Avainsana-arkisto: pelifasilitointi

Viimeiseksi sanaksi jääköön: PELIFASILITOINTI!

Tänään on keskiviikko, 30.4.2014  ja tämä on Vyyhti-hankkeen viimeinen olemassaolopäivä.  Tähän tämä kaikki täällä loppuu. Kaikki, mikä on tehty, on tehty. Kaikki mikä on saavutettu, on saavutettu. Niin, no – paitsi Sannalla, joka vielä pakkaa satoja hankkeen papereita arkistoitavaksi hikipäissään tuossa vieressäni. Joka tapauksessa: viimeisiä viedään.

Ja tämä on myös tietty minun viimeinen työpäiväni. Matkani täällä on ollut lyhyt. Lyhyt, mutta perin antoisa. Olen siltikin täällä nähnyt paljon. Olen varmasti oppinutkin paljon,  mutta sen tajuaminen ja konkretisoituminen tapahtuu monesti hieman myöhemmin, viiveellä. Mutta nähnyt olen paljon. Nähnyt, kuinka täällä Vyyhdissä ollaan oltu niinkuin on hankkeen omille verkkosivuille komeasti kirjoitettukin. Täällä ollaan todellakin toimittu sovittujen arvojen ja tavoitteiden pohjalta. Ei tyhjänpuhumista, ei isoja sanoja tyhjille saleille. Oltu niinkuin on parhaiten osattu. Hanke on varmasti ollut itsensä kokoinen. Sitä on ollut huikea katsoa sivusta nämä viimeiset puolitoista kuukautta.

Eli olkoon tämä perässä seuraava raporttini tekemästäni työstä Minun viimeinen henkäys Vyyhtihankkeelle:

RAPORTTI 

JOHDANTO

Tämä on raportti työstäni, jonka suoritin Metropolia Ammattikorkeakoulun Vyyhti – verkostot, yrittäjäosaaminen ja yhteistoiminnallisuus luovilla aloilla -hankkeessa ajalla 17.3. – 30.4.2014. Työsopimuksessa työni oli määritetty tutustumaan itse hankkeeseen, sen kaikkiin toimijoihin, hankkeen toimintatapoihin- ja menetelmiin, kohderyhmiin sekä ennen kaikkea tutkimaan hanketyössä käytettyjä fasilitointimenetelmiä – ja kokoomaan saaduista tuloksista Vyyhti-hankkeelle yksi selkeä, Vyyhtimäinen fasilitointimenetelmä hankkeen kohderyhmien käyttöön.

Työnkuvaani kuului myös blogikirjoittelu sekä osallistuminen Kotisatama– prosessin (27.3) suunnitteluun sekä fasilitoimiseen. Olin myös mukana Tiedettä Kampissa kick-off-tilaisuuden (15.4.) suunnittelussa ja fasilitoinnissa.

  1. MATERIAALI FASILITOINNISTA

Tutkittavaa materiaalia löytyi runsaasti Vyyhdin omilta verkkosivuilta, jonne hankkeen toimijat olivat koonneet ja reflektoineet fasilitointikokemuksiaan eri osilta työkentältä artikkeleiksi tai blogikirjoituksiksi. Hanke oli myös toimittanut ja julkaissut kirjan, johon on kerätty useita, eri toimijoiden mikroartikkeleita havainnoistaan fasilitaattorina ja fasilitointimenetelmistään. Fasilitoinnista, pelifasilitoinnista ja Vyyhtipelistä haastattelin Vyyhtipelin suunnittelijoita/pelifasilitaattoreita Susanna Snellmania sekä Sanna Ristaniemeä.

1.2         FASILITOINTI VYYHDISSÄ

Fasilitoitavia prosesseja hankkeessa olivat tarjonneet mm. Arabianrannan yrittäjille suunnatut Yrittäjäaamiaiset, Jussi Linkolan rakentamat Sähköiset jumppakerhot, pelialan yrittäjille ja ammattilaisille sekä opiskelijoille suunnatut Shared Gems- peliseminaarit, sekä kaikille kohderyhmille tarkoitetut Vyyhtipeli-sessiot.

Fasilitointi Vyyhti-hankkeessa oli toimivaa. Hankkeen toimijoiden työkokemukset fasilitoinnista olivat eri laajuiset: osa teki työn varman rutiininomaisesti, osa oli kokemuksiltaan alkumetreillä ja fasilitointimenetelmiä hiottiin vielä muistiinpanoihin palaten. Mutta yhtäkaikki, työ oli varmaa ja hallittua. Fasilitointimenetelmiin keskityttiin ja ennakkovalmistelut tehtiin Vyyhdissä huolella. Menetelmät haluttiin pitää luovina, aktivoivina ja monipuolisina ja niitä kehiteltiin jatkuvasti. Tämä ”uuden, jalostetun idean” käyttäminen loi toki alkuun epävarmuutta, mutta lisäsi motivaatiota pitää oma työ mielekkäänä ja haastavana. Tämä kaikki käy ilmi miltei työpäiväkirjamaisesti kirjoitetuissa blogi- ja artikkelikirjoituksissa hankkeen verkkosivuilla.

Tämä halu kehittää menetelmiä tekee työstä väistämättäkin omaleimaista, mutta sitä on vaikea koota selkeäksi, Vyyhtimäiseksi fasilitointitavaksi – ja näin ollen vaikeaksi jaettavaksi hankkeen kohderyhmien käyttöön. Hankkeen persoonalliset ja innovatiiviset menetelmät ovat niin lujasti sidoksissaan itse vetäjien omaan persoonalliseen tyyliin, että niitä on vaikea kirjoittaa auki selkeäksi, toistettavaksi menetelmäksi. Pääsääntöisesti fasilitointi Vyyhti-hankkeessa on niin sanotusti suoraan kuin oppikirjasta – joten minun oli epäkäytännöllistä yrittää luoda ulkopuolisille jotain, joka on jo luotu ennen Vyyhti-hanketta. Fasilitoinnista on kirjoitettu monia hyviä opuksia ja verkosta löytää helposti hyviä vinkkejä hyvään fasilitointiin.

Mutta se, mikä on silmiinpistävän Vyyhtimäistä, täysin luotu Vyyhti-hankkeessa, ja mikä on täysin omaperäinen fasilitointimenetelmä, on täällä kehitetty ja modifioitu pelifasilitointi. Vastaavaa termiä en ainakaan minä löytänyt tutkimuksen aikana mistään. Fasilitoinnin apuna on käytetty pitkään pelejä ja improvisaatioleikkejä(pelejä), mutta fasilitoitavaa lautapeliä ei löydy muualta kuin Vyyhti-hankkeesta.

  1. VYYHTIPELI, PELIFASILITOINTI, PELIFASILITAATTORI SEKÄ JUMITTAJA!

Susanna Snellmanin suunnitteleman ja yhdessä Sanna Ristaniemen kanssa kehittämän Vyyhtipelin mukana tulee ihan oma tuoteperhe: pelifasilitointi, pelifasilitaattori sekä Jumittaja!

Vyyhtipeli

Vyyhtipeli on fasilitoitava, jättimäinen ongelmanratkaisuhyötylautapeli, joka levitetään lattialle. Pelissä pelaajien päätavoite on saavuttaa oman joukkueen kolme ennalta valitsemaa kohdetta. Pelin aikana pitää ansaita rahaa, jotta tavoitteet saadaan haltuun. Rahaa saadaan vastaamalla menestyksekkäästi JUMI!- ongelmaratkaisukysymyksiin, tai löytämällä rahaa tuottava toimintanappula pelilaudalta.

Peli on päämekaniikoiltaan heitä-noppaa-ja-liiku, kysymys-vastaus sekä hae-ja-tuo – tuttu osin esimerkiksi Afrikan Tähdestä. JUMI!- kysymys on ns. salaman nopea ongelmanratkaisu-mekaniikka: kysymyksen kuulleessaan joukkueen tulee antaa vastaus suorilta käsin spontaanisti, ilman ennakkovalmisteluita. Vastajoukkue toimii vastausten arvottajana, ei pelifasilitaattori (tai Jumittaja!). Vastustajat siis arvioivat, paljon (peli)rahaa vastaava joukkue on ansainnut.

Pelissä pärjää (vastaus)taidoilla, mutta noppa ja erilaiset tapahtumakortit tuovat sattumaa peliin mukaan. Ja joskus on mahdollista, että pelissä ei tapahdu vuoron aikana mitään: joukkue kyllä liikkuu nopan osoittaman verran, mutta on mahdollista, että mitään tapahtumaa ei tapahdu.

Koska pelin sisältö tulee aina itse asiakkaalta, peli on aina uudenlainen. Pelin mekaaninen rakenne toistuu, mutta sisältö (ydinkysymys, teemat yms.) vaihtuvat asiakkaan mukaan. Näin ollen peliä ei voita koskaan samalla taktiikalla, samoilla vastauksilla. Pelin uudelleenpelattavuus on siis todella korkea.

Vaikka aina yksi joukkue voittaa ja toiset häviävät, kaikilla pelissä annetuilla ongelmanratkaisuvastauksista on parhaimmillaan asiakkaalle hyötyä. Vyyhtipelin pelaaminen on aina ensisijaisesti tarkoituksen mukaista (meaningfull play), vaikka se on myös viihdyttävää ja hauskaa. Sillä on aina joku ennalta määritelty funktio.

(Itsessään Vyyhtipeliä pelattiin 46 kertaa hankkeen aikana. Pelaajia pelissä oli yhteensä 445 kpl.)

Pelifasilitointi

Pelifasilitointi tapahtuu muuten samalla lailla kuin ns. perinteinenkin, mutta pelifasilitaattori (ja Jumittaja!) muuttavat kaiken ennakkomateriaalin fasilitoitavan pelin komponeneteiksi: mm. komponenteiksi, joita pelaajat tavoittelevat voittaakseen pelin; komponenteiksi, jotka helpottavat tai vaikeuttavat tavoitteen saavuttamista; komponenteiksi, joita suoritetaan tai joiden mukaan toimitaan, jotta pelin tavoite saavutetaan. Fasilitoitava prosessi siis tapahtuu pelin sisällä, pelin muuttumattomien sääntöjen ja mekaniikan/mekaniikkojen rajaamina.

Pelifasilitaattori

Samalla lailla kuin ns. perinteinen fasilitaattorikin, pelifasilitaattori ohjaa ryhmäprosessia pelin sisällä neutraalisti. Hän hallitsee prosessin, mutta sisältö tulee ryhmältä itseltään. Ryhmää aktivoidaan pelin ja pelissä tapahtuvien toiminnallisten tapahtumien avulla. Mutta pelifasilitaattorin on myös hallittava täysin mukana tuoma pelinsäkin: pelin säännöt, aikarajoitteet, käytettävissä oleva mekaniikan sekä ymmärrettävä pelaamiseen ja peleihin liittyvä dynamiikka: mikä on hyvä peli? Mitä ihmisessä tapahtuu, kun hän pelaa? Mitä tarkoittaa ja tapahtuu, kun joku voittaa ja joku häviää? Mitä tunteita liittyy voittamiseen, mitä häviämiseen? Miten tunteet vaikuttavat prosessin dynamiikkaan? Miten pelaamisesta syntyvät tunteet vaikuttavat osallistuvan käytökseen ja ryhmässä olemiseen?

Pelin tuoma energia

Pelitutkijat (mm. Sonja Ängeslevä, Jane McGonigal) ovat listanneet, että pelaaminen nostavat ihmisen kilpailuviettiä, sen sosiaalisuus ja interaktivuus kiinnostavat ihmistä, pelaaminen nostaa myös ihmisen uteliaisuutta ja se nostattaa oman kompetenssin parantamista. Lisäksi pelaaminen on viihdyttävää ja hauskaa ajanvietettä.

Ja pelin sisään rakennettu palautesysteemi antaa välitöntä responssia pelaajalleen: toimintosi joko lähentää sinua kohti tavoitettasi, tai se loitontaa. Pelissä ei pärjää, jollei pelaaja tee jotain. Ja myös se aktivoi aivoja paremmin, että Vyyhtipeli on iso, konkreettinen lautapeli, jota pelataan tilassa seisten, ei istuen staattisesti. Näitä energialatauksia pelifasilitaattori käyttää hyväkseen ohjatessaan ryhmäprosessia fasilitoitavan lautapelin kanssa.

Jumittaja!

Jumittaja! on pelifasilitaattorin työpari. Hän osallistuu materiaalin muuttamiseen peliin tarvittaviksi komponenteiksi. Tärkein työ hänellä kuitenkin on olla pelin ns. dramaturgi: Jumittaja! lukee peliä omalla läsnäolollaan ja vaikuttaa vahvasti siihen, millaisia ongelmanratkaisukysymyksiä ja menetelmiä pelaajat milloinkin kohtaavat. Jumittaja! tarkkailee ja pitää pelin rytmiä ja energiaa koossa: joskus peli saa olla kiihkeää, joskus voidaan rauhoittua, joskus tulee vaikeita kysymyksiä, joskus helpompia yms. Jumittaja! myös dokumentoi omalta osaltaan kuulemaansa ja näkemäänsä, ja pitää huolta, että pelissä käytettävät aikarajoitteet tulevat huomioitua.

  1. HUOMIOITA HUOMISEEN

Vyyhtipeli on ihanan simppeli ja muuntautumiskykyinen ja palvelee todella hyvin sille suunnattua toimintatarkoitustaan. Pelin toimivuus on todennettu monien pelikertojen ja niistä saatujen palautteiden kautta. Se on viihdyttävä, mutta sen avulla saadaan yhteisöjen käyttöön hyödyllistä dataa. Pidän kuitenkin Vyyhtipelin suurimpana kysymysmerkkinä ja huomiona pelissä saatujen datojen – Jumi!- vastausten – teknistä dokumentointia. Olen itse kerran yksin fasilitoinut Vyyhtipelisessiota, ja tällöin huomasin että pelin sääntöjen luomat aikarajat ja pelin nostattama kiihkeys pelaajissa aiheuttavat häiriötekijöitä vastauksia kuuntelevalle osapuolelle. Osa vastauksien merkityksillistä sisällöistä hukkuu pelin tuoman tiimellyksen alle: kuuntelevan joukkueen on vaikea kuunnella kun vastapelaajat puhuvat päällekkäin, harhailevat ajatuksissaan, liikkuvat ja elehtivät kehollaan yms. Periaatteessa tämä voi hyvin kuulua pelin – salaman nopean ongelmanratkaisumenetelmän – luonteeseen: jos kerran vastaus annetaan salaman nopeasti, tulee vastajoukkueen reagoidakin siihen salaman nopeasti? Peli varmasti kehittää hyvin pelaajien läsnäoloa ja toisen kuuntelua. Mutta jos ajatellaan, mitä kaikkea asiakas voisi tehdä koko pelistä tallennetuille, esim. auki litteroiduille materiaaleille? Pitäisikö sessiot kokonaisuudessaan tallentaa esim. digitallentimin tai dv-kameroin? Niin että asiakas voisi helposti palata materiaaliin prosessin jälkeenkin, tutkien pelitapahtumia suurennuslasin tai mikroskoopin kanssa? Ja mutta myös on syytä ajatella, miten tallentimien läsnäolo vaikuttaa pelaamiseen/ pelaajiin?

Myös se mietityttää, että millaiseksi resurssikysymykseksi Jumittajan/ työparin käyttö nousee. On ilmeistä, että työparin käyttö pelin aikana on perusteltua, mutta onko aina mahdollista käyttää työparia?

Lisäksi yhdeksi huomion arvoiseksi teemaksi nousee, millainen tulevaisuus hyötylautapeleillä yleensäkin on on-line/verkkopelien maailmassa. Pystyykö lautapeli haastamaan miltei elokuvallisia kokemuksia tarjoavia verkkopelejä? Perinteisten lautapelien lisääntyminen on selvästi nähtävissä aivan perus automarketeissa. Valikoima on laaja ja pelien vaikeustasot vaihtelevat lasten ja perhepeleistä aina aikuisille ja harrastajien makuun sopiville. Mutta tämän päivän tietokone- ja verkkopelit ovat ulottuvuuksiensa huipulla, pelit ovat huikeita kokomuksia – eli voiko lautapeli kilpailla näiden rinnalla?

 

Kiitos ja hyvää yötä. (Hyvää Vappua!)

Veli-Pekka Ristaniemi

 

Vyyhtipelin matkassa: Hankkeen viimeiset pelisessot innostivat Jyväskylässä

Vyyhti-hankkeen päättyessä Vyyhtipeliä on pelattu liki 500 pelaajan kanssa. Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja 1.4.2014 järjestettiin hankkeen viimeiset pelisessiot osana kulttuurituottajaksi Jyväskylässä opiskelevan Katri Rahikkalan opinnäytetyön toiminnallista käyttäjätutkimusta. Peleissä keskusteltiin kulttuurisen hyvinvoinnin ja verkostojen rakentamisesta ja tarkasteltiin marginaalielokuvan esittämistä ja kulttuuripalveluverkostojen verkostoja. 

JYVÄSKYLÄ_PELIMATTO
Vyyhtipelin viimeinen pelisessio on alkamassa

Viimeisten Vyyhtipelien aihealueena oli elokuva-alan verkoston luominen ja vahvistaminen sekä keskustelu kulttuurisesta hyvinvoinnista. Pelaajia oli tullut Katrin kutsumana pelaamaan paikallisista yrityksistä, oppilaitoksista ja ELY:ltä. Pelien sisällöt oli luotu yhteistyössä Katrin kanssa etukäteen sopimaan opinnäytetyön  ja Keski-Suomen elokuvakeskuksen verkostoitumistavoitteisiin. Pelirunkoon lisättiin uutena elementtinä ”vihreiden pylpyröiden” yhteyteen minikysymyksiä, jotka antoivat vastauksia opinnäytetyöhön liittyviin aiheisiin. Lisäksi pelissä jaettiin elokuvasuosituksia, joita saatiin tavoitteiden voittamisen palkintona. Elokuvasuositukset oli rakennettu etukäteen sopimaan kuhunkin tavoitteeseen (esimerkiksi tavoitteeseen ”ilo” oli liitetty elokuvasuositukseksi Amelie-elokuva)

Jatka lukemista Vyyhtipelin matkassa: Hankkeen viimeiset pelisessot innostivat Jyväskylässä

Havaintoja Vyyhtipelin kehityskaaresta

Fasilitoidun lautapelin kehittäminen osana hanketoimintaa

Lataa artikkeli: Havaintoja Vyyhtipelin kehityskaaresta (PDF)


1. Johdanto

Osana Vyyhti-hankkeen (2011-2014) toimintaa on kehitetty yhteistoiminnallisuutta ja dialogisuutta lisäävä jättimäinen lautapeli, jota kutsutaan Vyyhtipeliksi. Pelituotteen määritteleminen tuli tarpeelliseksi heti ensimmäisten testipelikertojen jälkeen ja fasilitaattorin ohjauksessa pelattava suuri osallistava pelimatto päätettiin nimetä jättimäiseksi fasilitoiduksi hyötypeliksi. Jättimäisen fasilitoidun hyötypelin määritelmä on avattu Susanna Snellmanin ja Sanna Ristaniemen edellisessä artikkelissa: Mitäs peliä sitä pelataan? -fasilitoitu hyötypeli osana luovaa ongelmanratkaisua, ideointia ja verkostoitumista.

Pelillisyyden, leikillisyyden ja fasilitoinnin yhdistäminen toimivaksi tuotteeksi on ollut mielenkiintoinen matka, joka on sisältänyt paljon erilaisiin asioihin tutustumista, satojen ihmisten kohtaamista ja peluuttamista, jatkuvaa kehitystyötä, innostusta, luopumista, uusia ideoita sekä kontakteja.

Tämän artikkelin tarkoituksena on avata Vyyhtipelin kehityskaaren aikana tehtyjä pelinkehitykseen liittyviä havaintoja koskien kehittäjien interaktiota, työskentelyprosessia ja raportointia pelin kehityskaaren varrella. Olen toiminut lähes kaikkien Vyyhtipelien taustamateriaalin työstössä, muokkaamisessa ja pelitilanteen analysoinnissa. Tässä artikkelissa analysoin omia havaintojani ja muistiinpanojani sekä kehityskaaren aikana Vyyhti-hankkeen internetsivuille kirjoitettuja blogikirjoituksia. Haluan luoda lukijalle artikkelin kautta käsityksen fasilitoidun hyötypelin kehittämisestä osana innovatiivista hanketoimintaa. Artikkelin ei ole tarkoitus toimia tutkimuksellisena julkaisuna vaan avata lukijalle kehityskaareen liittyviä elementtejä.

Jatka lukemista Havaintoja Vyyhtipelin kehityskaaresta

Pelifasilitointi oppilaitosympäristössä

Case: Johdanto pelifasilitointiin -kurssi Vyyhdissä

Lataa artikkeli: Pelifasilitointi oppilaitosympäristössä (PDF)


1. Johdanto

Minut palkattiin Vyyhti-hankkeeseen osa-aikaiseksi peliasiantuntijaksi elokuussa 2012. Tehtävänäni oli toimia Vyyhtipelin pelifasilitaattorina, kehittää peliä ja kirjoittaa aiheeseen liittyviä blogi- ja artikkelitekstejä. Tällä hetkellä olen hankkeen suunnittelija ja työskentelen projektissa kokoaikaisesti.

Vyyhtipeli on 15m2:n kokoinen fasilitoitu hyötypeli, jota pelataan joukkueittain pelifasilitaattorin avustuksella. Pelin on kehittänyt alun perin Susanna Snellman kulttuurituotannon YAMK-opinnäytetyönään työskennellessään Vyyhti-hankkeessa. Vuosien 2012-2014 aikana fasilitoimme Vyyhtipeliä Snellmanin kanssa lukuisia kertoja eri yhteisöissä.

Tarkoitukseni on tässä artikkelissa tarkastella millaisen vastaanoton pelifasilitointikurssi sai Metropolia Ammattikorkeakoulussa eli oppilaitosympäristössä.

Fasilitaattori auttaa ja sparraa ryhmää sekä antaa ryhmän tuottaa sisällön hänen valitsemissaan raameissa ja fasilitoinnin työkaluja hyväksikäyttäen (Kantojärvi 2012, 11). Pelifasilitaattori on fasilitaattorin tavoin neutraali ryhmäprosessin ohjaaja ja fasilitoinnin lisäksi myös pelinvetäjä. Hän on ammattilainen, joka osaa pelattavan pelin säännöt ja osaa johdatella pelaajia kohti parempia tuloksia, myös pelissä.

Jatka lukemista Pelifasilitointi oppilaitosympäristössä

Ääniteaser pelifasilitointi- artikkelin johdannosta

Vyyhti-hanke lähenee loppuaan, jonka takia Vyyhti-tiimi kirjoittaa kuumeisesti viimeisiä asiantuntija-artikkeleitaan nettisivuillaan julkaistavaksi. Itse olen työstänyt artikkelia nimeltään Pelifasilitointi oppilaitosympäristössä- Case: Johdanto pelifasilitointiin -kurssi Vyyhdissä.

Sanna äänityksissä Silencion studiolla. Kuva: Susanna Snellman.
Sanna äänityksissä Silencion studiolla. Kuva: Susanna Snellman.

Artikkeli julkaistaan maaliskuun loppuun mennessä, nyt saatte siitä pienen maistiaisen ääniteaserin muodossa, joka on kyseisen artikkelin johdanto-kappaleesta äänitetty Silencion studiolla.

Teksti ja ääni: Sanna Ristaniemi/ Vyyhti-hanke

Äänitys: Lassi Vierimaa/ Silencio

 

Fasilitaattorikoulutuksen ajatushelmiä

Osallistuin muutama viikko sitten Metropolia amk:n järjestämälle fasilitoinnin rautaisannos kurssille, jonka vetäjänä toimi Mirko Häyrinen Elevator Oy:stä. Koulutus kesti kaksi päivää ja antoi hyvän koulutuksen tavoin taas potkua omaan työhön. Nyt haluan jakaa kanssanne muutaman ajatushelmen kouluttautumisen antoisuudesta sekä itse kurssin sisällöstä.

Miksi koulutuksissa käyminen on sitten niin antoisaa? Ja miksi uskon, että työnantaja saa vastinetta rahoillensa järjestäessään koulutuksia työntekijöillensä? Molempiin kysymyksiin voi vastata lähes samoilla vastauksilla.

Jatka lukemista Fasilitaattorikoulutuksen ajatushelmiä

Jälkihöyryt Berliinin pelistä

Susanna sekä allekirjoittanut palasivat viime yönä Berliinistä. Lähtö pelistä oli vauhdikas, suoraan pelin viimeisiltä minuuteilta säntäsimme taksiin, josta matkasimme lentokentälle. Nyt haluan purkaa kokemuksiani ensimmäisestä kansainvälisestä Vyyhtipeli-sessiosta.

Entisen kaapelitehtaan, nykyisen HTW Berlinin sisäänkäynti
Entisen kaapelitehtaan, nykyisen HTW Berlinin sisäänkäynti

Jännitin kovasti eilistä peliä. Olimme Susannan kanssa käyttäneet tuntikausia sähköpostin, Skypen ja viimein kasvokkain Vyyhtipelin selittämiseen saksalaiselle yhteyshenkilöllemme Julia Heisigille HTW Berliinistä. Pelisessio saksankielisessä Metropoliaa vastaavassa ammattikorkeakoulussa haastoi meidät kirjoittamaan kaiken Vyyhtipeli-materiaalin englanniksi. Emme aloittaneet kansainvälistymistä helpoimmasta päästä: Saimme kutsun lähteä Saksaan, jossa pelikieli vaihteli englannin ja saksan välillä. Minä ja Susanna kommunikoimme muutamassa kohtaa suomeksi. Kolmen kielen peli!

Jatka lukemista Jälkihöyryt Berliinin pelistä

Vyyhtipelin matkassa – missä mennään nyt?

Vyyhtipeliä on pelattu sen kehityskaaren aikana yli 300 pelaajan voimin. Tuloksiin pohjaten uskallan väittää pelin toimivan erinomaisesti. Vielä on jäljellä loppurutistus, jossa peli, fasilitaattori ja pelinrakentaja laitetaan ”kunnolla likoon”.

Kaiken tämän pelaamisen rinnalla syntyy rutkasti raportointimateriaalia, sillä jokainen peli kirjoitetaan lyhyesti auki ja analysoidaan. Pelin tulosten jakaminen on otettava huolellisesti huomioon. Pelaaminen on ollut niin mukavaa ja koukuttavaa, että potentiaalisia pelisessioita tunkee Vyyhtiin ovista ja ikkunoista. On kuitenkin aiheellista pohtia tulosten raportointia ja anlysointia jo toiminnan alusta alkaen vaikka toiminta viekin helposti ”kaikki mehut” ja imee helposti mukaansa. Pysähtyminen ja suunnan tarkastaminen on aina tarpeen etenkin hanketoiminnassa, jossa toimitaan ennalta asetetun projektisuunnitelman mukaisesti.

Jatka lukemista Vyyhtipelin matkassa – missä mennään nyt?

Bootcampissa pelattiin kahdella Vyyhtipelillä

Keskiviikkona 24.4. oli Reititin-hankkeen järjestämä Bootcamp-tapahtuma kaikille kulttuurin ja luovan alan opiskelijoille. Pelifasilitaattori-kurssin opiskelijat pääsivät kokeilemaan käytännössä fasilitointia ensimmäistä kertaa kurssin ulkopuolisille opiskelijoille. Pelimattoja oli tällä kertaa kaksi, perinteinen Vyyhtipeli sekä Kulttuurituotannolle tehty oma Vyyhtipeli.

Tapahtuman teeman mukaisesti pelit käsittelivät työllistymiseen liittyviä asioita, kuten cv:n ja verkostoitumisen haasteita.

Jatka lukemista Bootcampissa pelattiin kahdella Vyyhtipelillä

Mitä jos pelattaisiin ihan vaan pelaamisen ilosta?

JOHDANTO PELIFASILITOINTIIN -kurssilta on saatu opiskelijan vieraskynäkirjoitus kurssin aiheiden innoittamana.

JOHDANTO PELIFASILITOINTIIN –kurssilla olemme saaneet tehtäväksemme luoda uusia pelejä. Tehtävä tuntuu hauskalta haasteelta, mutta pelin suunnittelun alkuvaiheessa aikuinen minussa alkaa kuiskia korvaani. ”Onko tässä mitään järkeä? Onko palkinto tarpeeksi houkutteleva voittoon? Innostuuko tästä pelistä kukaan?”. Tuo lopputulokseen tähtäävä suorittaja on omiaan tappamaan luovuuden. Ja juuri sitä niin pelin suunnittelija kuin itse pelaaja tarvitsee!

Jatka lukemista Mitä jos pelattaisiin ihan vaan pelaamisen ilosta?

Jatsinopat ruokapöydässä

JOHDANTO PELIFASILITOINTIIN -kurssilta on saatu opiskelijan vieraskynäkirjoitus kurssin aiheiden innoittamana.

Vyyhdin järjestämän Johdanto pelifasilitointiin-kurssin ensimmäisessä tapaamisessa kysyttiin yksinkertainen kysymys: miksi pelaat?

Pelaan erilaisia pelejä ja jokaiseen on oma syynsä. Pöytälätkä herättää kilpailuvietin, pleikkarin lumilautapeli rentouttaa, pictionary takaa hyvät naurut. Alani puolesta pelaan myös paljon teatteripelejä: tutustumisleikkejä ja lämmittelypelejä, improvisaatio- ja keskittymisharjoitteita. Peli on muotona tuttu opinnoissa, töissä ja kotiarjessa. Joskus pelit pääsevät myös yllättämään.

Jatka lukemista Jatsinopat ruokapöydässä