Vyyhti-hanketta on viikko jäljellä. Vappuna nostamme maljan kolmivuotisen projektin antoisalle taipaleelle. Itse olen ollut mukana vajaan kaksi vuotta toiminnasta. Kevään aikana on hankkeesta tehty vaikuttavuustutkimusta Leena Unkari-Virtasen toimesta. Hankearviointia yleisemmin on tutkinut Leena Björkqvist. On aika tarkastella Vyyhdin vaikuttavuutta hanketoimijoihin ja suunnata kiikari suoraan allekirjoittaneeseen.
Vyyhti on ollut luovien alojen verkostoitumisen, yhteistoiminnallisuuden ja yrittäjyysosaamisen hanke. Kohderyhminä ovat olleet etenkin luovan alan yrittäjät ja opiskelijat sekä kaupunginosatoimijat. Unkari-Virtasen vaikuttavuustutkimus ilmestyy ensi viikolla Vyyhdin vaikuttavuudesta hankkeen osatoteuttajiin, osallistuneisiin kohderyhmiin ja muihin vaikutuksen alaisiin kohdennettuna.
Itse olen alkanut luopumisprosessin myötä pohtia hankkeen vaikuttavuutta omaan elämääni. Onko työskentely Vyyhdissä saanut minua verkostoitumaan? Olenko oppinut lisää yhteistoiminnallisuudesta tai siihen tähtääviä menetelmiä? Entä olenko saanut oppia yrittäjyyteen?
1. Verkostoituminen
Kyllä, olen verkostoitunut hankkeessa työskentelyn aikana enemmän kuin ikinä elämässäni aikaisemmin! Työni puitteissa olen tavannut satoja ihmisiä. Jo pelkästään Vyyhtipeliä olen peluuttanut Susanna Snellmanin kanssa liki 50 kertaa ja 500 pelaajan voimin. Olen myös oppinut verkostoitumaan rennommin ja avoimemmin sekä jakamaan auliimmin tietoa ja hyviä käytänteitä tapaamieni ihmisten kanssa.
Uusi aluevaltaus on ollut verkostoituminen sosiaalisessa mediassa. Ennen hanketta olin vain Facebookissa. Nyt kuulun myös LinkedIniin, Twitteriin ym. palveluihin, joita käytän ainakin viikottain. Blogikirjoittelu mainittakoon mieluisammaksi näistä somen työkaluista, ja blogikirjoittelun toivon jatkuvan aktiivisesti hankkeen jälkeenkin.
Hankkeemme aktiivista hakeutumista verkkoon voi kiittää minun someen tutustuttamisessa. Kohdatessani haasteita matkalla, olen voinut kysyä neuvoa some-velholta, Vyyhdin projektisuunnittelija Jussi Linkolta. Voi kun minulla olisi ollut Jussin kaltainen tietotekniikkaope jo kouluaikana (vaikka en kyllä ikinä ottanut sitä valinnaista tietotekniikkaa..)!
2. Yhteistoiminnallisuus
Yhteistoiminnallisuus on ollut keskiössä hankkeemme toiminnoissa. Vyyhtipeli itsessään on etenkin yhteistoiminnallisuuden menetelmä. Pelimenetelmän (ja oman teatteritaustani) kautta olen huomannut puhuneeni ja toimineeni yhteistoiminnallisuutta lisäävästi viimeisen vuoden ajan. Koko ajan ja joka paikassa. Huomaan, että nykyään puheessani polveilevat sanat, kuten yhteisö, parempi dialogisuus ja yhteistoiminta. Syynä lienee Vyyhti-hanke.
3. Yrittäjyysosaaminen
Lähes kaksi vuotta olen taistellut yrittäjyyttä ja sen pelottavaa, epämääräistä hahmoa vastaan. Nyt hankkeen loppuessa huomaan pelokkaan pyristelyni viimein lähes loppuneen: olen perustanut yrityksen hankkeen loppuvaiheessa kollegani Susanna Snellmanin kanssa.
Se, mitä olen yrittäjämäisestä asenteesta hankkeen aikana oppinut, on avarakatseisuus yrittäjyyttä kohtaan. Ennen ajattelin kaikkien yrittäjien olevan stereotyyppisesti (anteeksi jo nyt) kokoomuksen kannattajia, myynnin ammattilaisia, ylistressaantuneita, pönömahaisia pukumiehiä. Nyt näkemykseni on laajentunut niin, että voin nähdä yrittäjänä jopa punavihreän taidehörhön, joka on onnistunut tuotteistamaan ideansa myytäväksi yrityksille asti.
Olen alkanut ihailla etenkin yrittäjiä, jotka onnistuvat yhdistämään menetelmillään, palveluillaan tai verkostoillaan ihmisiä monialaisesti. Kun Vyyhdin kolmikulmatavoite (verkostot, yhteistoiminnallisuus ja yrittäjyysosaaminen) minulle ensimmäistä kertaa kerrottiin, en nähnyt näiden kolmen tavoitteen asiayhteyttä lainkaan. Nyt pääni ollessa pitkään Vyyhti-puskassa huomaan, miten nerokkaasti on hankehakemuksen tekijät aikoinaan ideansa yhdistäneet rajoja rikkoen ja aloja yhdistäen. Vyyhti on todella mahdollistanut Frans Johanssonin (2005) Medici-ilmiön eri alojen kesken.
Medici-ilmiöllä tarkoitetaan välimaastoa (2005, 38), jossa luovimmat ideat Johanssonin mukaan mahdollistuvat parhaalla mahdollisella tavalla. Hän kehottaa ihmisiä mahdollisimman usein hakeutumaan välimaastoihin, joissa verkostoituminen ja yhteistoiminnallisuus (eli vyyhtimäiset tavoitteet!) mahdollistetaan eri alojen toimijoiden kesken. Eli luodaan välitila, jossa kaikki on mahdollista.
Yksi Johanssonin välimaasto -esimerkeistä kertoo Peter’s Café -nimisestä paikasta keskellä Azorien saariryhmää ja Atlantin valtamerta. Paikka mahdollistaa tapaamisen, ehkä yhteisen oluen, eri kansallisuuksien edustajille sijaitessaan välimatkassa keskellä Amerikkaa ja Eurooppaa. Kahvilassa vaihdetaan uusimpia kuulumisia, annetaan aivoille ”ruokaa” kuulemalla uusista ideoista tai hyvistä käytänteistä ympäri maailmaa.
Ja kun tarkemmin ajattelen, olen ollut yrittäjä aina, koska olen ollut freelancer taiteen laajalla kentällä. Suurin askel tuntui kuitenkin olevan se, kun laitoin nimeni paperiin, että olen osakkaana osakeyhtiössä. Maailmani muuttui. Ja vieläpä Vyyhdin myötä.
4. Bonus: Vyyhtimäisyys osana työ-ja arkipäivää
Tänään keskustelimme vyyhtimäisyydestä tiimimme kesken. Ymmärsimme, että osa vyyhtimäisyyttä voi olla myös leikillinen toimintamme, joka on varmastikin saanut aikaan vaikuttavuutta. Leikilliset (ja pelillistetyt, kyllä) toimintamme ovat vaikuttaneet oman tiimimme työhyvinvointiin ja lisäksi myös esimerkiksi kollegoihin samassa toimistorakennuksessa. Hyvässä tai pahassa…
Projektipäällikkömme Susanna on saanut monia hyviä ideoita, joilla on piristetty työpäivää ja lisätty ihan aktiivisesti työhyvinvointia. Olemme hankkeen aikana mm. tehneet smoothieta joka keskiviikko, lankuttaneet tai jumpanneet yhdessä ja erikseen, virponeet pääsiäisenä kollegoille ja osatoteuttajille ja tehneet syvärentoutuksen ruokatunnilla.
Voisiko Peter’s Caféesta tehdä hyvän käytänteen tai menetelmän myös muualle maailmaan ja pienimuotoisemmin? Niin että jokainen meistä saisi mahdollisuuden kuulla hyvistä käytänteistä eri alojen osaajien seurassa, maittavan ruoan ja juoman ääressä toki. Tässäpä uutta hankeideaa!
Lähde:
Johansson, Frans 2005. Medici-ilmiö. Huippuoivalluksia alojen välimaastossa. Talentum. Helsinki 2005.
t. Sanna
