Tänään useimmat meistä suomalaisista viettävät vappua. Niin minäkin. Samalla on tullut aika sanoa hyvästit Vyyhti-hankkeelle ja Metropolian amk:lle. Tällä hetkellä olo on innostunut uusista mahdollisuuksista, haikeus taitaa iskeä vasta myöhemmin, kun en enää aamuisin kävele töihin keväisen vihertäviä metsäpolkuja.
Ehkä kaikki sanottava on nyt sanottu. Antaa kuvien yllä puhua.
Olen kiitollinen ja kaikkeni antanut.
Hyvää vappua!
t. Sanna
Vyyhti-hanketta on viikko jäljellä. Vappuna nostamme maljan kolmivuotisen projektin antoisalle taipaleelle. Itse olen ollut mukana vajaan kaksi vuotta toiminnasta. Kevään aikana on hankkeesta tehty vaikuttavuustutkimusta Leena Unkari-Virtasen toimesta. Hankearviointia yleisemmin on tutkinut Leena Björkqvist. On aika tarkastella Vyyhdin vaikuttavuutta hanketoimijoihin ja suunnata kiikari suoraan allekirjoittaneeseen.
Vyyhti on ollut luovien alojen verkostoitumisen, yhteistoiminnallisuuden ja yrittäjyysosaamisen hanke. Kohderyhminä ovat olleet etenkin luovan alan yrittäjät ja opiskelijat sekä kaupunginosatoimijat. Unkari-Virtasen vaikuttavuustutkimus ilmestyy ensi viikolla Vyyhdin vaikuttavuudesta hankkeen osatoteuttajiin, osallistuneisiin kohderyhmiin ja muihin vaikutuksen alaisiin kohdennettuna.
Itse olen alkanut luopumisprosessin myötä pohtia hankkeen vaikuttavuutta omaan elämääni. Onko työskentely Vyyhdissä saanut minua verkostoitumaan? Olenko oppinut lisää yhteistoiminnallisuudesta tai siihen tähtääviä menetelmiä? Entä olenko saanut oppia yrittäjyyteen?
1. Verkostoituminen
Kyllä, olen verkostoitunut hankkeessa työskentelyn aikana enemmän kuin ikinä elämässäni aikaisemmin! Työni puitteissa olen tavannut satoja ihmisiä. Jo pelkästään Vyyhtipeliä olen peluuttanut Susanna Snellmanin kanssa liki 50 kertaa ja 500 pelaajan voimin. Olen myös oppinut verkostoitumaan rennommin ja avoimemmin sekä jakamaan auliimmin tietoa ja hyviä käytänteitä tapaamieni ihmisten kanssa.
Uusi aluevaltaus on ollut verkostoituminen sosiaalisessa mediassa. Ennen hanketta olin vain Facebookissa. Nyt kuulun myös LinkedIniin, Twitteriin ym. palveluihin, joita käytän ainakin viikottain. Blogikirjoittelu mainittakoon mieluisammaksi näistä somen työkaluista, ja blogikirjoittelun toivon jatkuvan aktiivisesti hankkeen jälkeenkin.
Hankkeemme aktiivista hakeutumista verkkoon voi kiittää minun someen tutustuttamisessa. Kohdatessani haasteita matkalla, olen voinut kysyä neuvoa some-velholta, Vyyhdin projektisuunnittelija Jussi Linkolta. Voi kun minulla olisi ollut Jussin kaltainen tietotekniikkaope jo kouluaikana (vaikka en kyllä ikinä ottanut sitä valinnaista tietotekniikkaa..)!
2. Yhteistoiminnallisuus
Yhteistoiminnallisuus on ollut keskiössä hankkeemme toiminnoissa. Vyyhtipeli itsessään on etenkin yhteistoiminnallisuuden menetelmä. Pelimenetelmän (ja oman teatteritaustani) kautta olen huomannut puhuneeni ja toimineeni yhteistoiminnallisuutta lisäävästi viimeisen vuoden ajan. Koko ajan ja joka paikassa. Huomaan, että nykyään puheessani polveilevat sanat, kuten yhteisö, parempi dialogisuus ja yhteistoiminta. Syynä lienee Vyyhti-hanke.
3. Yrittäjyysosaaminen
Lähes kaksi vuotta olen taistellut yrittäjyyttä ja sen pelottavaa, epämääräistä hahmoa vastaan. Nyt hankkeen loppuessa huomaan pelokkaan pyristelyni viimein lähes loppuneen: olen perustanut yrityksen hankkeen loppuvaiheessa kollegani Susanna Snellmanin kanssa.
Se, mitä olen yrittäjämäisestä asenteesta hankkeen aikana oppinut, on avarakatseisuus yrittäjyyttä kohtaan. Ennen ajattelin kaikkien yrittäjien olevan stereotyyppisesti (anteeksi jo nyt) kokoomuksen kannattajia, myynnin ammattilaisia, ylistressaantuneita, pönömahaisia pukumiehiä. Nyt näkemykseni on laajentunut niin, että voin nähdä yrittäjänä jopa punavihreän taidehörhön, joka on onnistunut tuotteistamaan ideansa myytäväksi yrityksille asti.
Olen alkanut ihailla etenkin yrittäjiä, jotka onnistuvat yhdistämään menetelmillään, palveluillaan tai verkostoillaan ihmisiä monialaisesti. Kun Vyyhdin kolmikulmatavoite (verkostot, yhteistoiminnallisuus ja yrittäjyysosaaminen) minulle ensimmäistä kertaa kerrottiin, en nähnyt näiden kolmen tavoitteen asiayhteyttä lainkaan. Nyt pääni ollessa pitkään Vyyhti-puskassa huomaan, miten nerokkaasti on hankehakemuksen tekijät aikoinaan ideansa yhdistäneet rajoja rikkoen ja aloja yhdistäen. Vyyhti on todella mahdollistanut Frans Johanssonin (2005) Medici-ilmiön eri alojen kesken.
Medici-ilmiöllä tarkoitetaan välimaastoa (2005, 38), jossa luovimmat ideat Johanssonin mukaan mahdollistuvat parhaalla mahdollisella tavalla. Hän kehottaa ihmisiä mahdollisimman usein hakeutumaan välimaastoihin, joissa verkostoituminen ja yhteistoiminnallisuus (eli vyyhtimäiset tavoitteet!) mahdollistetaan eri alojen toimijoiden kesken. Eli luodaan välitila, jossa kaikki on mahdollista.
Yksi Johanssonin välimaasto -esimerkeistä kertoo Peter’s Café -nimisestä paikasta keskellä Azorien saariryhmää ja Atlantin valtamerta. Paikka mahdollistaa tapaamisen, ehkä yhteisen oluen, eri kansallisuuksien edustajille sijaitessaan välimatkassa keskellä Amerikkaa ja Eurooppaa. Kahvilassa vaihdetaan uusimpia kuulumisia, annetaan aivoille ”ruokaa” kuulemalla uusista ideoista tai hyvistä käytänteistä ympäri maailmaa.
Ja kun tarkemmin ajattelen, olen ollut yrittäjä aina, koska olen ollut freelancer taiteen laajalla kentällä. Suurin askel tuntui kuitenkin olevan se, kun laitoin nimeni paperiin, että olen osakkaana osakeyhtiössä. Maailmani muuttui. Ja vieläpä Vyyhdin myötä.
4. Bonus: Vyyhtimäisyys osana työ-ja arkipäivää
Tänään keskustelimme vyyhtimäisyydestä tiimimme kesken. Ymmärsimme, että osa vyyhtimäisyyttä voi olla myös leikillinen toimintamme, joka on varmastikin saanut aikaan vaikuttavuutta. Leikilliset (ja pelillistetyt, kyllä) toimintamme ovat vaikuttaneet oman tiimimme työhyvinvointiin ja lisäksi myös esimerkiksi kollegoihin samassa toimistorakennuksessa. Hyvässä tai pahassa…
Projektipäällikkömme Susanna on saanut monia hyviä ideoita, joilla on piristetty työpäivää ja lisätty ihan aktiivisesti työhyvinvointia. Olemme hankkeen aikana mm. tehneet smoothieta joka keskiviikko, lankuttaneet tai jumpanneet yhdessä ja erikseen, virponeet pääsiäisenä kollegoille ja osatoteuttajille ja tehneet syvärentoutuksen ruokatunnilla.
Voisiko Peter’s Caféesta tehdä hyvän käytänteen tai menetelmän myös muualle maailmaan ja pienimuotoisemmin? Niin että jokainen meistä saisi mahdollisuuden kuulla hyvistä käytänteistä eri alojen osaajien seurassa, maittavan ruoan ja juoman ääressä toki. Tässäpä uutta hankeideaa!
Lähde:
Johansson, Frans 2005. Medici-ilmiö. Huippuoivalluksia alojen välimaastossa. Talentum. Helsinki 2005.
t. Sanna
Olemme saapuneet Susannan kanssa Berliiniin Vyyhti-hankkeen puitteissa viimeistä kertaa. Tarkoituksenamme on saattaa loppuun kahden kansainvälisen, Berliinissä sijaitsevan yhteistyötahon kanssa tehty hankkeen aikana syntynyt yhteistyö. Vaikuttavuustutkimuksen ollessa Vyyhdissä myös työn alla, on hyvä pysähtyä miettimään Vyyhtipelin vaikuttavuutta pelaamassamme yhteisössä.
Eilen maanantaina tapasimme HTW Berliinin Julia Heisigin, jonka kanssa keskustelimme mm. joulukuisesta Vyyhtipeli-sessiosta sekä jaoimme tietoa korkeakoulujemme hyvistä käytänteistä yleisemminkin.
Aluksi olimme aikeissa pelata Vyyhtipeliä toistamiseen tälläkin reissullamme Berliiniin. Kontaktihenkilömme Julia yritti useampaan otteeseen löytää pelaajien (eli kolmen eri tutkimusryhmän) kesken yhteistä aikaa. Samojen pelaajien kerääminen yhteen pelin uudelleen pelin äärelle osoittautui kuitenkin mahdottomaksi. Kävimme Julian kanssa läpi asioita, jotka vaikuttivat siihen, että pelissä alkanut hyvä prosessi jäi kesken.
Jatka lukemista Uusia näkökulmia ja vaikuttavuutta Vyyhtipelin matkan varrelta
Matkustimme Susannan kanssa viime viikonloppuna IT-kouluttajien Koulutuspeli- kevätseminaarin myötä Tallinnaan. Seminaarissa käsiteltäviä aiheita olivat mm. pelillistäminen, simulaatio ja pelit oppilaitosympäristössä. Eli samoja asioita, joista olemme kailottaneet ja kirjoittaneet artikkeleita jo reilun kahden vuoden ajan.
Olo seminaarissa oli kuin olisi tullut kotiin, heimonsa luokse, vaikka kyseessä oli meille ennestään tuntemattomat ihmiset. Tämä johtui mielestäni siitä, että aihe oli kaikille alustajille ja osallistujille monella tapaa tuttu ja paljon koluttu. Olimme Vyyhti-hankkeen aikana ehkä pitkästä aikaa osana yhteisöä, jonka toi yhteen samat kiinnostuksen kohteet ja aihe, eikä esimerkiksi fasilitoimamme Vyyhtipeli.
Lataa artikkeli: Pelifasilitointi oppilaitosympäristössä (PDF)
Minut palkattiin Vyyhti-hankkeeseen osa-aikaiseksi peliasiantuntijaksi elokuussa 2012. Tehtävänäni oli toimia Vyyhtipelin pelifasilitaattorina, kehittää peliä ja kirjoittaa aiheeseen liittyviä blogi- ja artikkelitekstejä. Tällä hetkellä olen hankkeen suunnittelija ja työskentelen projektissa kokoaikaisesti.
Vyyhtipeli on 15m2:n kokoinen fasilitoitu hyötypeli, jota pelataan joukkueittain pelifasilitaattorin avustuksella. Pelin on kehittänyt alun perin Susanna Snellman kulttuurituotannon YAMK-opinnäytetyönään työskennellessään Vyyhti-hankkeessa. Vuosien 2012-2014 aikana fasilitoimme Vyyhtipeliä Snellmanin kanssa lukuisia kertoja eri yhteisöissä.
Tarkoitukseni on tässä artikkelissa tarkastella millaisen vastaanoton pelifasilitointikurssi sai Metropolia Ammattikorkeakoulussa eli oppilaitosympäristössä.
Fasilitaattori auttaa ja sparraa ryhmää sekä antaa ryhmän tuottaa sisällön hänen valitsemissaan raameissa ja fasilitoinnin työkaluja hyväksikäyttäen (Kantojärvi 2012, 11). Pelifasilitaattori on fasilitaattorin tavoin neutraali ryhmäprosessin ohjaaja ja fasilitoinnin lisäksi myös pelinvetäjä. Hän on ammattilainen, joka osaa pelattavan pelin säännöt ja osaa johdatella pelaajia kohti parempia tuloksia, myös pelissä.
Vyyhti-hanke lähenee loppuaan, jonka takia Vyyhti-tiimi kirjoittaa kuumeisesti viimeisiä asiantuntija-artikkeleitaan nettisivuillaan julkaistavaksi. Itse olen työstänyt artikkelia nimeltään Pelifasilitointi oppilaitosympäristössä- Case: Johdanto pelifasilitointiin -kurssi Vyyhdissä.
Artikkeli julkaistaan maaliskuun loppuun mennessä, nyt saatte siitä pienen maistiaisen ääniteaserin muodossa, joka on kyseisen artikkelin johdanto-kappaleesta äänitetty Silencion studiolla.
Teksti ja ääni: Sanna Ristaniemi/ Vyyhti-hanke
Äänitys: Lassi Vierimaa/ Silencio
Fakta 1: Toiset aamut alkavat inspiroivammin kuin toiset. Fakta 2: Jokaisella aamulla on mahdollisuus vielä pitkään aamun alkamisen jälkeenkin. Kokemus pohjaten faktoihin 1 ja 2: Tämä aamu, jolloin aamu näyttäytyi aivan tavallisena aluksi. Väsytti, teki mieli nukkua vielä. Päivän ensimmäinen palaveri (häh?!) sai edelliset faktat toteutumaan, kun tapasin Yhteismaa ry:n Jaakko Blombergin (mm. Siivouspäivä ja Ravintolapäivä) täällä Vyyhdin toimistolla.
Miksi inspiroiduin? Jokaisesta hyvästä kohtaamisesta oppii jotakin uutta tai unohdettua itsestään ja toisesta. Hetken ajan löytyy dialogi, jossa ajatuksia ja ideoita pommitetaan, alas pommitetaan ja viedään vieläkin pidemmälle.
Miksi tarvitsee oppia itsestään joka kohtaamisessa? Koska uskon, että merkittävä tapaaminen syntyy siitä, että omia kokemuksiaan ja tuntemuksiaan voi peilata toisen sanomien asioiden kautta. Omakohtaisuus antaa asioille merkityksen, vaikka tilanne ja henkilö olisivat tuntemattomia. Kun merkitys syntyy, syntyy usein myös dialogi. Dialogissa taas mahdollistuu uusien asioiden vyyhtiytyminen toisiinsa eli verkostoituminen ja linkittyminen keskustelukumppanin tuntemien asioiden, toimintojen ja ihmisten kanssa. Näistä ihmisistä ja toiminnoista tulee (ainakin hetkeksi) merkityksellisiä myös itselle. Merkityksellisyyden ansiosta syntyy taas usein sitoutumista, jolloin yhteistyö ja avunanto mahdollistuvat. Kaava yhteisömanageroinnin mahdollistumiselle?
Tunnistaminen -> Ymmärrys -> Merkitys -> Dialogi -> Linkittyminen -> Verkostoituminen -> Sitoutuminen -> Avunanto -> Yhteisöllisyys
Jaakko Blomberg tutkii myöhemmin keväällä ilmestyvässä artikkelissaan mielenkiintoisia asioita yrittäjyyteen liittyen. Lisää aiheesta myöhemmin!
t. Sanna
Lataa artikkeli:
Kuullun kaiuttaminen osallistavien menetelmien työkaluna (PDF).
Teatteri-ilmaisun ohjaajan työssäni olen jatkuvasti tekemisissä yksittäisten ihmisten, yhteisöjen ja ryhmien kanssa. Käytän siis erilaisia osallistavia, aktivoivia, motivoivia ja rentouttavia harjoitteita sekä menetelmiä lähes päivittäin työssäni. Osallistavia menetelmiä käytetään esimerkiksi työpäivän, kokouksen tai opetuksen piristäjänä sekä uudenlaista ajattelua aktivoivana apukeinona. Nämä menetelmät ovat usein ryhmäkeskusteluun, penkistä ylös nousemiseen tai kirjoittamiseen aktivoivia harjoitteita. Itse määrittelen osallistavat menetelmät laajemmin työkokemukseni pohjalta. Ajattelen osallistavina menetelminä myös monet teatteriharjoitteet ja Vyyhtipelin kaltaiset fasilitoidut pelitilanteet.
Osallistavat menetelmät ovat omiaan ryhmän tarpeiden ja tavoitteiden hahmottamisessa, koko ryhmän aktivoinnissa myös kehollisesti ja uusia toimintakulttuureja tavoitellessa.
Vyyhtipeli on fasilitoitu hyötypeli (Ristaniemi & Snellman 2012, 18-19), jonka on alun perin kehittänyt Susanna Snellman kulttuurituotannon YAMK -tutkinnon lopputyönään Vyyhti-hankkeelle. Vyyhtipeli kehitettiin aluksi kaupunginosatoimijoiden avuksi ratkaisemaan ongelmia ja lisäämään yhteistoiminnallisuutta eri kaupunginosien välille. Pelistä on olemassa tulostettava lautapeliversio kaupunginosatoimijoille Vyyhdin internet-sivuilla. Nykyään peliä pelataan jättimäisellä pelilaudalla ja fasilitoidusti.
Jatka lukemista Kuullun kaiuttaminen osallistavien menetelmien työkaluna
Osallistuin muutama viikko sitten Metropolia amk:n järjestämälle fasilitoinnin rautaisannos kurssille, jonka vetäjänä toimi Mirko Häyrinen Elevator Oy:stä. Koulutus kesti kaksi päivää ja antoi hyvän koulutuksen tavoin taas potkua omaan työhön. Nyt haluan jakaa kanssanne muutaman ajatushelmen kouluttautumisen antoisuudesta sekä itse kurssin sisällöstä.
Miksi koulutuksissa käyminen on sitten niin antoisaa? Ja miksi uskon, että työnantaja saa vastinetta rahoillensa järjestäessään koulutuksia työntekijöillensä? Molempiin kysymyksiin voi vastata lähes samoilla vastauksilla.
Osallistuimme Vyyhti-hankkeesta kolmen naisen voimin Tampereella järjestettävään NordMatch 2014-seminaariin 28.-29.1.2014. Seminaarissa huomioni kiinnittyi ennen kaikkea kulttuurialan iänikuiseen ongelmaan rahoitukseen ja tuotteistukseen liittyen. Lisäksi havainnoin kulttuurialan yksisuuntaista sisäpiiriläisyyttä, josta olisi hyvä päästä vähitellen kaksisuuntaiseen kahden piirin ajatteluun.
Tämä ajatus pohjaa havaintooni siitä, että mielestäni kulttuuripalvelujen kuluttamiseen liittyy neljä erilaista ihmisryhmää
Sisäpiirillä tarkoitan sitä tosiasiaa, että useimmiten kulttuurialan vaikuttajat, tekijät ja jopa kuluttajat ovat yhtä ja samaa porukkaa. Tämä ajatus pohjaa havaintooni siitä, että mielestäni kulttuuripalvelujen kuluttamiseen liittyy neljä erilaista ihmisryhmää:
1. Ne, jotka tekevät itse (taiteilijat, muut kulttuuriin sidoksissa olevat työntekijät ja vapaaehtoiset sekä harrastajat) ja myös kuluttavat kulttuuripalveluita vapaa-ajallaan.
2. Ne, jotka eivät tuota itse kulttuuria, mutta käyttävät kulttuuripalveluja aktiivisesti ja laaja-alaisesti intohimostaan kulttuuria kohtaan. Esim. kirjasto-, työväenopisto- ja museopalveluita.
Jatka lukemista NordMatch2014, havaintoja kulttuurialan yrittäjyydestä
Aamuni alkoi tunnetilasta toiseen vaihdellen. Matkalla bussipysäkille ihastelin kaunista luontoa ja talviaamun sarastusta omakotitalojen takana. Kauneus oli pakahduttavaa. Tunsin pakkasesta huolimatta lämpöä. Istuin bussiin, jossa yhtäkkiä olinkin tekemisissä toisenlaisen todellisuuden kanssa. Kello oli vasta hädin tuskin seitsemän.
Bussiin nousi kaksi nuorta naista, joista toiselle bussikuski ojensi puhelimen, johon oli llut juuri puhumassa. Kuski sanoi, että puhelimessa on hätäkeskuksen henkilö ja voiko tyttö ottaa puhelun. Kuski suoritti samaan aikaan työtänsä kuljettajana. Bussin perällä nukkuin sammuneena mies, jota naisen piti mennä herättelemään hätäkeskuksen ohjeiden mukaan. Kuski ei ollut saanut nuorta miestä hereille matkan alkaessa.
Itse katsoin tilannetta ensimmäisen iskun ajan, jonka jälkeen nousin ja kirosin tapahtunutta
Nuori nainen ja hänen ystävänsä menivät herättelemään sammunutta saadessaan samalla ohjeita puhelimitse. Nainen sai herätettyä miehen, josta huomasi heti, että hän oli aivan aineissa. Mies pälyili ympärilleen ja sössötti jotakin. Yritti ulos sulkeutuvista ovista. Ei päässyt. Tästä hermostuneena hän löi naista vatsaan. Nainen meni sykkyrälle ja kaveri yritti auttaa. Mies löi muutaman kovan iskun lisää. Kukaan ei kohottanut kättään hörhön eteen. En minäkään. Osa matkustajista ei edes huomannut tilannetta.
Tänä jouluna annoin monelle lahjaksi elämyksiä tai aikaa. Mieheni oli yksi näistä lahjansaajista, joka sai kerralla molemmat. Ostin meille yhteistä hauskaa aikaa tanssikurssin muodossa. Eilen aloitimme Malmin Työväentalolla parisalsalla!
Olen aina rakastanut tanssia, koska jostain syystä se saa minut nauramaan. Koko ajan. Eilinen kokemus oli odottamattomasti myös muuta. Kahden tunnin salsaamisen aikana tunsin myös läheisyyden ja yhteisöllisyyden tunnetta lähes sadan tuntemattoman ihmisen kanssa. Osin tämä tunne johtui varmasti läheisestä tavasta tanssia, paria vaihtaen muutaman minuutin välein. Tanssin noin 30 eri miehen kanssa! Mukana oli muutama minun ikäiseni, loput olivat reilusti keski-ikäisiä, kaikenkokoisia ja -taitoisia.
Olen kohta lähdössä lapsuudesta tutulle, legendaariselle joululomalle. Loma on tuttu koulu- ja opiskeluajoilta, jolloin joululomaan tiivistyi mielikuvat kynttilänvalosta, loputtomista pulkkamäkipäivistä, mahakipuisesta suklaansyönnistä, uusien kirjojen ahmimisesta joulupäivänä ja ajasta. Loputtomasta ajasta kalenterissa. Ajasta nähdä ystäviä, sukulaisia ja vain olla. Ennen joululomaa on tehtävä kuitenkin joulusiivous, niin sisäinen kuin ulkoinenkin.
Olen nyt työskennellyt Vyyhdissä 1,5 vuotta. Olen ollut kuukausipalkkalaisena ensimmäistä kertaa 31-vuotisen elämäni aikana. Vuosi sitten olin vielä peliasiantuntija, nyt hankesuunnittelija. Viimeisen vuoden aikana meillä on vaihtunut projektipäällikkö, tullut uusia työntekijöitä ja olen saanut ihan oikean työläppärin sen miniläppärin sijaan. Jes. Vyyhtipeli on kansainvälistynyt ja sitä on pelattu enemmän kuin ikinä aiemmin, tänä vuonna noin 300 pelaajan voimin. Hurjaa!
Tällä viikolla toteutimme projektisuunnitelmaan kirjatun Vyyhti-hankkeen vetäytymisen eli viimeisen itsearviointitilaisuuden. Tilaisuudessa käytiin läpi teettämämme itsearviointi ja pelattiin Vyyhtipeliä. Ensimmäistä kertaa niin, että pelifasilitaattorit Sanna ja Susanna pääsivät myös mukaan pelaamaan. Vetäytyminen tapahtui Veräjämäen kodikkaassa Majatalo Karhussa, jonka olohuoneeseen mahtui jopa Vyyhtipelin jättikokoinen matto!
Tilaisuudessa oli mukana Metropolian, Hub Helsingin ja Helka ry:n toimijat eli Vyyhdin projektiryhmä. Itsearvioinnin ja purkutilaisuuden jälkeen mukaan tuli myös muutama ohjausryhmäläinen mukaan syömään ja keskustelemaan hankkeen viimeisistä tunnelmista. Vuoden vaihteen myötä osatoteuttajat (Helka ja Hub) jäävät pois tiimistä, Metropolian päädyssä keskitytään vain raportoimaan tuloksia ja tutkimaan hankkeen siirtovaikutuksia. Tunnelma oli todella lämmin, vahvasti ryhmäytynyt ja hieman haikea.
Susanna sekä allekirjoittanut palasivat viime yönä Berliinistä. Lähtö pelistä oli vauhdikas, suoraan pelin viimeisiltä minuuteilta säntäsimme taksiin, josta matkasimme lentokentälle. Nyt haluan purkaa kokemuksiani ensimmäisestä kansainvälisestä Vyyhtipeli-sessiosta.
Jännitin kovasti eilistä peliä. Olimme Susannan kanssa käyttäneet tuntikausia sähköpostin, Skypen ja viimein kasvokkain Vyyhtipelin selittämiseen saksalaiselle yhteyshenkilöllemme Julia Heisigille HTW Berliinistä. Pelisessio saksankielisessä Metropoliaa vastaavassa ammattikorkeakoulussa haastoi meidät kirjoittamaan kaiken Vyyhtipeli-materiaalin englanniksi. Emme aloittaneet kansainvälistymistä helpoimmasta päästä: Saimme kutsun lähteä Saksaan, jossa pelikieli vaihteli englannin ja saksan välillä. Minä ja Susanna kommunikoimme muutamassa kohtaa suomeksi. Kolmen kielen peli!
