Peleillä on kumma kyky koukuttaa ja kutitella. Ainakin minua ja juuri oikealla tavalla. Väitän, että useimmilla ihmisistä on myötäsyntyinen halu kilpailla, pelata ja leikkiä. Kun yhdistetään teatteri-ilmaisun ohjaaja, lautapelit ja yhteisö ongelmatilanteessa, saadaan aikaiseksi mitä mainioin soppa kaikkia niitä! Kilpailutilanteessa ylitämme itsemme. Leikkiessä unohdamme järjestetyn tilanteen, jossa olemme. Pelatessamme meitä ohjaavat säännöt, joiden puitteissa on helppo ja turvallista toimia. Rajat ruokkivat luovuutta!
Mikä olisi lähempänä soveltavaa teatteria kuin lautapelinä pelattu kaupunginosayhdistysten yhteistyö? Susanna Snellmanin kulttuurituotannon yamk:n lopputyö Vyyhtipeli on vastaus tähän. Keväästä alkaen vetämässäni livepelissä tarkoituksena on saada kaupunginosayhdistykset lähestymään toisiaan, oppimaan ja jakamaan toisilleen tietotaitoa sekä resursseja. Ja tietysti pitämään hauskaa! Pelaamaan haluttaisiin saada etenkin yhdistykset, jotka ovat tottuneita toimimaan yksin ja jotka ovat eniten avun tarpeessa. Pelaamisen olisi tarkoitus auttaa juuri tämän dialogin ja kontaktin löytymisessä, ainakin kahden yhdistyksen välille.
Miksi juuri pelit ja pelaaminen? Siksi, että Vyyhtipelin kaltainen yhteistyöpeli lisää varmasti ryhmätyötaitoja ja opettaa yhteistä päätöksentekoa. Se myös pakottaa laittamaan tarkastelun alle ja sanallistamaan yhdistyksen tämänhetkiset tarpeet, vieläpä tärkeysjärjestyksessä. Uskon vakaasti, että lautapelissä itsessään on jo positiivinen pakote osallistua, niin sääntöjen kuin muodon myötä. Eikä tiimiä halua jättää yksin! Pelit ovat myös oiva foorumi keksiä uusia, luovia ratkaisuja, niin kuin koepelissä tuli todettua. Ja yleensä mitä pienempi aikaraja tehtävissä, sitä parempi tulos!
Lautapeliin osallistuminen itsessään ei toki tee muutosta yhdistysten toimintakulttuureihin. Mutta niin kuin Susanna Snellmanin tarkoitus on varmasti ollut peliä suunnitellessa, niin myös minulla on sitä vetäessä, että pelissä kohtaaminen on riittävä alku! Huonoimmillaan mitään resursseja ei vaihdeta eikä yhteistyötä synny, mutta silloinkin on yksi yhdistys ainakin saanut mahdollisuuden tutustua kahteen muuhun kaupunginosayhdistykseen. Parhaimmillaan peli voi saada alulle mitä tahansa uusista yhteisötapahtumista resurssien lainauspalveluun ja yhteisiin kesäpiknikkeihin. Joissa ehkä pelataan Vyyhtipeliä?
Sanna Ristaniemi