Suomi on täynnä idearikkaita luovan alan yrittäjiä. Olin yksi heistä vuosina 2007 – 2011, mutta sitten loppui puhti ja rahat.
Luovan alan yrittäjyys ei aina tarkoita suuria tuottoja tavoittelevia startup-yrityksiä
Luin viikonloppuna Liisa Jokisen surullisen artikkelin, joka käsitteli suomalaisen vaateteollisuuden ahdinkoa. Ai niin, Liisa Jokinen on siis se sama toimittaja, joka on jo vuosia dokumentoinut Helsingin katumuotia oman Hel-Looks -bloginsa kautta. Liisa on ollut myös mukana luomassa Vaatelainaamoa Helsinkiin.
Olen ollut jo vuosia sitä mieltä, että Suomi ei millään tavalla kalpene Ruotsin rinnalla vaatetusalalla, meidän muotokielemme on jopa rikkaampi. Johtuukohan osittain slaavilaisista juuristamme? Niin tai näin, me ei kuitenkaan osata myydä vaateluomuksiamme tai sitten kaikki voimavaramme ulkomaan myynnin suhteen kohdistetaan perinteisempään teollisuuteen. Juuri nyt on seksikästä puhua peliteollisuudesta taikka muista nousevista teknologia-alan pienyrityksistä. Miksi valtiomiehemme eivät halua edistää kotimaista vaatetusteollisuutta myynninedistämismatkoillaan? Olemme moneen kertaan nähneet televisiosta Alexander Stubbin hehkuttavan suomalaista teknoteollisuutta. Voisiko herra ministeri seuraavalla kerralla hehkuttaa suomalaisia vaatesuunnittelijoita? Kuvitelkaa, Stubb Kiinan matkallaan ja Sasu Kaupin vaatteet yllä;) Mitä? Etkö tiedä kuka on Sasu Kauppi? Sasu on superlahjakkuus, joka suoritti kandin tutkinnon Taideteollisessa korkeakoulussa ja tämän jälkeen jatkoi opintojaan Lontoon Central Saint Martinsin yliopistossa. Kyseinen yliopisto on yksi maailman arvostetuimpia muotoilun/ luovien alojen opinahjoja. Yliopiston alumneihin kuuluvat mm. Alexander McQueen, Paul Smith, Stella McCartney ja muusikko M.I.A. Huhujen mukaan englantilainen muotitalo Burberry yritti saada Sasun palkkalistoilleen, mutta määrätietoinen mies päätti toteuttaa ”omia juttuja” itsenäisenä yrittäjänä. Toinen loistava esimerkki on Daniel Palillo, joka on tehnyt kovasti töitä niin sanottuna indie-suunnittelijana. Daniel on lyönyt läpi Japanissa ja hänen luomuksiaan käyttää mm. Lady GaGa. Näitä esimerkkejä on paljon ja yksi tuoreimmista ja ikävimmistä on vaatemerkki nimeltään Minni f. Ronya. Kyseinen tuotemerkki meni kansankielellä konkkaan tässä kuussa.
Tutkin huvikseni Finatexin (Tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry) tilastoja ja törmäsin mielenkiintoiseen tosiasiaan. Suomessa tekstiili- ja vaateteollisuus työllistää noin 10 000 työntekijää ja Ruotsissa luku on 40 000. Sama trendi jatkuu myös vientiluvuissa, sillä Suomen viennin arvo on 300 milj. ja Ruotsissa aika tasan tarkkaan neljä kertaa isompi. Miten tämä on mahdollista? Meillähän on kaikki samat resurssit. Ovatko ruotsalaiset mainosmiehet muka meitä parempia? Itse uskon, että suurin ongelma on siinä, että 2. asteen kouluissa ei ole riittävästi opastusta yrittäjyyteen. Mielestäni sama ongelma jatkuu myös ammattikorkeakouluissa, sillä liian harva koulu panostaa kaupallisuuteen ja yrittäjyyteen. Myös erilaiset verkostoitumismallit puuttuvat. Yrityshautomoissa ja erilaisissa seminaareissa ei näe juuri koskaan alan edustajia. Kansanedustaja Pia Kauma (Kok) teki tänä keväänä kirjallisen kysymyksen samasta aiheesta ja vastauksen laati jo väistynyt opetusministeri Jukka Gustaffson (SDP). Uskallan myös väittää, että meillä on yksinkertaisesti ihan liikaa kouluja, jotka tarjoavat alan opintoja. Mitä järkeä on valmistua vaatetusalan korkeakoulusta vaatekaupan myyjäksi?
Nikita Gavrilenko
projektisuunnittelija // Vyyhti-hanke
ex-vaatetusalan yrittäjä