Marginaalissa on hyvä olla, totesi Kari Aalto elokuva-alan ammattilaisseminaarissa

Artova Film Festivalin yhteydessä 8.9.2012 Vyyhti ja Suomen Elokuvakontakti ry järjestivät ammattilaisseminaarin otsikolla Marginaaleja – onko niitä? Paneelikeskustelun kantava teema oli, mitä marginaalit ovat elokuva-alalla.

Keskustelua moderoi Elina Rislakki, Suomen Elokuvakontakti ry:stä

Panelisteina toimivat
Zagros Manuchar, elokuvantekijä Irakin Kurdistaniasta. ”Salpa” julkaistaan 2012.
Tuomas Parviainen, itseoppinut käsikirjoittaja, ”Ja saapuu oikea yö” (2012).
Satu Kankkonen, Vinokino-elokuvafestivaali.
Kari Aalto, Lyhty ry. Pertti Kurikan Nimipäivät -laulusolisti ja Kovasikajuttu -elokuvan näyttelijä.

Miesten produktiot saavat taloudellisesti paremmin tukea, ne ovat siten isompia ja usein kaupallisempia aiheita käsitteleviä.

Elina välitti paneelikeskustelun aluksi ”naismarginaaliterveiset” palkitulta suomalaiselta käsikirjoittaja / dokumenttiohjaaja Mia Halmeelta. Hänen selkeä viestinsä perustui tilastoihin: suomalaisessa elokuvassa miehet hallitsevat prosentuaalisesti ohjaajan ja tuottajan töitä. Miesten produktiot saavat taloudellisesti paremmin tukea, ne ovat siten isompia ja usein kaupallisempia aiheita käsitteleviä. Tilanteeseen voisi olla mahdollista puuttua tukijärjestelmiä kehittämällä, mutta se jättää silti ilmaan kysymyksen, ovatko kiintiöt hyvästä vai pahasta.

Naismarginaalin problematiikkaa edustaa myös väite, etteivät naiset elokuvantekijöinä tahdo tarttua kaupallisesti myyviin teemoihin, vaan käsittelevät mieluummin jo valmiiksi marginaaleissa olevia, pienempiä ja inhimillisempiä aiheita.

VinoKino on ainut Suomessa järjestettävä elokuvafestivaali, jonka elokuvat käsittelevät vain seksuaali- tai sukupuolivähemmistöjä. Vinokino-festivaali on syntynyt 21 vuotta sitten akuuttiin tarpeeseen saada seksuaalivähemmistöt esiin elokuvassa. Festivaalin tuottaa Turun SeTa ry. Festivaalin elokuvat kiertävät myös suurissa kaupungeissa. Satu Kankkosen mukaan HLBT-genre on pirstoutunut vuosien aikana useisiin alagenreihin ja elokuvafestivaalin alkuaikojen merkitystä suurena, marginaaliryhmien jäseniä yhdistävänä tapahtumana, ei enää nähdä. Keskustelun lomassa havaittiin myös, että suomalaista HLBT-elokuvaa ei juurikaan ole tarjolla.

Zagros on työskennellyt kolme vuotta Salpa-elokuvansa kanssa ilman tukia. Hän on halunnut tehdä työnsä ilman sitoumuksia kaupallisiin konventioihin. Elina Rislakki totesi, että Zagrosin elokuva edustaa art housea parhaimmillaan.

Marginaalista ”itseoppineet” on mahdollista ponnistaa eteenpäin, sillä kun yksi elokuvakäsikirjoitus on toteutunut valmiiksi teokseksi, myös ammattilaisen status myönnetään.

Tuomas on saanut tilaisuuden päästä kokemaan käsikirjoituksensa toteutumisen elokuvaksi, vaikkei hänellä ole takanaan päivääkään elokuvakäsikirjoittajan opintoja. Tuotantoyhtiö tarttui käsikirjoitukseen ja toteutti siitä elokuvan. Marginaalista ”itseoppineet” on mahdollista ponnistaa eteenpäin, sillä kun yksi elokuvakäsikirjoitus on toteutunut valmiiksi teokseksi, myös ammattilaisen status myönnetään. Ohjaajaksi ryhtyminen samalla metodilla kiinnostaisi Tuomasta, mutta hän myöntää sen olevan jo piirun verran vaikeampaa, sillä rahoitusta saa ja tukia myönnetään vain ammattilaisille.

Kari kertoi vahvimmalla äänellä, miksi marginaalissa on hyvä olla. Koska marginaali on lokeroimista, yksi selkeä lokero on yleisölle helppo käsittää. Marginaaliryhmää on siksi helpompi markkinoida. Suuri yleisö kiinnostuu helposti niistä ilmiöistä ja elokuvista, joita on markkinoitu selkeällä viestillä. Kovasikajuttu -elokuvan suosio on saavuttanut jo ulkomaat. Euroopan-kiertue kutsuu tänä vuonna sekä elokuvaa ja samalla yhtyettä, Pertti Kurikan nimipäiviä.

Marginaalista voi siis parhaimmassa tapauksessa löytää valtavan menestyksen.

Tilaisuudessa nähtiin neljä elokuvaa:
Leikkipuisto

Aarne

Elää, olla olemassa

Tarinoita matkan takaa, MUSTAN SAARAN LEGENDA

Jaa juttu eteenpäin: