Yrittäjä luovalla rajapinnalla

Kirjoittaja: Raimo Snellman, kultaajamestari.


Kuuntele myös aiheeseen liittyvä ääniartikkeli tästä:


Pidän kädessäni seitinohutta, keltaista, kättäni lämmittävää kultalehteä. Se on palanen muuttumattomasta ja häviämättömästä aineesta, joka on satanut maapallolle joskus miljardeja vuosia sitten tuoden tuoreet ja muuttumattomat terveiset alkuräjähdyksestä.

Olen kultaajamestari Raimo Snellman. Kulta on kiehtonut minua jo yli 30 vuoden ajan. Jäin koukkuun vanhoihin kullattuihin esineisiin Lontoossa opiskellessani kieliä Englannissa ja Ruotsissa tullakseni englannin kielen opettajaksi. En koskaan auskultoinut Suomessa, enkä siten pätevöitynyt. Onneksi sivuaineeni oli Business and Economics, josta on ollut minulle paljon hyötyä toimiessani luovan alan yrittäjänä.

Olet varmaan lukenut historiasta kultahulluudesta. Kultaa on kuumeisesti kaivettu, etsitty, kilpailtu sen löytämisessä tiettömien taipaleiden takaa.

Kultaan liittyvät asiat askarruttavat minua kultaajamestarina joka päivä. Kulta muotoutuu kupolien pintaan, antiikkihuonekalun uriin, ikonostaasin koukeroihin, taideteoksen osiin. Valmiin työn ihastelusta ei tahdo tulla loppua ja illat ateljeessa venähtävät usein pitkiksi.

Löytö

Kultaajamestareita oli 80-luvulla Suomessa vain yksi, mestari Savolainen, joka alkoi jo olla varsin vanha ja väsynyt. Sain urani alkutaipaleella seurata mestari Savolaisen työskentelyä hämärässä, puulämmitteisessä työhuoneessa Helsingin Uudenmaankadulla. Talvella kuskasin puita hänelle rätticitikallani ja sain kuunnella hänen juttujaan käsityöläisyydestä, jolla ei ollut hänen mielestään enää mitään arvoa.

Kihnu

Ammattikuntaa ei enää tarvittu, ammattitutkintoa ei ollut olemassa viiteen vuosikymmeneen. Onneksi mestari Savolainen, jolla ei ollut edes työpuhelinta työhuoneellaan, sai olla välillä Ateneumin yövahtina. Kotipuhelimeensa hän vastasi aamuisin mahdollisiin tiedusteluihin. Jos kolme naista soitti peräkkäin, hän ei lähtenyt ollenkaan töihin, taikauskoinen kun oli.

Elämme aikaa, jolloin koneet tekivät kaikki kehykset ja kimaltavat huonekalut. Alvinkin olivat pirulaiset keksineet.
– mestari Savolainen

Ensimmäiset lehtikultauksen salat opin häneltä. Kunnioitin häntä suuresti enkä koskaan sinutellut häntä. Vastavuoroisesti hän puhutteli minua maisteriksi. Hän kertoi isästään, Pöljän mutkasta Savon sydämestä Helsinkiin tulleesta työnetsijäpojasta. Porvari ja kisälli Kalrothin oppilaaksi päästyään hän kohosi itsekin kisälliksi ja aikanaan mestariksi. Oli luonnollista, että tästä pojanpojasta Reinostakin tuli kultaajamestari.

Vuosisadan vaihteessa oli töitä. Käsityökehyksiä tarvittiin ja hienostorouvat halusivat pitkiä peilejä Kruununhaan ja kantakaupungin juuri valmistuviin korkeahuoneisiin asuntoihin. Jokaisessa huushollissa piti olla hänen kertomuksensa mukaan myös italialainen veistos ”Rebekka kaivolla” ja palmu.

1890-luvulla kaupungissa oli yhdeksän kultaajamestaria.

Mutta teollistuminen 50-luvulta lähtien vei tämänkin ammatin. Ainoastaan koneella tehty oli hienoa.

Oma visio

Aistin kuitenkin, että pian kultaajamestaria tultaisiin tarvitsemaan lähitulevaisuudessa. Kävin itse opetushallituksessa ja sain tyrmäävät pakit: ”ei teikäläisiä tarvita”.

Sain kuitenkin erään käsityöoppilaitoksen rehtorin mielenkiinnon heräämään ammattikunnan historiasta. Hänen suhteillaan hoidimme opetushallituksen kääntämän kelkkansa ja lopulta hyväksymään kultaajakisällin ja mestarin ammattitutkinnot. Tutkinnot otti vastaan sveitsiläinen mestari Michael Schinabeck. Meitä valmistui aikanaan kuusi mestaria, osa jo pitkään kehystysalalla olleita ammattilaisia.

Kiersin sitten kameroineni kirkkoja, kuvasin vaurioituneita ikonostaaseja ja valtionhallinnon tsaarinaikaisia pronssipensselillä töherrettyjä ja muka korjattuja huonekaluja. Esittelin löytöni eräänä torstaina museoviraston konservaattoreille. Ja sen päivän muistan hyvin.

Jo kahden viikon päästä tuosta päivästä museovirasto velvoitti valtionhallintoa ja ortodoksista kirkollishallitusta huolehtimaan arvoesineistään ja valtion budjettiin varattiin määrärahat esineistön vauriokartoituksia varten. Sain vaativan kuntokartoitustehtävän, jota on osittain jatkunut näihin päiviin saakka.

Nyhjäten tyhjästä

Aloitin aivan tyhjästä. Ammatista, jota ei ollut olemassa. Itsepäisesti kullasta lumoutuneena. Olen usein epäonnistunut, lyönyt päätäni seinään ja kohdannut myös petollisia ihmisiä. Olen myös kohdannut luovia, energisiä, taitavia henkilöitä ja vallattomasti onnesta huumaantuneena myös onnistunut. Hyviä kokemuksia on ollut enemmän kuin huonoja. Mutta kullasta ja uuden luomisesta lumoutuneena.

Sattuma

Olen usein tehnyt järkevän suunnitelman päästäkseni johonkin tavoitteeseen. Usein sattuma, ei niinkään suunniteltu ohjelma, on johdattanut minut oikeaan paikkaan tai tärkeän henkilön luo, josta on tullut askel seuraavaan löytöön ja innostuksen aiheeseen. Pietarilaisen mestarin Victor Petrovitsh Slezinin pitkäaikainen oppi, kiertelyt palatseissa Thaimaan kuninkaan pääkultaajan kanssa, italialaisen mestarin opissa, eurooppalaisten kollegoiden tapaaminen ja monta muuta tärkeää polkua ovat olleet hyvien sattumien kautta eteen tulleita aarteita ja uuden oppimisen lähteitä.

Yrittäjyys

Siitä on jo 30 vuotta kun perustin varsinaisen kultaustyöhuoneeni ja ilman konkurssia se on nykyisin jo saavutus. Kutsun tänään työtilaani ateljeeksi. En valmista kehyksiä, mutta restauroin vanhaa, opetan kultausta uutta oppia kaipaaville, myyn kultaustarvikkeita ja olen tiiviissä yhteistyössä taiteilijoiden kanssa. Olen ollut sisällä monen merkittävän julkisen taideteoksen syntyprosessissa ja salaa alkanut olevani itsekin taiteilija. Olen omalta osaltani pitänyt huolta ammatin jatkuvuudesta kouluttamalla uusia kultaajia oppisopimuksella ja jakanut avoimesti tietoani, jota olen hankkinut ympäri maailmaa. Huomaan, että ammatti on laaja-alaistunut ja monipuolistunut sekä kansainvälistynyt. Kieliopinnoista oli sittenkin hyötyä.

Mestari-Snellman

Yrittäjyys on tosin pitänyt oppia kantapään kautta. Olen kuin entisaikojen sekatyömies – kultaajamestari, toimitusjohtaja, firman tarjousosasto, mainososasto, kirjanpitoyksikkö, strategiayksikkö, luova osasto – ja lopuksi. Kaiken kestäjä. Onneksi minulla on virkeä kisälli apunani, joka on luvannut jatkaa työtäni.

Mestarin huoneentaulu

  1. Pysy hyvissä väleissä ihmisten kanssa, niin nukut hyvin.
  2. ”Nuku yön yli”, aina enne tärkeää päätöstä.
  3. Avo/aviosuhteesi tulisi tuoda enemmän energiaa kuin viedä sitä.
  4. Ole aina kymmenen minuuttia sovittua aikaa aikaisemmin paikalla.
  5. Tee illalla lista seuraavan työpäivän tehtävistä.
  6. Hiljenny ja unelmoi!
  7. Pyri näkemään asioita positiivisesti. (”Tänään sataa”. Hienoa, luonto saa vettä)
  8. Harrasta ja mahdollisuuksien mukaan pidä huolta fyysisestä kunnostasi.
  9. Muista kaikessa kohtuus.
  10. Nauti hyvästä seurasta. Muista iloita ja nauraa!

Lopuksi

Olet varmaan lukenut historiasta kultahulluudesta. Kultaa on kuumeisesti kaivettu, etsitty, kilpailtu sen löytämisessä tiettömien taipaleiden takaa. Kultahulluuden vuoksi on menetetty paljon ihmishenkiä. Raamattu mainitsee sen huimat 372 kertaa. Kulta oli Egyptin aurinkokuninkaan symboli. Antiikin tarustossa kuningas Midas toivoi kaiken koskettamansa muuttuvan kullaksi. Hänen toiveensa toteutui ja myös hänen ruokansa muuttui kullaksi. Oli upporikas Lyydian kuningas Kroisos, todellinen kultahullu ja monet muut.

Tähän samaan listaan taidan nimetä itsenikin

Raimo Snellman
Kultaajamestari

Jaa juttu eteenpäin: