Rakkauskirje Pajamäelle

Pajamäessä otettiin uusi askel kohti yhteisöllisyyttä ja yhteistoiminnallisuutta elvyttämällä takaisin henkiin perinteikäs Pajamäki-päivä. Päivän aikana vaihtui juhlallisesti Pajamäki-Seura ry:n puheenjohtajuus ja ilmassa oli uuden mutta perinteitä kunnioittavan Pajamäen nousun tuoksu.

IMG_8093
Ilmapallo Pajamäki-päivässä 14.8.2013. Kuva: Jenna Snellman

Uusi ja uljas Pajamäki-päivä järjestettiin Pajamäen Poutapuistossa 12.8.2013. Aikaisemmin oltiin jo kokoonnuttu pohtimaan porukalla Pajamäkeä ja sen yhteisöllisyyttä ja kuultu Pajamäki-Seuran puheenjohtajan huoli Seuran tulevaisuudesta. Puheenjohtaja oli luotsannut Seuraa jo kunnioitettavan pitkään ja tarvittiin uutta pöhinää, voimaa ja liikettä pitämään pienen kaupunginosan lippua ylhäällä. Pajamäki-Seura sai uuden puheenjohtajan ja uusia hallituksen jäseniä. Tällä hetkellä Pajamäen Facebookkisivulla on jo yli 100 jäsentä. Järjestäytymisen ja hienojen ihmisten myötä syntyi uusi mutta perinteikäs Pajamäki-Päivä, joka hurmasi kävijänsä kertaheitolla.

IMG_8205
Kahvion mainos Pajamäen Seurakuntakodin ikkunassa

Järjestelyihin oli osallistunut joukko Pajamäen aktiivisia ja hymyileviä asukkaita. Paikallinen ravintola Wanha Paja tarjosi kaikille lapsille limsaa ja mehua ja järjesti piirustuskilpailun. Oli hienoa nähdä olutravintolan jättimäinen kädenojennus kohti yhteisöllisyyttä, sillä ravintola oli muovautunut päivän ajaksi pienten taiteilijoiden työhuoneeksi. Pajamäen lähikauppa Siwa oli tukenut tapahtumaa lahjoittamalla grillimakkaraa ja Seurakuntakodissa toimi mitä suloisin pieni kahvila. Paikalla oli myös paikallisjärjestöjä, jotka ovat luontevasti osa kaupunginosan jokapäiväistä elämää.

Tapahtuman kohokohta oli Taikuri Luttinen, jonka temppuilua seurasi lapsiyleisön lisäksi myös aikuisetkin. Temppuilu ja nauraminen on aina hyvä juttu!

Yhdessä tekeminen, uusien toimintamallien kokeileminen, perinteiden elvyttäminen, verkostojen luominen ja etenkin näiden asioiden näkyväksi tekeminen ovat tärkeitä asioita myös Vyyhdille. Vyyhti on ylpeä ja onnellinen Pajamäki-Seuran toiminnasta ja uudesta nousukiidosta ja toivoo monia onnellisia uusia kyläjuhlia Helsingin kaupunginosiin!

 

Kaupunginosa on parhaimmillaan paikka, jonka voi mieltää kodiksi seinien ulkopuolellakin. Olen itse muuttanut Pajamäkeen muutama vuosi sitten ja rakkauteni kaupunginosaan syttyi lähes saman tien. Kaupunginosassani ei ole mitään ihmeellistä tai järisyttävää. Se on rauhallinen ja turvallinen lintukoto, jossa asiat ovat joka päivä lähes samalla tavoin. Tämä on rakkauskirjeeni Pajamäelle. Tunnen olevani kotona jo bussin kaartaessa Pajamäentielle. Tunnelma on yleensä rauhallinen ja jopa jollain jännällä tavalla pysähtynyt. Jalat liimautuvat jalkakäytävään kuin maadottaakseen kiireisen työpäivän jälkeen ja askel rauhoittuu. Bussi jää odottamaan uusia matkustajia metsän kupeessa tönöttävälle päätepysäkille ja lenkkeilevä pariskunta vilahtaa ohitse Pajamäentietä alaspäin, kenties kohti Talia.

Tuulen mukana kantautuu satunnaisesti tasaista mölinää Vermon radalta. Mölinä sekottuu päiväkodilta kantautuviin lasten ääniin. Lapset istuvat Siwan ulkopuolella syömässä jäätelöä ja Poutapuiston toisella puolella koiran ulkoiluttajat keskustelevat koira-asioista. Ilmassa tuoksuu jo syksy ja muutamat lehdet taitavat jo kellertää. Saavun kotiin ja laitan teeveden kuumenemaan. Ihminen tarvitsee muuttumattomia asioita. Rauhaa, turvallisuutta ja tuttuja kasvoja. Kai se vain on niin että onni koostuu aivan kamalan pienistä asioista. Koti on siellä missä sydän on. Minun on Pajamäessä.

IMG_8209
Pieni poika halusi roikkua pää alaspäin äitinsä selässä Pajamäki-päivässä 12.8.2013. Kuva: Susanna Snellman
IMG_8177
Taikuri Luttinen Pajamäki-päivässä 12.8.2013. Kuva: Susanna Snellman
IMG_8138
Taikuri Luttinen Pajamäki-päivässä 12.8.2013. Kuva: Susanna Snellman

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Jaa juttu eteenpäin: