Kävin työhöntulotarkastuksessa viime viikolla. Työterveyshoitaja kävi ansiokkaasti läpi laboratoriotestien tulokset sekä haastatteli minua työssä jaksamisestani. Etukäteen olin saanut pohtia asioita, jotka työssäni antavat energiaa ja jotka mahdollisesti vievät sitä. Hoitaja haastatteli minua lisäksi työpisteeni ergonomiasta, ruokavaliosta ja päivittäisestä liikunnasta. Tuli olo, että minusta ollaan kiinnostuneita. Toki tämä kaava on sama jokaiselle työntekijälle, mutta silti tunsin oloni kiitolliseksi siitä, että minulta edes kysyttiin.
Aloin pohtia pienten asioiden merkitystä hyvinvointiini. Kuinka paljon merkitsee hyvä ergonomia ja tauot vireystilaani? Entä ruokavalio ja hyötyliikunta? Kuulemma jo 10 minuuttia päivässä liikuntaa riittää. Miten se voi riittää? Riittääkö se minulle? Entä unenmäärä sitten? Ja kivat työkaverit?
Viime viikon perjantaina 20.9. vietettiin kansallista etäpäivää töistä. Helsingin Sanomissa oli 19.9.2013 Heli Saavalaisen oivallinen artikkeli ”Lähes joka toinen suomalainen työskentelee myös muualla kuin työpaikallaan”. Yksi valaiseva ajatus oli se, että tutkimusten mukaan jo nyt etätyö teettää enemmän työtä kotona työntekijälleen päivän venyessä koneen ääressä yli toimistoaikojen.
Olen huomannut samankaltaisen tapahtumaketjun omissa työtavoissani. Ostin kesällä älypuhelimen, joka on saanut aikaan sen, että olen tavoitettavissa koko ajan ja lähes kaikkialla. Puhelinta sinänsä en voi syyttää, koska kyse on omista valinnoistani käyttää puhelinta. Valintani täytyy siis tapahtua kahden asian suhteen. Toinen on se, että missä pidän puhelinta mukanani, ja toinen taas se, että avaanko sähköpostin ollessani puhelimen ääressä.
Aina kun teen elämänmuutos -päätöksiä, huomaan haluavani tehdä jotakin jokaisella elämän osa-alueella. Kun taas alkaa miettiä pieniä asioita jokaisella elämän osa-alueella, niistä tuntuukin muodostuvan yksi iso, iso möykky. Ja kun pienet kivat muutokset alkavat näyttäytyä päälle vyöryvältä ”miten mä muistan nämä mun kaikki muutokset?!” -möykyltä, on muutoksesta tullut suorite. On aika palata lähtöruutuun.
Jos ottaisin haltuuni yhden osa-alueen kerrallaan. Viime viikolla kiinnitin huomiotani istumisasentooni näyttöpäätteen edessä. Tällä viikolla lähdin aamulla pyöräilemään töihin sateesta huolimatta. Päätin, että tämän syksyn pyöräilen lumentuloon saakka ainakin osan viikosta. Tähän asti olen sadekelillä hypännyt bussiin. Ensi viikolla en avaa työsähköpostiani vapaa-ajallani.
Baby steps. Siinä on hyvä motto kaltaiselleni isojen kakkujen haukkaajalle. Se on vaikeata, mutta suorittamisesta irti päästäessäni huomaan samalla hörppiväni terveysteetä ja tekeväni taukojumppaa, ihan huomaamatta ja ilman suorituspaineita.
Työhöntulotarkastuksen päätteeksi sain hyväksynnän jatkaa työssäni. Hyvä niin, sillä odotankin jo innolla syksyn pieniä askeleita, pelejä ja tapahtumia!
