Vyyhtipeliä pelattiin Berliinin Ammattikorkeakoulussa 3.12.2013. Pelin keskeisenä teemana oli pohjustaa ja nopeuttaa kolmen eri tutkimusryhmän välisen yhteistyön syntyä. Pelin muokkamisen tärkeimmäksi elementiksi osoittautui toimiva kommunikaatio Vyyhdin toimijoiden ja kohderyhmän edustajan (Julia Heisig) kanssa.
Koin suurimmaksi haasteen paikaksi pelin muokkaamisen sopivaksi ja kiinnostavaksi kokonaisuudeksi kohderyhmälle, jolla on paljon aikaisempaa pelikokemusta niin pelaajana kuin kehittäjänä. Ensimmäisten pelaajien saavuttua paikalle mieleni valtasi hermostus: suurin osa oli luullut pelin olevan digitaalinen tai ainakin monimutkainen kokonaisuus. Suuri pelimatto aiheutti pelaajissa ensin tarkkaavaisia katseita ja oletettavasti pientä pelkoa esiintymisestä tai mokaamisesta.
Viime viikon torstaipäiväni alkoi erittäin leppoisissa merkeissä, osallistuin nimittäin Finpron järjestämään Luovimo -seminaariin. Tilaisuus järjestettiin Tavastialla ja seminaarivieraita hemmoteltiin heti alkuun maittavalla ja monipuolisella aamupalalla. Nautittuani maukkaita aamiaiseväitä siirryin saliin, jossa Finpron seniorikonsultti Kati Uusi-Rauva kertoi meille tulevan päivän kulusta ja puhujista. Päivä koostui monipuolisista puheenvuoroista sekä viihteellisistä ohjelmanumeroista. Päivän käynnisti kenties maamme arvostetuin harmonikkataiteilija Kimmo Pohjonen. Kimmon esitys oli satumainen. Esitykseen oli onnistuneesti ja tasapuolisesti sekoitettu shamaanimaisuutta, suomalaista mystiikka ja konemusiikkia.
Susanna sekä allekirjoittanut palasivat viime yönä Berliinistä. Lähtö pelistä oli vauhdikas, suoraan pelin viimeisiltä minuuteilta säntäsimme taksiin, josta matkasimme lentokentälle. Nyt haluan purkaa kokemuksiani ensimmäisestä kansainvälisestä Vyyhtipeli-sessiosta.
Entisen kaapelitehtaan, nykyisen HTW Berlinin sisäänkäynti
Jännitin kovasti eilistä peliä. Olimme Susannan kanssa käyttäneet tuntikausia sähköpostin, Skypen ja viimein kasvokkain Vyyhtipelin selittämiseen saksalaiselle yhteyshenkilöllemme Julia Heisigille HTW Berliinistä. Pelisessio saksankielisessä Metropoliaa vastaavassa ammattikorkeakoulussa haastoi meidät kirjoittamaan kaiken Vyyhtipeli-materiaalin englanniksi. Emme aloittaneet kansainvälistymistä helpoimmasta päästä: Saimme kutsun lähteä Saksaan, jossa pelikieli vaihteli englannin ja saksan välillä. Minä ja Susanna kommunikoimme muutamassa kohtaa suomeksi. Kolmen kielen peli!
Sanna ja Susanna kävivät maanantaina Hochschule für Tecknik und Wirtschaft Berliinissä tutustumassa. Vanhassa kaapelitehtaassa tehdään mm. pelejä sairaalan henkilökunnan avuksi tulipalotilanteiden ennakoimiseen. Poikkeuksellisesti tänään HTW:ssa myös pelataan samassa rakennuksessa toimivien tutkimusyksikköjen yhteistoiminnallisuutta lisäävää Vyyhtipeliä.
Sanna ja Susanna tutustuivat sunnuntai-iltana Berliinin kaupunkikulttuuriin menemällä elokuviin. Tarkoituksena oli mennä IMAXiin, mutta saksankielinen dubbaus ei houkutellut. Päädyimme pelillisyyden hengessä katsomaan Nälkäpeli-trilogian toisen osan.
Osallistuimme Sannan kanssa luovien alojen yhteisön järjestämään illanviettoon Berliinissä. Teemana oli ajankohtaisesti Thanksgiving. Maittavan illallisen lisäksi mukaan tarttui myös muutamia ajatuksia.
Illanviettoon osallistui ihmisiä Irlannista, Yhdysvalloista, Suomesta, Ruotsista ja Saksasta. Keskustelu oli nopeatempoista ja positiivisväritteistä. Lukuisten seminaari-illanviettojen jälkeen on todettava, että osallistuminen yksityiskodissa järjestettyyn ei-niin-viralliseen illanviettoon oli hyödyllistä ja etenkin Vyyhdin tuloksia tukevaa toimintaa.
Sanna ja Susanna ovat matkustaneet Berliiniin asettaakseen itsensä ja Vyyhtipelin aivan uusien haasteiden eteen. Peliä on tarkoitus fasilitoida ulkopuolisen fasilitaattorin opastuksella saksaksi. Pelaajana toimii Hochschule für Technik und Wirtschaft (HTW) Berlin.
Vyyhtipeliä on pelattu monenlaisten ryhmien kanssa. Pääasiassa pelikerrat ovat keskittyneet Vyyhti-hankkeen kohderyhmien piiriin mutta pelin mahdollista skaalautuvuutta on havainnoitu järjestämällä muutamia testipelikertoja sekalaisille kohderyhmille.
Pääasiassa Vyyhtipeliä on aina fasilitoinut joko Sanna Ristaniemi tai allekirjoittanut. Pelin ulkopuolista fasilitointia on kokeiltu Sannan vetämissä pelifasilitointiin keskittyvissä kurssikokonaisuuksissa Metropoliassa (TIO-opiskelijoiden kurssi). Tällöin pääsimme seuraamaan pelin muuntautumista ulkopuolisten fasilitaattoreiden käsittelyssä. Ulkopuolisen fasilitaattorin vetämän pelin seuraaminen oli hyödyllistä ja sen kautta todettiin pelin olevan erittäin henkilösidonnainen.
Susanna ja Sanna ovat juuri saapuneet Tukholmaan osallistuakseen ensimmäistä kertaa järjestettävään KreaLabiin.
Huomenna alkava seminaari on haastava ja todennäköisesti Vyyhdille tärkeä kokonaisuus, joten aamuisen seminaaristartin odottaminen saa aikaiseksi pientä kutinaa vatsan pohjaan.
Sanna Ristaniemi Tukholmassa lokakuussa 2013
Seminaarin yhtenä tarkoituksena on siirtyä tehokkaasti sanoista tekoihin. KreaLabissa järjestettävissä laboratorioissa kääritään hihat ja pohditaan esimerkiksi luovien alojen rahoitusta ja liiketoimintaa.
Berliinissä matkamme jatkui torstai-iltana jälleen ”taviksilta” suljettuun paikkaan. Pääsimme seminaari-illalliselle kulkemalla vain turvatarkastuksen läpi International Club of Federal Officeen. Kattoterassilla kokit ahersivat grillin luona jumalaisten ruokien ja tuoksujen kimpussa.
Seitsemännen kerroksen kattoterassilla grillataan herkkuja ja verkostoidutaan. Kuva: Susanna Snellman
Culture and Computer Science -seminaarissa tuntui suurin osa osallistujista olevan joko museotyöntekijöitä (kulttuuri) tai koodari-opiskelijoita (tietokoneet). Verkostoitumisen ja yhteisen kielen löytäminen tuntui aluksi vaikealta Vyyhdin näkökulmasta. Tuntui, että seminaarin väki ymmärsi vain ns. korkeakulttuurin perään. Seminaarin puheenvuorotkin oli rakennettu aiheilla museot, islamin kulttuuri, Shakespearen ajan teatteri ja arkkitehtuuri. Miten me edes esittelisimme itsemme tällaisessa joukossa?
Kieli, jota kaikki ammattialat tuntuvat kuitenkin puhuvan, on yhteistoiminnallisuuden ja verkostoitumisen tarve. Tarve on koko ajan kasvava, koska vain edellä mainittuja kasvattamalla voi saada aikaiseksi tunnettavuutta asiakkaiden ja kumppaneiden joukossa, joka taas kasvattaa parempaa tulosta yritykselle tai yksittäiselle työntekijälle.
Annoimme keskustelussa esimerkkejä pelaamistamme peleistä ja niiden kohderyhmälähtöisestä muokattavuudesta. Olen tehnyt havainnon keskusteluista, joissa kerrotaan Vyyhtipelistä asiaan vihkitymättömille. Kuulijoille syttyy Vyyhtipelistä keskusteltaessa monesti katseeseen sellainen tuike, joka innostuville ihmisille syntyy. Tuo tuike on merkki siitä, että keskusteluyhteys ja yhteistoiminnallisuuden mahdollisuus on syntynyt.
Kun saimme viimein kerrottua juurta jaksain Vyyhtipelistä ja visualisoitua sen verbaalisesti näille yliopisto- ja museovaikuttajille, oli innostus taattu. Vaihdoimme käyntikortteja ja jatkoimme verkostoitumista yhteisen kielen löydyttyä. Puhuimme pelaamisesta mm. yliopistossa ja Tekniikan museossa. Vain aika näyttää, että mihin verkostoitumisemme kyseisenä iltana meidät Vyyhdin nimissä vielä vie!
Raportoimme projektipäällikkö Susanna Snellmanin kanssa suoraan kansainvälisen kuhinan keskuksesta Berliinistä, ilmiöistä, joita havannoimme törmätessämme verkostoitumisen, yrittäjyyden ja yhteistoiminnallisuuden muotoihin.
Sanna ja Susanna tekivät matkallaan myös videopäiväkirjaa verkostoitumisesta. Soho Housessa kuvaaminen oli kiellettyä. Kuva: Susanna Snellman
Matka jatkuu verkostoitumisen erilaisiin käytänteisiin:
2. Seuraava mietintämme koskee Soho Housen kaltaista luovan alan suljettua yhteisöä, johon päästäkseen jäsenehdokas joutuu täyttämään oman kuvallisen hakemuksen ja ansaitsemaan kahden klubilaisen suosittelukirjeen edes hakeakseen jäseneksi. Soho House on lähtöisin Lontoosta vuodelta 1995 ja on levittäytynyt tällä hetkellä myös mm. New Yorkiin ja Berliiniin. Yhteisön klubilaisten määrä on vakio eli edellisen täytyy jättää jäsenyytensä, että seuraava voi päästä sisään. Tämä takaa sen, että klubilla on aina miellyttävän väljää, vaikka olisikin kiireinen ilta.
Jäsenet maksavat jäsenmaksua, joka oikeuttaa palveluiden käyttöön aamuvarhaisesta yömyöhään. Näihin palveluihin kuuluu mm. kuntosali, spa, uima-allas, elokuvateatteri ja miellyttävät baaritilat. Jäsenyys ei ole kallista, eivätkä hinnat klubilla huimaa päätä. Päinvastoin. Lisäksi syömäni omenapiiras oli parasta mitä kuvitella saattaa. En enää voi ikinä leipoa piirasta toiveenani yltää samaan.
Halu päästä tällaiseen luovan alan yhteisöön on tiettävästi suuri. Etenkin eri alojen julkimot ovat varmasti halukkaita viettämään iltaansa rauhassa kamerakännyköiltä ja tunkeilevilta katseilta. Kuvien ottaminen ja puhelimeen puhuminen ovat siis klubilla kiellettyjä. (Tämän takia oli myös vaikea todistaa kotona, että olin todella käynyt paikassa, jossa viime aikoina on nähty esim. George Clooney ja Jared Leto.)
Miten tällaisen luovan alan verkostoitumisen käytänteen saisi käyttöön meille? ”Meillä” tarkoitan kaupunginosa-alueen (esim. Arabianranta) yrittäjiä. Erilaisia sikariklubeja tietysti on Suomessakin, mutta ne on rajattu yleensä menestyvien yrittäjien nautinnoksi. Miten saada aikaiseksi verkosto, johon kuka tahansa kivijalka- tai nettikauppayrittäjä voi päästä olemalla ihan vaikka ”vaan” hyvä tyyppi? Hyvä tyyppi, jonka kanssa halutaan jakaa sama löylyhuone tai jakaa (maailman parhaan) omenapiirakan ääressä ideoita uusista yrittäjyyden mahdollisuuksista.
Vyyhdissä on toki kokeiltu mm. luovan alan yrittäjäaamiaisia. Niissä on toiveena ollut synnyttää jotakin Soho Housen kaltaista yhteisöllisyyttä ja verkostoitumista, joka saa osallistujat tulemaan paikalle uudelleen ja taas uudelleen. Yrittäjäaamiaisissa on toki ollut myös tarkoitus edistää yrittäjien itseohjautuvuutta, jolloin he haluaisivat järjestää aamiaisia itse.
Vyyhti osallistui 23.5.2013 jo yhdettätoista kertaa Berliinissä järjestettyyn Culture and Computer science -seminaariin. Seminaarin anti yllätti Vyyhdin monella eri tavalla.
Vyyhdissä on toimittu hankkeen alusta asti kohderyhmälähtöisesti parhaalla mahdollisella tavalla. Päällimmäisenä on kulkenut ajatus siitä, miten Vyyhdin järjestämä toiminta hyödyttäisi mahdollisimman konkreettisesti hankkeen kohderyhmiä. On löydetty uudenlaisia toimintamalleja, joita luodessa on alusta asti otettu huomioon jatkokäyttömahdollisuudet. Esimerkkinä Shared Gems -peliseminaarikonsepti: seminaaripuhujat ovat nuoria menestyneitä henkilöitä, joihin kuulijan on helppo samaistua. Puhujiksi valikoituu hyviä ja innostavia puhujia, jotka luovat yhdessä kokonaisuuden, josta on helppo ammentaa konkreettisia hyötyjä. Shared Gems välttää myös haalimasta puhujia statusperiaatteella vain sen takia, että paperilla näyttää hienolta tai uskottavalta jos puhujana on ylätason tärkeä edustaja. Puhujan tärkeys pitää omasta mielestäni määritellä aina kohderyhmän mukaan.
Olemme projektipäällikkö Susanna Snellmanin kanssa paraikaa työmatkalla Berliinissä. Olemme saaneet osallistua Culture and Computer -seminaariin sekä päässeet mitä uskomattomampiin ”taviksilta” suljettuihin paikkoihin.
Sanna joutui turvatarkastukseen matkalla ”taviksilta” suljettuihin paikkoihin. Kuva: Susanna Snellman
Seuraa blogikirjoitusten pieni sarja tekemistämme huomioista verkostoitumisen ja yhteisöllisyyden suhteen:
Vaikka pelialan yhteinen kieli onkin englanti, Woogan käytävillä on mahdollista kuulla kymmeniä eri kieliä miltei samanaikaisesti. Wooga edustaa kansainvälistä peliteollisuutta parhaimmillaan, sillä Woogan toimisto on kuin koko peliala pienoiskoossa. Suomalaiset ammattilaiset ovat hyvin edustettuina pelitalossa, jolla on mahdollisuus poimia itselleen parhaat tekijät!
Woogalla panostetaan uusien kykyjen löytämiseen, joka näkyy muun muassa hyvin suunnitellussa ja tehokkaassa oppilaitosyhteistyössä. Yritykseen valikoituu vuosittain useita lopputyön tekijöitä ja työharjoittelijoita ympäri maailman. Woogan University Relations osaston päällikkö Dr. Anne Seenbach kertoi, että vaikka he etsivätkin jatkuvasti uusia kykyjä, rekrytointiprosessit ovat tarkkoja ja suhteellisen pitkiä. Wooga voi myös olla valinnoissaan hyvinkin valikoiva.
Tänä vuonna ensimmäistä kertaa järjestetty ja paljon hyvää palautetta saanut Shared Gems -seminaari järjestetään myös tulevana vuonna. Tällä kertaa tapahtumapaikkana toimii Kulttuuriarena Gloria ja päivämääräksi on valikoitunut 7.5.2013. Seminaarin vastaavaan järjestäjänä toimii Metropolia ammattikorkeakoulun viestinnän koulutusohjelma. Seminaarin ensimmäinen yhteistyökumppani on berliiniläinen Wooga.
Shared Gems kerää taas yhteen opiskelijoita yli oppilaitosrajojen verkostoitumaan keskenään ja tapaamaan pelialan yritysten edustajia. Tapahtuman tarkoituksena on toimia alustana näkymiselle ja kuulumiselle sekä antaa juuri sen hetken tärkeintä tietoa uralla ja opinnoissa etenemiseen.
Ennen varsinaista seminaaria opiskelijoilla ja myös ammattilasilla on mahdollisuus testata taitojaan ryhmässä, sillä SG2013 järjestää helmikuussa devausjamit. Pre-eventistä ja seminaarista tiedotetaan pian lisää.
Verkostot, yrittäjyysosaaminen ja yhteistoiminnallisuus luovilla aloilla
