörgensson lupasivat kirjoittaa viisi manifestiamme yhdeksi yhteiseksi. Julkaisemme tuloksen ensi viikolla Vyyhdin blogissa.
Kaksi Tukholmassa vietettyä seminaaripäivää ovat olleet hyvin antoisia. Jopa siinä määrin, että uudet ideat, keskustelut ja määritelmät ovat aiheuttaneet luovan lukon, jota on hyvä alkaa varovasti purkamaan blogikirjoituksin.
Tällä hetkellä istumme Sannan kanssa Tukholman vanhassa kaupungissa hotellin aulassa purkamassa kahden päivän upeaa antia. Tunnelma on hiukan väsähtänyt ja tietoähkyinen. Tällainen seminaarimatka on hyödyllinen ja informatiivinen mutta miten sen anti saadaan levitettyä Vyyhdin kohderyhmille? Miten matkustamisesta saataisiin mahdollisimman yleishyödyllistä niin, että sen vaikutukset leviäisivät osallistujilta laajemmalle yleisölle? On tietysti totta, että puheiden kuunteleminen, muistiinpanojen kirjoittaminen, twiittaaminen ja valokuvaaminen samaan aikaan ei välttämättä ole ihan järkevää. Ainakin se on hyvin uuvuttavaa. Sen takia päätimmekin seminaarin aikana pitää videopäiväkirjaa muistiinpanojen tueksi.
Tukholmassa ensi kertaa järjestettävä KreaLab No 1. on uudenlainen luovan alan seminaari, joka kokoaa yhteen osaajia eri aloilta aikeenaan kirjoittaa manifesti tulevaisuuden luovuudelle. Seminaari nojaa suurimman antinsa pönötyspuheenvuorojen sijaan laboratoriomaiselle työpajatyöskentelylle, johon on varattu aikaa kolmen 1,5-2 tunnin session verran. Jännittävää!
Tarkoituksemme oli käydä seminaaria edeltävänä päivänä Tukholman keskiaikaisessa museossa tutkimassa lautapelinäyttelyä, joka olikin harmiksemme (ja nettisivun tiedoista poiketen!) jo loppunut kyseisessä museossa. Päädyimme kuitenkin harhailemaan kaupungilla pohtien yrittäjyyttä ja että mikä tekijä yhdistää kaikkia Vyyhti-hankkeen kohderyhmiä.
