Vyyhdin projektisuunnittelijana työskentelevä Sanna Ristaniemi pääsi uudenlaisen haasteen äärelle NordMatchissa Tampereella. Haasteena oli idean pitchaaminen tuomariston ja yleisön edessä. Pitchaustilaisuutta oli katsomassa useita kymmeniä seminaariosallistujia, kieli oli englanti, pelissä oli rahapalkinto ja tuomariston vakuuttamiseen oli annettu aikaa yksi minuutti.

Vyyhtiläiset osallistuivat seminaarissa advisory ringeihin, joissa jokainen osallistuja toi keskusteluun yhden mielestään kehityskelpoisen idean. Sovimme etukäteen, että minun ja Sannan ideat liittyisivät pelillisyyteen ja etenkin Vyyhtipelin tulosten jakamiseen. Tarkoituksena oli saada oman idean tueksi mahdollisimman paljon vinkkejä toisilta osallistujilta, joten päätettiin liittää idea hankkeen jälkeiseen toimintaan: miten Vyyhtipeli tuotteistetaan.

Vielä kahdelta yöllä Ristaniemi tuskaili presentaationsa kanssa. Mitä ihmettä yhdessä minuutissa ehtii?

Omassa ringissäni pelillisyyteen päästiin tutustumaan ihan mukavan laajasti ja kaikki osallistujat tunnistivat pelillisyyden nousun ja sen, että termiä käytetään joskus turhankin helposti perehtymättä asiaan. Vyyhtipeliä pidettiin hyödyllisenä tuotteena ja lähes kaikki osallistujat toivoivat Vyyhtipeliä organisaatioonsa. Yksi ehdotuksista sopi hyvin Vyyhdin projektisuunnitelmaan, joten uusi kontakti tulee tuomaan jossain muodossa hankkeelle hyödyllisen mahdollisuuden tulosten jakamiseen.streaming John Wick: Chapter 2 2017 film

Jatka lukemista Itsensä ylittämisestä ja vähän muustakin →

Osallistuimme Vyyhti-hankkeesta kolmen naisen voimin Tampereella järjestettävään NordMatch 2014-seminaariin 28.-29.1.2014. Seminaarissa huomioni kiinnittyi ennen kaikkea kulttuurialan iänikuiseen ongelmaan rahoitukseen ja tuotteistukseen liittyen. Lisäksi havainnoin kulttuurialan yksisuuntaista sisäpiiriläisyyttä, josta olisi hyvä päästä vähitellen kaksisuuntaiseen kahden piirin ajatteluun.

Tämä ajatus pohjaa havaintooni siitä, että mielestäni kulttuuripalvelujen kuluttamiseen liittyy neljä erilaista ihmisryhmää

Sisäpiirillä tarkoitan sitä tosiasiaa, että useimmiten kulttuurialan vaikuttajat, tekijät ja jopa kuluttajat ovat yhtä ja samaa porukkaa. Tämä ajatus pohjaa havaintooni siitä, että mielestäni kulttuuripalvelujen kuluttamiseen liittyy neljä erilaista ihmisryhmää:

1. Ne, jotka tekevät itse (taiteilijat, muut kulttuuriin sidoksissa olevat työntekijät ja vapaaehtoiset sekä harrastajat) ja myös kuluttavat kulttuuripalveluita vapaa-ajallaan.

2. Ne, jotka eivät tuota itse kulttuuria, mutta käyttävät kulttuuripalveluja aktiivisesti ja laaja-alaisesti intohimostaan kulttuuria kohtaan. Esim. kirjasto-, työväenopisto- ja museopalveluita.

Jatka lukemista NordMatch2014, havaintoja kulttuurialan yrittäjyydestä →