Viikkokirje viikolla 18, 2014

Tämä on Vyyhti-hankkeen viimeinen viikkokirje.

Maanantaina 28.4.

Työstettiin vaikuttavuustutkimusta ja valmisteltiin hankkeen päättymistä.

Vyyhti-toimistolla Metropolian tiloissa pidettiin pienimuotoiset hankkeen päättäjäiset. Tilaisuudessa olivat paikalla osatoteuttajien Hub Helsingin ja Helsingin kaupunginosayhdistykset ry Helkan edustajat, Metropolian Vyyhti-tiimiläisiä sekä hankkeen kanssa tekemisissä ollutta muuta henkilökuntaa.

Jatka lukemista Viikkokirje viikolla 18, 2014

Jäähyväiset yhteisölle

Tänään useimmat meistä suomalaisista viettävät vappua. Niin minäkin. Samalla on tullut aika sanoa hyvästit Vyyhti-hankkeelle ja Metropolian amk:lle. Tällä hetkellä olo on innostunut uusista mahdollisuuksista, haikeus taitaa iskeä vasta myöhemmin, kun en enää aamuisin kävele töihin keväisen vihertäviä metsäpolkuja.

Metsäpolku työmatkan varrella.
Metsäpolku työmatkan varrella.
RIP Vyyhti. Scrum on suoritettu 30.4.2014.
RIP Vyyhti. Scrum on suoritettu 30.4.2014.
Luovutan Metropolialle henkilöllisyyteni takaisin. Kiitos lainasta, nyt identiteetin etsintään!
Luovutan Metropolialle henkilöllisyyteni takaisin. Kiitos lainasta, nyt identiteetin etsintään!

Ehkä kaikki sanottava on nyt sanottu. Antaa kuvien yllä puhua.

Olen kiitollinen ja kaikkeni antanut.

Hyvää vappua!

t. Sanna

 

Viimeiseksi sanaksi jääköön: PELIFASILITOINTI!

Tänään on keskiviikko, 30.4.2014  ja tämä on Vyyhti-hankkeen viimeinen olemassaolopäivä.  Tähän tämä kaikki täällä loppuu. Kaikki, mikä on tehty, on tehty. Kaikki mikä on saavutettu, on saavutettu. Niin, no – paitsi Sannalla, joka vielä pakkaa satoja hankkeen papereita arkistoitavaksi hikipäissään tuossa vieressäni. Joka tapauksessa: viimeisiä viedään.

Ja tämä on myös tietty minun viimeinen työpäiväni. Matkani täällä on ollut lyhyt. Lyhyt, mutta perin antoisa. Olen siltikin täällä nähnyt paljon. Olen varmasti oppinutkin paljon,  mutta sen tajuaminen ja konkretisoituminen tapahtuu monesti hieman myöhemmin, viiveellä. Mutta nähnyt olen paljon. Nähnyt, kuinka täällä Vyyhdissä ollaan oltu niinkuin on hankkeen omille verkkosivuille komeasti kirjoitettukin. Täällä ollaan todellakin toimittu sovittujen arvojen ja tavoitteiden pohjalta. Ei tyhjänpuhumista, ei isoja sanoja tyhjille saleille. Oltu niinkuin on parhaiten osattu. Hanke on varmasti ollut itsensä kokoinen. Sitä on ollut huikea katsoa sivusta nämä viimeiset puolitoista kuukautta.

Eli olkoon tämä perässä seuraava raporttini tekemästäni työstä Minun viimeinen henkäys Vyyhtihankkeelle:

RAPORTTI 

JOHDANTO

Tämä on raportti työstäni, jonka suoritin Metropolia Ammattikorkeakoulun Vyyhti – verkostot, yrittäjäosaaminen ja yhteistoiminnallisuus luovilla aloilla -hankkeessa ajalla 17.3. – 30.4.2014. Työsopimuksessa työni oli määritetty tutustumaan itse hankkeeseen, sen kaikkiin toimijoihin, hankkeen toimintatapoihin- ja menetelmiin, kohderyhmiin sekä ennen kaikkea tutkimaan hanketyössä käytettyjä fasilitointimenetelmiä – ja kokoomaan saaduista tuloksista Vyyhti-hankkeelle yksi selkeä, Vyyhtimäinen fasilitointimenetelmä hankkeen kohderyhmien käyttöön.

Työnkuvaani kuului myös blogikirjoittelu sekä osallistuminen Kotisatama– prosessin (27.3) suunnitteluun sekä fasilitoimiseen. Olin myös mukana Tiedettä Kampissa kick-off-tilaisuuden (15.4.) suunnittelussa ja fasilitoinnissa.

  1. MATERIAALI FASILITOINNISTA

Tutkittavaa materiaalia löytyi runsaasti Vyyhdin omilta verkkosivuilta, jonne hankkeen toimijat olivat koonneet ja reflektoineet fasilitointikokemuksiaan eri osilta työkentältä artikkeleiksi tai blogikirjoituksiksi. Hanke oli myös toimittanut ja julkaissut kirjan, johon on kerätty useita, eri toimijoiden mikroartikkeleita havainnoistaan fasilitaattorina ja fasilitointimenetelmistään. Fasilitoinnista, pelifasilitoinnista ja Vyyhtipelistä haastattelin Vyyhtipelin suunnittelijoita/pelifasilitaattoreita Susanna Snellmania sekä Sanna Ristaniemeä.

1.2         FASILITOINTI VYYHDISSÄ

Fasilitoitavia prosesseja hankkeessa olivat tarjonneet mm. Arabianrannan yrittäjille suunnatut Yrittäjäaamiaiset, Jussi Linkolan rakentamat Sähköiset jumppakerhot, pelialan yrittäjille ja ammattilaisille sekä opiskelijoille suunnatut Shared Gems- peliseminaarit, sekä kaikille kohderyhmille tarkoitetut Vyyhtipeli-sessiot.

Fasilitointi Vyyhti-hankkeessa oli toimivaa. Hankkeen toimijoiden työkokemukset fasilitoinnista olivat eri laajuiset: osa teki työn varman rutiininomaisesti, osa oli kokemuksiltaan alkumetreillä ja fasilitointimenetelmiä hiottiin vielä muistiinpanoihin palaten. Mutta yhtäkaikki, työ oli varmaa ja hallittua. Fasilitointimenetelmiin keskityttiin ja ennakkovalmistelut tehtiin Vyyhdissä huolella. Menetelmät haluttiin pitää luovina, aktivoivina ja monipuolisina ja niitä kehiteltiin jatkuvasti. Tämä ”uuden, jalostetun idean” käyttäminen loi toki alkuun epävarmuutta, mutta lisäsi motivaatiota pitää oma työ mielekkäänä ja haastavana. Tämä kaikki käy ilmi miltei työpäiväkirjamaisesti kirjoitetuissa blogi- ja artikkelikirjoituksissa hankkeen verkkosivuilla.

Tämä halu kehittää menetelmiä tekee työstä väistämättäkin omaleimaista, mutta sitä on vaikea koota selkeäksi, Vyyhtimäiseksi fasilitointitavaksi – ja näin ollen vaikeaksi jaettavaksi hankkeen kohderyhmien käyttöön. Hankkeen persoonalliset ja innovatiiviset menetelmät ovat niin lujasti sidoksissaan itse vetäjien omaan persoonalliseen tyyliin, että niitä on vaikea kirjoittaa auki selkeäksi, toistettavaksi menetelmäksi. Pääsääntöisesti fasilitointi Vyyhti-hankkeessa on niin sanotusti suoraan kuin oppikirjasta – joten minun oli epäkäytännöllistä yrittää luoda ulkopuolisille jotain, joka on jo luotu ennen Vyyhti-hanketta. Fasilitoinnista on kirjoitettu monia hyviä opuksia ja verkosta löytää helposti hyviä vinkkejä hyvään fasilitointiin.

Mutta se, mikä on silmiinpistävän Vyyhtimäistä, täysin luotu Vyyhti-hankkeessa, ja mikä on täysin omaperäinen fasilitointimenetelmä, on täällä kehitetty ja modifioitu pelifasilitointi. Vastaavaa termiä en ainakaan minä löytänyt tutkimuksen aikana mistään. Fasilitoinnin apuna on käytetty pitkään pelejä ja improvisaatioleikkejä(pelejä), mutta fasilitoitavaa lautapeliä ei löydy muualta kuin Vyyhti-hankkeesta.

  1. VYYHTIPELI, PELIFASILITOINTI, PELIFASILITAATTORI SEKÄ JUMITTAJA!

Susanna Snellmanin suunnitteleman ja yhdessä Sanna Ristaniemen kanssa kehittämän Vyyhtipelin mukana tulee ihan oma tuoteperhe: pelifasilitointi, pelifasilitaattori sekä Jumittaja!

Vyyhtipeli

Vyyhtipeli on fasilitoitava, jättimäinen ongelmanratkaisuhyötylautapeli, joka levitetään lattialle. Pelissä pelaajien päätavoite on saavuttaa oman joukkueen kolme ennalta valitsemaa kohdetta. Pelin aikana pitää ansaita rahaa, jotta tavoitteet saadaan haltuun. Rahaa saadaan vastaamalla menestyksekkäästi JUMI!- ongelmaratkaisukysymyksiin, tai löytämällä rahaa tuottava toimintanappula pelilaudalta.

Peli on päämekaniikoiltaan heitä-noppaa-ja-liiku, kysymys-vastaus sekä hae-ja-tuo – tuttu osin esimerkiksi Afrikan Tähdestä. JUMI!- kysymys on ns. salaman nopea ongelmanratkaisu-mekaniikka: kysymyksen kuulleessaan joukkueen tulee antaa vastaus suorilta käsin spontaanisti, ilman ennakkovalmisteluita. Vastajoukkue toimii vastausten arvottajana, ei pelifasilitaattori (tai Jumittaja!). Vastustajat siis arvioivat, paljon (peli)rahaa vastaava joukkue on ansainnut.

Pelissä pärjää (vastaus)taidoilla, mutta noppa ja erilaiset tapahtumakortit tuovat sattumaa peliin mukaan. Ja joskus on mahdollista, että pelissä ei tapahdu vuoron aikana mitään: joukkue kyllä liikkuu nopan osoittaman verran, mutta on mahdollista, että mitään tapahtumaa ei tapahdu.

Koska pelin sisältö tulee aina itse asiakkaalta, peli on aina uudenlainen. Pelin mekaaninen rakenne toistuu, mutta sisältö (ydinkysymys, teemat yms.) vaihtuvat asiakkaan mukaan. Näin ollen peliä ei voita koskaan samalla taktiikalla, samoilla vastauksilla. Pelin uudelleenpelattavuus on siis todella korkea.

Vaikka aina yksi joukkue voittaa ja toiset häviävät, kaikilla pelissä annetuilla ongelmanratkaisuvastauksista on parhaimmillaan asiakkaalle hyötyä. Vyyhtipelin pelaaminen on aina ensisijaisesti tarkoituksen mukaista (meaningfull play), vaikka se on myös viihdyttävää ja hauskaa. Sillä on aina joku ennalta määritelty funktio.

(Itsessään Vyyhtipeliä pelattiin 46 kertaa hankkeen aikana. Pelaajia pelissä oli yhteensä 445 kpl.)

Pelifasilitointi

Pelifasilitointi tapahtuu muuten samalla lailla kuin ns. perinteinenkin, mutta pelifasilitaattori (ja Jumittaja!) muuttavat kaiken ennakkomateriaalin fasilitoitavan pelin komponeneteiksi: mm. komponenteiksi, joita pelaajat tavoittelevat voittaakseen pelin; komponenteiksi, jotka helpottavat tai vaikeuttavat tavoitteen saavuttamista; komponenteiksi, joita suoritetaan tai joiden mukaan toimitaan, jotta pelin tavoite saavutetaan. Fasilitoitava prosessi siis tapahtuu pelin sisällä, pelin muuttumattomien sääntöjen ja mekaniikan/mekaniikkojen rajaamina.

Pelifasilitaattori

Samalla lailla kuin ns. perinteinen fasilitaattorikin, pelifasilitaattori ohjaa ryhmäprosessia pelin sisällä neutraalisti. Hän hallitsee prosessin, mutta sisältö tulee ryhmältä itseltään. Ryhmää aktivoidaan pelin ja pelissä tapahtuvien toiminnallisten tapahtumien avulla. Mutta pelifasilitaattorin on myös hallittava täysin mukana tuoma pelinsäkin: pelin säännöt, aikarajoitteet, käytettävissä oleva mekaniikan sekä ymmärrettävä pelaamiseen ja peleihin liittyvä dynamiikka: mikä on hyvä peli? Mitä ihmisessä tapahtuu, kun hän pelaa? Mitä tarkoittaa ja tapahtuu, kun joku voittaa ja joku häviää? Mitä tunteita liittyy voittamiseen, mitä häviämiseen? Miten tunteet vaikuttavat prosessin dynamiikkaan? Miten pelaamisesta syntyvät tunteet vaikuttavat osallistuvan käytökseen ja ryhmässä olemiseen?

Pelin tuoma energia

Pelitutkijat (mm. Sonja Ängeslevä, Jane McGonigal) ovat listanneet, että pelaaminen nostavat ihmisen kilpailuviettiä, sen sosiaalisuus ja interaktivuus kiinnostavat ihmistä, pelaaminen nostaa myös ihmisen uteliaisuutta ja se nostattaa oman kompetenssin parantamista. Lisäksi pelaaminen on viihdyttävää ja hauskaa ajanvietettä.

Ja pelin sisään rakennettu palautesysteemi antaa välitöntä responssia pelaajalleen: toimintosi joko lähentää sinua kohti tavoitettasi, tai se loitontaa. Pelissä ei pärjää, jollei pelaaja tee jotain. Ja myös se aktivoi aivoja paremmin, että Vyyhtipeli on iso, konkreettinen lautapeli, jota pelataan tilassa seisten, ei istuen staattisesti. Näitä energialatauksia pelifasilitaattori käyttää hyväkseen ohjatessaan ryhmäprosessia fasilitoitavan lautapelin kanssa.

Jumittaja!

Jumittaja! on pelifasilitaattorin työpari. Hän osallistuu materiaalin muuttamiseen peliin tarvittaviksi komponenteiksi. Tärkein työ hänellä kuitenkin on olla pelin ns. dramaturgi: Jumittaja! lukee peliä omalla läsnäolollaan ja vaikuttaa vahvasti siihen, millaisia ongelmanratkaisukysymyksiä ja menetelmiä pelaajat milloinkin kohtaavat. Jumittaja! tarkkailee ja pitää pelin rytmiä ja energiaa koossa: joskus peli saa olla kiihkeää, joskus voidaan rauhoittua, joskus tulee vaikeita kysymyksiä, joskus helpompia yms. Jumittaja! myös dokumentoi omalta osaltaan kuulemaansa ja näkemäänsä, ja pitää huolta, että pelissä käytettävät aikarajoitteet tulevat huomioitua.

  1. HUOMIOITA HUOMISEEN

Vyyhtipeli on ihanan simppeli ja muuntautumiskykyinen ja palvelee todella hyvin sille suunnattua toimintatarkoitustaan. Pelin toimivuus on todennettu monien pelikertojen ja niistä saatujen palautteiden kautta. Se on viihdyttävä, mutta sen avulla saadaan yhteisöjen käyttöön hyödyllistä dataa. Pidän kuitenkin Vyyhtipelin suurimpana kysymysmerkkinä ja huomiona pelissä saatujen datojen – Jumi!- vastausten – teknistä dokumentointia. Olen itse kerran yksin fasilitoinut Vyyhtipelisessiota, ja tällöin huomasin että pelin sääntöjen luomat aikarajat ja pelin nostattama kiihkeys pelaajissa aiheuttavat häiriötekijöitä vastauksia kuuntelevalle osapuolelle. Osa vastauksien merkityksillistä sisällöistä hukkuu pelin tuoman tiimellyksen alle: kuuntelevan joukkueen on vaikea kuunnella kun vastapelaajat puhuvat päällekkäin, harhailevat ajatuksissaan, liikkuvat ja elehtivät kehollaan yms. Periaatteessa tämä voi hyvin kuulua pelin – salaman nopean ongelmanratkaisumenetelmän – luonteeseen: jos kerran vastaus annetaan salaman nopeasti, tulee vastajoukkueen reagoidakin siihen salaman nopeasti? Peli varmasti kehittää hyvin pelaajien läsnäoloa ja toisen kuuntelua. Mutta jos ajatellaan, mitä kaikkea asiakas voisi tehdä koko pelistä tallennetuille, esim. auki litteroiduille materiaaleille? Pitäisikö sessiot kokonaisuudessaan tallentaa esim. digitallentimin tai dv-kameroin? Niin että asiakas voisi helposti palata materiaaliin prosessin jälkeenkin, tutkien pelitapahtumia suurennuslasin tai mikroskoopin kanssa? Ja mutta myös on syytä ajatella, miten tallentimien läsnäolo vaikuttaa pelaamiseen/ pelaajiin?

Myös se mietityttää, että millaiseksi resurssikysymykseksi Jumittajan/ työparin käyttö nousee. On ilmeistä, että työparin käyttö pelin aikana on perusteltua, mutta onko aina mahdollista käyttää työparia?

Lisäksi yhdeksi huomion arvoiseksi teemaksi nousee, millainen tulevaisuus hyötylautapeleillä yleensäkin on on-line/verkkopelien maailmassa. Pystyykö lautapeli haastamaan miltei elokuvallisia kokemuksia tarjoavia verkkopelejä? Perinteisten lautapelien lisääntyminen on selvästi nähtävissä aivan perus automarketeissa. Valikoima on laaja ja pelien vaikeustasot vaihtelevat lasten ja perhepeleistä aina aikuisille ja harrastajien makuun sopiville. Mutta tämän päivän tietokone- ja verkkopelit ovat ulottuvuuksiensa huipulla, pelit ovat huikeita kokomuksia – eli voiko lautapeli kilpailla näiden rinnalla?

 

Kiitos ja hyvää yötä. (Hyvää Vappua!)

Veli-Pekka Ristaniemi

 

Kisälli vs. Mestari

Kirjoittaja: Mika Tarkkanen, kultaseppämestari.


Onko lause ”Arvostan suomalaista käsityötä.” lupaus paremmasta palkasta?

Arvostan suomalaista käsityötä! Käsi ylös kuinka moni on kuullut tämän aikaisemmin?

Tämän on yksi tulokulma aiheeseen Helsingin Arabianrannasta ja Kultaseppämestarin silmin katsottuna.

Kultaseppämestari Mika Tarkkanen
Kultaseppämestari Mika Tarkkanen

Uskon vilpittömästi, että suomalaista käsityötä tai ylipäätään työtä arvostetaan monestakin syystä. Tosin tragikoomista on, että siitä ei kuitenkaan haluta maksaa yhteiskuntamme sen arvoista hintaa.
Jos et usko, tee 10 sekunnin testi. Skannaa itsesi ylhäältä alas ja sano ääneen kuinka paljon päälläsi on suomalaista käsityötä. Niin, sori näin se vaan on.

Tässä kuitenkin muutama syy, miksi kuitenkin itse uskon siihen.

Ensimmäinen syy voisi olla niinkin hämmentävä kuin rehellisyys. Ei ole sattumaa, että lähialueilta halutaan tulla esimerkiksi koruostoksille meille. Ostajat luottavat siihen, että he saavat sitä mitä tilaavat. Suomalainen sinisilmäisyys on kääntäen yksi meidän hyveistämme, josta pitää olla ylpeä.

Toinen syy voisi olla korkea osaaminen, tieto, taito ja uuden oppiminen. Ajattelutapa kisälli via mestari on tässä kohtaa enemmän kuin paikallaan. Mallissa kiteytyy halu opettaa ja halu oppia. Ja näiden symbioosissa halu kehittää jotain uutta. Lue: osien summa on enemmän kuin niiden yhteenlaskettu arvo.

Kolmas näkökulma voisi olla sisu. Sisulla selitän sen, miksi näin pienestä maasta kuitenkin nousee niin paljon maailman luokan tekijöitä eri aloille. Oli ne sitten aikoinaan Fabergén kultaseppämestarit tai tämän päivä Supercellin pelintekijät ja kaikkea siltä ja väliltä.

Takaisin otsikkoon

En ole ihminen, joka haikailee liikaa tai jopa elää menneessä. Edustan kuitenkin alaa, jolla usein kuulee ”Arvostan suomalaista käsityötä.”, lauseen joka mielestäni pitää sisällään edelliset kolme näkökulmaa.

Kun tarkkuus ratkaisee.
Kun tarkkuus ratkaisee.

Rehellisyys, perinteisen ”Älä huijaa” -ajatuksen lisäksi on myös sitä, että myönnetään ja tunnustetaan missä ollaan hyviä ja ollaan siitä ylpeitä. Ja kääntäen missä ei olla.

Kisällin ja mestarin ero on siinä, että mestari uskaltaa tunnustaa, mitä ei osaa kun kisällin pitää vielä yrittää näyttää, että voi osata. Tosin juuri siksi kisälleistä tulee mestareita, koska halu näyttää ja menestyä on – ja pitääkin olla kova.

Korkea osaaminen, tieto, taito ja uuden oppiminen. Kädestä kiinni pitäen ja toista ihmistä ohjaten kasvaa molemminpuolinen arvotus: kisälli arvostaa sitä, että häntä neuvotaan ja hän haluaa olla neuvojen antajan arvoinen. Mestari arvostaa, että häntä kuunnellaan ja tarjottua oppia arvostetaan.

Sisu suomalaisessa käsityössä tarkoittaa, että jaksamme uudestaan ja uudestaan aloittaa pienenkin projektin, haaveillen samalla siitä isosta ja peläten, miten sen hoidamme. Elämän pikkuhaasteita käsityöläisen vähän kieroutuneessa maailmassa!

Kun muoto ratkaisee
Kun muoto ratkaisee

Mutta vastaus kysymykseen!

Onko lause ”Arvostan suomalaista käsityötä.” lupaus paremmasta palkasta? On.

Lupaukseen ei pidä pelkästään uskoa, eikä pelkästään toivoa. Se pitää toteuttaa ihan itse.

Ei ole sattumaa, miten sinua kohdellaan tai miten sinua arvostetaan. Kaikki tulee sinusta itsestäsi, ja siitä miten päivittäin työssäsi toimit ja mitä teet.

Arvostus näkyy siitä, miten itse arvostat itseäsi ja asiakkaitasi. Se näkyy rohkeudesta olla ylpeä, mutta ei töykeä. Se on nöyryyttä, mutta ei nöyrtymistä. Se on meillä käsityöläisillä ennen kaikkea uuden synnyttämistä, ilon tuottamista lahjan antajalle, lahjan saajalle ja lahjan tekijälle.

Kun lupaus annetaan, se pitää myös lunastaa.

Mika Tarkkanen
Kultaseppämestari

Yrittäjä luovalla rajapinnalla

Kirjoittaja: Raimo Snellman, kultaajamestari.


Kuuntele myös aiheeseen liittyvä ääniartikkeli tästä:


Pidän kädessäni seitinohutta, keltaista, kättäni lämmittävää kultalehteä. Se on palanen muuttumattomasta ja häviämättömästä aineesta, joka on satanut maapallolle joskus miljardeja vuosia sitten tuoden tuoreet ja muuttumattomat terveiset alkuräjähdyksestä.

Olen kultaajamestari Raimo Snellman. Kulta on kiehtonut minua jo yli 30 vuoden ajan. Jäin koukkuun vanhoihin kullattuihin esineisiin Lontoossa opiskellessani kieliä Englannissa ja Ruotsissa tullakseni englannin kielen opettajaksi. En koskaan auskultoinut Suomessa, enkä siten pätevöitynyt. Onneksi sivuaineeni oli Business and Economics, josta on ollut minulle paljon hyötyä toimiessani luovan alan yrittäjänä.

Olet varmaan lukenut historiasta kultahulluudesta. Kultaa on kuumeisesti kaivettu, etsitty, kilpailtu sen löytämisessä tiettömien taipaleiden takaa.

Kultaan liittyvät asiat askarruttavat minua kultaajamestarina joka päivä. Kulta muotoutuu kupolien pintaan, antiikkihuonekalun uriin, ikonostaasin koukeroihin, taideteoksen osiin. Valmiin työn ihastelusta ei tahdo tulla loppua ja illat ateljeessa venähtävät usein pitkiksi.

Jatka lukemista Yrittäjä luovalla rajapinnalla

Selviytymisopas luovan alan yrittäjälle

Kirjoittaja: Jaakko Blomberg

Aluksi

Selviytymisopas luovan alan yrittäjälle lähti liikkeelle selkeästä tarpeesta sellaiselle. Luovaa alaa ylistetään Suomen tulevaisuuden toivona ja lehdistä saa lukea menestyneistä yrittäjistä, jotka ovat tehneet miljoonia alalla. Mutta mitä se käytännössä on? Siitä harvalla ihmisellä on selkeää käsitystä, jos ei itse ole lähtenyt usein niin kivikkoiselle, mutta yhtä aikaa mahtavalle luovan alan yrittäjän polulle.

Tämä selviytymisopas perustuu ennen kaikkea luovan alan yrittäjien omiin kokemuksiin – niin omiini kuin monien muiden – ja sen tavoitteena on antaa karkea käsitys siitä, mitä luovan alan yrittäjyys käytännössä on. Kaikki alkaa tietysti ideasta, mutta miten se muutetaan elannoksi? Matkalla on monta muttaa ja hyppyä tuntemattomaan, jotka saattavat helposti tuntua ylitsepääsemättömiltä. Mutta ei se niin vaikeaa ole.

Omasta historiastani löytyy yrittäjämaista toimintaa niin toiminimen, osuuskunnan, osakeyhtiön kuin yhdistyksen muodossa. Tällä hetkellä pääasiallinen työllistäjäni on sosiaalisiin innovaatioihin ja yhteisöllisiin tapahtumiin erikoistunut Yhteismaa ry, jota olen ollut perustamassa vuonna 2012. Matka sinne on kuitenkin ollut pitkä, eikä yrittäjyys aina olekaan helppoa. Vastoinkäymisten keskellä on hyvä muistaa, että harva yritys menestyy heti. Silti se usein on kaiken sen vaivan arvoista.

Mikä luovan alan yrittäjyys?

Nykyään puhutaan paljon luovan alan yrittäjyydestä, mutta mitä se oikeastaan on? Siihen ei ole selkeää vastausta ja monet alalla työskentelevät ihmisetkin näkevät asian eri tavoin. Opetus- ja kulttuuriministeriö näkee siihen kuuluvan seuraavien alojen:

Jatka lukemista Selviytymisopas luovan alan yrittäjälle

Miten Vyyhti avautui minulle?

Vyyhti-hanketta on viikko jäljellä. Vappuna nostamme maljan kolmivuotisen projektin antoisalle taipaleelle. Itse olen ollut mukana vajaan kaksi vuotta toiminnasta. Kevään aikana on hankkeesta tehty vaikuttavuustutkimusta Leena Unkari-Virtasen toimesta. Hankearviointia yleisemmin on tutkinut Leena Björkqvist. On aika tarkastella Vyyhdin vaikuttavuutta hanketoimijoihin ja suunnata kiikari suoraan allekirjoittaneeseen.

Vyyhti on ollut luovien alojen verkostoitumisen, yhteistoiminnallisuuden ja yrittäjyysosaamisen hanke. Kohderyhminä ovat olleet etenkin luovan alan yrittäjät ja opiskelijat sekä kaupunginosatoimijat. Unkari-Virtasen vaikuttavuustutkimus ilmestyy ensi viikolla Vyyhdin vaikuttavuudesta hankkeen osatoteuttajiin, osallistuneisiin kohderyhmiin ja muihin vaikutuksen alaisiin kohdennettuna.

Itse olen alkanut luopumisprosessin myötä pohtia hankkeen vaikuttavuutta omaan elämääni. Onko työskentely Vyyhdissä saanut minua verkostoitumaan? Olenko oppinut lisää yhteistoiminnallisuudesta tai siihen tähtääviä menetelmiä? Entä olenko saanut oppia yrittäjyyteen?

1. Verkostoituminen

Kyllä, olen verkostoitunut hankkeessa työskentelyn aikana enemmän kuin ikinä elämässäni aikaisemmin! Työni puitteissa olen tavannut satoja ihmisiä. Jo pelkästään Vyyhtipeliä olen peluuttanut Susanna Snellmanin kanssa liki 50 kertaa ja 500 pelaajan voimin. Olen myös oppinut verkostoitumaan rennommin ja avoimemmin sekä jakamaan auliimmin tietoa ja hyviä käytänteitä tapaamieni ihmisten kanssa.

Uusi aluevaltaus on ollut verkostoituminen sosiaalisessa mediassa. Ennen hanketta olin vain Facebookissa. Nyt kuulun myös LinkedIniin, Twitteriin ym. palveluihin, joita käytän ainakin viikottain. Blogikirjoittelu mainittakoon mieluisammaksi näistä somen työkaluista, ja blogikirjoittelun toivon jatkuvan aktiivisesti hankkeen jälkeenkin.

Hankkeemme aktiivista hakeutumista verkkoon voi kiittää minun someen tutustuttamisessa. Kohdatessani haasteita matkalla, olen voinut kysyä neuvoa some-velholta, Vyyhdin projektisuunnittelija Jussi Linkolta. Voi kun minulla olisi ollut Jussin kaltainen tietotekniikkaope jo kouluaikana (vaikka en kyllä ikinä ottanut sitä valinnaista tietotekniikkaa..)!

2. Yhteistoiminnallisuus

Yhteistoiminnallisuus on ollut keskiössä hankkeemme toiminnoissa. Vyyhtipeli itsessään on etenkin yhteistoiminnallisuuden menetelmä. Pelimenetelmän (ja oman teatteritaustani) kautta olen huomannut puhuneeni ja toimineeni yhteistoiminnallisuutta lisäävästi viimeisen vuoden ajan. Koko ajan ja joka paikassa. Huomaan, että nykyään puheessani polveilevat sanat, kuten yhteisö, parempi dialogisuus ja yhteistoiminta. Syynä lienee Vyyhti-hanke.

3. Yrittäjyysosaaminen 

Lähes kaksi vuotta olen taistellut yrittäjyyttä ja sen pelottavaa, epämääräistä hahmoa vastaan. Nyt hankkeen loppuessa huomaan pelokkaan pyristelyni viimein lähes loppuneen: olen perustanut yrityksen hankkeen loppuvaiheessa kollegani Susanna Snellmanin kanssa.

Se, mitä olen yrittäjämäisestä asenteesta hankkeen aikana oppinut, on avarakatseisuus yrittäjyyttä kohtaan. Ennen ajattelin kaikkien yrittäjien olevan stereotyyppisesti (anteeksi jo nyt) kokoomuksen kannattajia, myynnin ammattilaisia, ylistressaantuneita, pönömahaisia pukumiehiä. Nyt näkemykseni on laajentunut niin, että voin nähdä yrittäjänä jopa punavihreän taidehörhön, joka on onnistunut tuotteistamaan ideansa myytäväksi yrityksille asti.

Olen alkanut ihailla etenkin yrittäjiä, jotka onnistuvat yhdistämään menetelmillään, palveluillaan tai verkostoillaan ihmisiä monialaisesti. Kun Vyyhdin kolmikulmatavoite (verkostot, yhteistoiminnallisuus ja yrittäjyysosaaminen) minulle ensimmäistä kertaa kerrottiin, en nähnyt näiden kolmen tavoitteen asiayhteyttä lainkaan. Nyt pääni ollessa pitkään Vyyhti-puskassa huomaan, miten nerokkaasti on hankehakemuksen tekijät aikoinaan ideansa yhdistäneet rajoja rikkoen ja aloja yhdistäen. Vyyhti on todella mahdollistanut Frans Johanssonin (2005) Medici-ilmiön eri alojen kesken.

Medici-ilmiöllä tarkoitetaan välimaastoa (2005, 38), jossa luovimmat ideat Johanssonin mukaan mahdollistuvat parhaalla mahdollisella tavalla. Hän kehottaa ihmisiä mahdollisimman usein hakeutumaan välimaastoihin, joissa verkostoituminen ja yhteistoiminnallisuus (eli vyyhtimäiset tavoitteet!) mahdollistetaan eri alojen toimijoiden kesken. Eli luodaan välitila, jossa kaikki on mahdollista.

Yksi Johanssonin välimaasto -esimerkeistä kertoo Peter’s Café -nimisestä paikasta keskellä Azorien saariryhmää ja Atlantin valtamerta.  Paikka mahdollistaa tapaamisen, ehkä yhteisen oluen, eri kansallisuuksien edustajille sijaitessaan välimatkassa keskellä Amerikkaa ja Eurooppaa. Kahvilassa vaihdetaan uusimpia kuulumisia, annetaan aivoille ”ruokaa” kuulemalla uusista ideoista tai hyvistä käytänteistä ympäri maailmaa.

Ja kun tarkemmin ajattelen, olen ollut yrittäjä aina, koska olen ollut freelancer taiteen laajalla kentällä. Suurin askel tuntui kuitenkin olevan se, kun laitoin nimeni paperiin, että olen osakkaana osakeyhtiössä. Maailmani muuttui. Ja vieläpä Vyyhdin myötä.

4. Bonus: Vyyhtimäisyys osana työ-ja arkipäivää

Tänään keskustelimme vyyhtimäisyydestä tiimimme kesken. Ymmärsimme, että osa vyyhtimäisyyttä voi olla myös leikillinen toimintamme, joka on varmastikin saanut aikaan vaikuttavuutta. Leikilliset (ja pelillistetyt, kyllä) toimintamme ovat vaikuttaneet oman tiimimme työhyvinvointiin ja lisäksi myös esimerkiksi kollegoihin samassa toimistorakennuksessa. Hyvässä tai pahassa…

Projektipäällikkömme Susanna on saanut monia hyviä ideoita, joilla on piristetty työpäivää ja lisätty ihan aktiivisesti työhyvinvointia. Olemme hankkeen aikana mm. tehneet smoothieta joka keskiviikko, lankuttaneet tai jumpanneet yhdessä ja erikseen, virponeet pääsiäisenä kollegoille ja osatoteuttajille ja tehneet syvärentoutuksen ruokatunnilla.

Nopea ja hauska noppapeli huomisen syntymäpäivän ohjeistuksena Susannan tekemänä. Samalla saimme taukoliikuntaa, kun juoksimme vihjeitä ympäri toimistoa. Työpäiväkin piristyi kummasti!
Nopea ja hauska noppapeli huomisen syntymäpäiväni ohjeistuksena Susannan tekemänä. Samalla saimme taukoliikuntaa, kun juoksimme vihjeitä ympäri toimistoa. Työpäiväkin piristyi kummasti!

Voisiko Peter’s Caféesta tehdä hyvän käytänteen tai menetelmän myös muualle maailmaan ja pienimuotoisemmin? Niin että jokainen meistä saisi mahdollisuuden kuulla hyvistä käytänteistä eri alojen osaajien seurassa, maittavan ruoan ja juoman ääressä toki. Tässäpä uutta hankeideaa!

Lähde:

Johansson, Frans 2005. Medici-ilmiö. Huippuoivalluksia alojen välimaastossa. Talentum. Helsinki 2005.

t. Sanna

Oudosti pukeutuneet hahmot liikkuivat eräänä päivänä toimistolla kollegoitaan ilahduttamassa...
Oudosti pukeutuneet hahmot liikkuivat eräänä päivänä toimistolla kollegoitaan ilahduttamassa…

 

Vyyhtipelin matkassa – väittämiä ja vastauksia

kartta+logot-Oppariin3Vyyhti-hankkeen aikaiset fasilitidut hyötypelit on nyt pelattu. On aika summata tärkeimpiä havaintoja ympyrän sulkeuduttua. Noin viidenkymmenen pelin jälkeen yhteisen päämäärän tärkeys nousee havaintojen top kympin ykköseksi.

Olen irroittanut Vyyhtipelisessioista ja pelikertojen suunnittelun yhteydessä esiin tulleita väitteitä, joihin vastaan Vyyhtipelin tulosten pohjalta:

VÄITTÄMÄT
1. yhteistyö syntyy tekemällä yhdessä asioita
2. pelin avulla innostaminen on helppoa
3. yhteistoiminnallisuus syntyy vapaasti yhdessä sopimalla. Sitä ei voi ohjata tai määrätä ”ylhäältä päin”
4. verkostot eivät synny pakottamalla
5. yhteisen päämäärän ja toimintamallin määrittäminen ennen prosessiin sukeltamista on onnistumisen A ja O
6. Peli synnyttää yhteisen positiivisen alustan keskustelun ja yhteistoiminnallisuuden jatkamiselle
7. yhdessä sovitut asiat ovat hedelmällisempiä kuin ”ylhäältä päin” tulleet.
8. pelatessa olet yksi joukkueesi jäsenistä, roolit hälventyvät
9. Vyyhtipeliä voi käyttää ilman pelialustaa
10. Vyyhtipelin vetäminen vaatii peliasiantuntijan
11. Vyyhtipeli ei ole skaalautuva
12. Vyyhtipelin voi tuotteistaa myytäväksi tuotteeksi
13. Vyyhtipeli ei toimi kansainvälisessä ympäristössä kieliongelman takia.

viestinnänko
Vyyhtipeliä pelattiin Metropolian viestinnän koulutusohjelman henkilökunnan kanssa.

VASTAUKSET
1. OIKEIN. Yhteistyön ylläpitäminen vaatii kuitenkin yhteisen sopimuksen päämäärästä, aikataulun ja konkreettisia tekoja. Jonkun on myös hyvä vastata asioiden toteutumisesta.

2. OIKEIN. Vyyhtipelin iso pelilauta innostaa pelaajia irtaantumaan jokapäiväisestä arjesta. Peliin rakennetut tulevaisuusajattelun mallit antavat mahdollisuuden asioiden pohtimiseen lennokkaasti ilman tämän päivän ajen painolastia ja konkretiaa. Innostaminen on helppoa mutta innostuksen ylläpitämiseen täytyy kiinnittää huomiota.

”pelisession jälkeen kaikki olivat innokkaita mutta odotettuani kymmenen päivää oli innostaminen uuteen pelisessioon hankalaa”
– Julia Heisig, HTW-Berlin

3. OIKEIN ja VÄÄRIN. Yhteistoiminnallisuus syntyy usein ihmisten välisistä sopimuksista, yhteisen synergian löytymisestä ja innostuksesta tehdä yhdessä asioita. Joskus yhteistoiminnallisuus syntyy myös ylhäältä määrättynä. Tämä toteutuu esimerkiksi hanketoiminnassa projektisuunnitelman seuraamisessa tai vaikkapa työelämässä oman työkentän mukana. Yhteistoiminnallisuus on laaja käsite, joka asettaa haasteita ihmisten väliseen kommunikaatioon.

4. TOTTA ja VÄÄRIN. Verkostot ovat usein henkilösidonnaisia.

5. OIKEIN. Yhteisen päämäärän määritteleminen on tärkeää. Osallistumisen motiivit, lähtökohdat ja resurssit voivat poiketa osallistujien kesken hyvinkin paljon mutta päämäärän on oltava tiimin sisällä ainakin vahvasti saman suuntainen. Ilman päämäärää on hankala tai ehkä jopa mahdotonta valita toimivaa toimintamallia.

6. OIKEIN. Vyyhtipeli ja yhdessä pelaaminen luo alustan yhteistoiminnallisuudesta keskusteluun ja sen avaamiseen ryhmien välillä.

7. OIKEIN ja VÄÄRIN. Yhdessä asioista sopiminen johtaa hedelmällisemmin siihen, että toteuttajilla on oikeat resurssit käytössään. Yhteinen sopiminen edesauttaa yhteisen päämäärän ja ymmärryksen määrittelemisessä.
Useat asiat kuitenkin tulevat ylhäältäpäin esimerkiksi työelämässä. Tällöin yhteinen päämäärä voi olla ryhmän ulkopuolisen tahon asettama. Miten ylhäältä päin asetettuun päämäärään päästään ja miten toiminnasta tehdään hedelmällistä? Esimerkiksi hanketoiminnassa on seurattu tarkasti projektisuunnitelmaa, eli sitä mitä ollaan luvattu hankkeen aikana toteuttaa ja minkälaisiin tuloksiin hanketoiminnassa tullaan pääsemään.  Vaikka toiminnan kärki määriteltäisiin muualta, voi tiimi yhdessä vaikuttaa työskentelykulttuuriin, tehtävien mielekkyyteen, työntekijänä kasvamiseen, hanketoiminnan vaikuttavuuteen ja etenkin jatkuvuuteen.

8. TOTTA. Etenkin Vyyhtipelin kohdalla pelaaminen on myös leikkimistä. Peli ja pelaajat muodostavat oman taikapiirinsä ja jakavat pelikokemuksen yhdessä. Vyyhtipeliä pelataan joukkuepelinä, joten jokaisella pelaajalla on (oletettavasti) sama päämäärä: pelin voittaminen. Vyyhtipelin nopea ongelmanratkaisumenetelmä kannustaa pelaajia olemaan piiloutumatta ammattikielen tai ylätason ilmaisujen taakse. Asiat täytyy ratkaista ja selvittää kaikille pelaajille sopivalla kielellä, muuten peliä ei voi voittaa. Tämän takia tämä väittämä on totta, pelatessa pelaajan työrooli (tai rooli yhteisössä) hämärtyy.

9. TOTTA ja VÄÄRIN. Vyyhtipelin nopeaa ongelmanratkaisua voi käyttää ilman pelilautaa mutta pelin tuoma jännite ja tavoitteellisuus häviää. Näin ollen Vyyhtipelin menetelmät muotoutuisivat fasilitointimenetelmiksi, joilla voisi vaikkapa käydä keskustelua ennen palaverin aloittamista asioiden taustoittamiseksi ja yhteisen agendan löytämiseksi.  Vyyhtipeliä olisi mahdollista pelata ilman pelilautaa irrottamalla siitä ”pylpyrät” ja luomalla pelialustan vaikkapa ulos tai esimerkiksi toimistorakennukseen.
10. TOTTA. Vyyhtipelin fasilitoiminen vaatii tietynlaista pelituntemusta. Siinä käytettävät pelaajalle ta peliä tarkkailevalle henkilölle helposti näkymättömät menetelmät on hyvä hallita pitääkseen yllä pelin dramaturgiaa ja etenemistä aikataulussa.
11. OIKEIN. Vyyhtipeli ei sellaisenaan ole skaalautuva.
12. OIKEIN JA VÄÄRIN. Vyyhtipelin tuotteistaminen myytäväksi tuotteeksi vaatisi sen sääntöjen muuttamista. Lisäksi se vaatisi pelifasilitaattorin tai pelifasilitointikoulutusta.
13. VÄÄRIN. Vyyhtipeliä on pelattu esimerkiksi Saksassa. Tällöin pelin jumeista vastasi pelin tilaaja, joka luki jumit saksaksi pelaajille. Tilaaja vastasi myös pelin dramaturgisesta etenemisestä. Itse peli fasilitoitiin englanniksi. Tämän pelin organisoiminen vaati muutaman päivän työn tilaajan kanssa.

IMG_2246
Vyyhtipelin pelaaja Berliinissä (HTW-Berlin) joulukuussa 2013

 

 

 

 

 

 

 

Mahdollistava yhteisöjohtaminen

Ääniartikkelin taustoittava käsikirjoitus


Olen Pirjo Tulikukka, Helsingin kaupunginosayhdistykset ry Helkan toiminnanjohtaja. Helka ry on helsinkiläisten kaupunginosayhdistysten yhteenliittymä; paikallisen osallistumisen ja kaupunginosatoiminnan asiantuntija ja kehittäjä. Vyyhti-projektin osatoteuttajan näkökulmasta olen herättänyt projektissa keskustelua ihmisten ja yhteisöjen mahdollistavasta johtamisesta. Artikkelini käsitteleekin juuri sitä: mahdollistavaa yhteisöjohtamista. Mahdollistava ote on mielestäni erittäin hedelmällinen lähestymistapa monen tyyppiseen yhteistoimintaan tai sellaisen organisointiin. Siihen voi harjaantua vain kokeilemalla ja tekemällä. Eräs keskeinen käsite, jota kirjoituksessani pyrin avaamaan, on voimaantuminen.

Tämä artikkeli on hieman laajennettu versio Vyyhdin ääniartikkeli-kokoelmaan laatimastani esityksestä, jonka voit tästä:

Jatka lukemista Mahdollistava yhteisöjohtaminen

Viikkokirje viikolla 16, 2014

Viikon pääteema oli arkistointi. Tämä on Vyyhtihankkeen kolmanneksi viimeinen viikkokirje.

Maanantaina 14.4.

Hankkeen arkistointia ja vaikuttavuustutkimuksen työstöä.

Tiistaina 15.4.

Vyyhti-hankkeen viimeinen hankkeen ulkopuolisille toimijoille järjestämä tilaisuus vedettiin läpi Metropolian Tavi-talon tanssisalissa. Kyseessä oli Tiedettä Kampissa -tapahtuman Kickoff, jonka Vyyhti fasilitoi Sannan ja Veli-Pekan johdolla.

Jatka lukemista Viikkokirje viikolla 16, 2014

Esimerkkejä kaupunginosatoimijoille toteutetuista Vyyhti-koulutuksista

Vyyhti-projektin aikana järjestettiin paljon erilaisia koulutuksia kaupunginosa-, yritys- ja opiskelutoiminnan kehittämiseksi. Helka ry oli mukana etenkin kaupunginosatoimijoille suunnatuissa koulutuksissa ja niiden suunnittelussa. Koostaakseni joitakin koulutustarinoita Vyyhdin varrelta, laadin niistä artikkelin, jota voi tarkastella tästä linkistä.

Ääniartikkelia varten valitsin tarkempaan tarkasteluun kaupunginosayhdistyksen käyntikortin ja kerroin kuinka se soveltuu yhdistysviestinnässä käytettäväksi. Kuuntele ääniartikkelini Kaupunginosayhdistyksen käyntikortista yhdistysviestinnän tehokeinona tästä:

Kaupunginosayhdistyksen käyntikorttipohja puolestaan löytyy oheisesta linkistä: Kaupunginosayhdistyksen erityisosaaminen (Word-tiedosto).

Jatka lukemista Esimerkkejä kaupunginosatoimijoille toteutetuista Vyyhti-koulutuksista

Uusia ideoita kaupunginosatoimintaan!

Esimerkkejä Vyyhti-projektin koulutuksista kaupunginosatoimijoille


Vapaaehtoisten hankkiminen ja innostaminen sekä paikallistoiminnan organisoiminen ja jäsentäminen ovat olennaisia asioita kaupunginosatoiminnassa. Vaikka paikallistoimijoilla on usein paljon kokemusta siitä kuinka ko. asiat on perinteisesti hoidettu, vaarana on se, että perinteisiin toimintatapoihin urautuu helposti ja on vaikea nähdä ns. ”laatikon ulkopuolelle”. Perinteisten ratkaisumallien lisäksi onkin hyödyllistä kehittää ja kokeilla myös uudenlaisia toimintamalleja.

Suurimmat haasteet kaupunginosayhdistysten toiminnassa tuntuivat vuonna 2011 liittyvän toiminnan rahoitukseen ja avoimuuteen, raskasrakenteisiin kokousmenetelmiin sekä kaupunginosatoimintaan innostamiseen.

Helsinkiläisten kaupunginosayhdistysten kattojärjestö Helsingin kaupunginosayhdistykset ry (Helka) on jo vuosien ajan pyrkinyt tarjoamaan erilaisia menetelmiä, näkökulmia ja lähestymistapoja kaupunginosatoiminnassa hyödynnettäväksi. Helkan näkökulmasta luovia menetelmiä kepeästi ja ennakkoluulottomasti kokeileva Vyyhti-projekti, jossa paneuduttiin mm. yksilöiden ja ryhmien innostamiseen luovien menetelmien avulla, olikin oivallinen mahdollisuus kokeilla erilaisia menetelmiä ja tuoda kaupunginosatoimijoille uusia toimintaideoita.

Jatka lukemista Uusia ideoita kaupunginosatoimintaan!

Yrittäjämäinen asenne paikallistoiminnassa

Olen Helsingin kaupunginosayhdistykset ry Helkan viestintä- ja projektivastaava ja toimin Vyyhti-hankkeessa Helkan projektikoordinaattorina suunnitellen ja toteuttaen Vyyhti-toimintaa yhteistyössä Helkan toiminnanjohtajan sekä hankekumppaniemme Metropolia Ammattikorkeakoulun ja Hub Helsingin kanssa. Projektin aikana keskustelimme Vyyhti-hankeväen kesken useasti yhtäläisyyksistä kaupunginosatoimijoiden ja yrittäjien välillä, joten päätin tehdä ääniartikkelini kyseisestä teemasta. Kuuntele ääniartikkelini Yrittäjämäisestä asenteesta paikallistoiminnassa tästä:

Ohessa alla on luettavissa ääniartikkelini käsikirjoitus, jonka jälkeen olen listannut joitakin yhtäläisyyksiä ja erovaisuuksia kaupunginosatoimijoiden ja yrittäjien välillä pohtien myös näkökulmia heidän yhteistoimintaansa kaupunginosissa.

Jatka lukemista Yrittäjämäinen asenne paikallistoiminnassa

Verkostot, yrittäjyysosaaminen ja yhteistoiminnallisuus luovilla aloilla