Olemme saapuneet Susannan kanssa Berliiniin Vyyhti-hankkeen puitteissa viimeistä kertaa. Tarkoituksenamme on saattaa loppuun kahden kansainvälisen, Berliinissä sijaitsevan yhteistyötahon kanssa tehty hankkeen aikana syntynyt yhteistyö. Vaikuttavuustutkimuksen ollessa Vyyhdissä myös työn alla, on hyvä pysähtyä miettimään Vyyhtipelin vaikuttavuutta pelaamassamme yhteisössä.
Eilen maanantaina tapasimme HTW Berliinin Julia Heisigin, jonka kanssa keskustelimme mm. joulukuisesta Vyyhtipeli-sessiosta sekä jaoimme tietoa korkeakoulujemme hyvistä käytänteistä yleisemminkin.
Aluksi olimme aikeissa pelata Vyyhtipeliä toistamiseen tälläkin reissullamme Berliiniin. Kontaktihenkilömme Julia yritti useampaan otteeseen löytää pelaajien (eli kolmen eri tutkimusryhmän) kesken yhteistä aikaa. Samojen pelaajien kerääminen yhteen pelin uudelleen pelin äärelle osoittautui kuitenkin mahdottomaksi. Kävimme Julian kanssa läpi asioita, jotka vaikuttivat siihen, että pelissä alkanut hyvä prosessi jäi kesken.
Susanna sekä allekirjoittanut palasivat viime yönä Berliinistä. Lähtö pelistä oli vauhdikas, suoraan pelin viimeisiltä minuuteilta säntäsimme taksiin, josta matkasimme lentokentälle. Nyt haluan purkaa kokemuksiani ensimmäisestä kansainvälisestä Vyyhtipeli-sessiosta.
Jännitin kovasti eilistä peliä. Olimme Susannan kanssa käyttäneet tuntikausia sähköpostin, Skypen ja viimein kasvokkain Vyyhtipelin selittämiseen saksalaiselle yhteyshenkilöllemme Julia Heisigille HTW Berliinistä. Pelisessio saksankielisessä Metropoliaa vastaavassa ammattikorkeakoulussa haastoi meidät kirjoittamaan kaiken Vyyhtipeli-materiaalin englanniksi. Emme aloittaneet kansainvälistymistä helpoimmasta päästä: Saimme kutsun lähteä Saksaan, jossa pelikieli vaihteli englannin ja saksan välillä. Minä ja Susanna kommunikoimme muutamassa kohtaa suomeksi. Kolmen kielen peli!