Hetken tauon jälkeen palailen jälleen Creative QnA-toteutukseen liittyviin postauksiin. Tämän nimenomaisen tekstin taustalla on aamuinen valaistumiseni liittyen yhteydenpitoon ja kommunikointiin.
Yleinen olettamus ongelmissa
Puhuttaessa tämän päivän työelämästä ja omalla kohdallani erityisesti tuottajan työstä, on jokaiselle varmasti selvää, että pääasiallinen työskentely hoidetaan tietokoneella. Tietokoneen synonyymiksi on ajan myötä muodostunut sähköposti. Sähköposti taas tarkoittaa yhteydenpitoa, joka valitettavan usein tarkoittaa tietoyhteiskunnassa datan epäorganisoitua roiskimista sen helppouden nimissä. Tästä voidaan loogisesti johtaa pahoin tukkeutunut saapuneet-kansio ja kamala maanantai aamu.
Lähestyminen sähköpostitse on helppoa. Tosin niin on sähköpostin ohittaminenkin. Sähköpostitulvassa lukija arvottaa – tiedostaen tai tiedostamatta – kunkin postin ja reagoi niihin sen mukaan. Tai jättää reagoimatta.
Ehkäpä sittenkin…
Masentavaa, eikö? Tämän asian kanssa painin käytännössä koko ajan työskennellessäni Vyyhti-hankkeessa. Ongelmaa kärjistää erityisesti se, että olen keskusteluissa lähes poikkeuksetta altavastaajan asemassa. Käytännössä siis olen asemassa, jossa pyydän jotakin ilman pyynnöstä koituvaa välitöntä hyötyä yhteistyötaholle. Tällainen sähköposti on kiireen keskellä helppo ohittaa, vaikkakin kyseessä on lähtökohtaisesti mielenkiintoinen asia. Priorisointi kuitenkin pohjautuu pääasiallisesti taloudelliseen ja välittömään hyötyyn.
Mistä siis ratkaisu?
Aiemmin mainitsemani valaistuminen liittyi matkapuhelimen kaivamiseen takataskusta. Tällä pienehköllä suorituksella ratkaisin kerralla viikkokausia kiusanneet ongelmat ja kuumotukset. Hämmästyttävää.
Viisautta on hyödyntää tietotekniikan viimeisimpiä saavutuksia työnteon nopeuttamiseksi ja tehostamiseksi, mutta ehkäpä suurempaa viisautta on osata hylätä nämä metodit tarpeen tullen. Digitalisoituneessa yhteiskunnassa kaikkien toimijoiden joukosta nousevat ne, jotka aidosti panostavat yhteydenpitoon verkossa ja sen ulkopuolella.
Kokeile sopia tälle viikolle yksi F2F (face to face – kasvotusten) tapaaminen sähköposti tai skype -keskustelun sijaan. Tapaaminen vie aikaa, mutta uskallan ehdottaa, että asioiden etenemisnopeus korvaa menetetyn ajan suurimmassa osassa tapauksista. Säästyessäsi bittisodalta, pääset samalla tutustumaan oikeaan ulkoilmaan. Yhdistä tapaaminen lounaan yhteyteen ja yllättäen lyöt kärpäsiä samalla iskulla enemmän, kuin kykenet laskemaan.
Onnistuneesti yhdessä
Puhtaasti digi-ajan lapsena hyödynnän tietotekniikka sanalla sanoen KAIKESSA. Työskentelen tietokoneelta, tablet-tietokoneelta ja matkapuhelimesta. Työskentelen käytännössä missä vain, lähestulkoon aina pilvessä.
Valaistumiseni myötä havahduin ajattelemaan, että suurin osa työikäisestä väestöstä on kuitenkin opiskellut ennen digitalisoitumisen aikakautta. Kaikki tekninen krumeluuri on suurimmalle osalle heistä siis päälleliimattua epäolennaisuutta tai pakollinen työstä suoriutumisen väline. Fakta on, että yhteiskunta on muuttumassa ja työelämä sen ohella.
Toistaiseksi kuitenkin on hyvä ajatella myös digi- laatikon ulkopuolelta.
Tällaisen ”luonnollisen” kanssakäynnin merkityksen ymmärtäminen tönäisi pientä maailmani hivenen. Täysin positiivisella tavalla tosin.