Syksy alkoi eilen. Palasin pitkän kesätauon jälkeen töihin ja puin hameen sijasta farkut, kun ilma näytti sateiselta aamulla hypätessäni pyörän selkään. Nyt kuulen toimistoon sateen rankan ropinan ikkunalautoja vasten.

Tämä kesä oli täyteläinen kuin suussa sulava kermajäätelö. Sain näytellä kesätyökseni kesäteatterissa, jonka jälkeen lomailin viisi viikkoa. Tuntui hyvältä palata viimein töihin ja laittaa myös poika päiväkotiin purkamaan energiaansa.

Kesällä pitää tehdä kaikkea mitä muuten ei vuoden aikana ehdi tehdä. Ystäväni on opettaja ja päivitti eilen Facebook-statuksensa: ”Nähdään sit kesäkuussa 2014”. Minä olisin voinut myös sanoa kyseisen lauseen. Kesällä parasta onkin nähdä kavereita, joita ei muuten näe, syödä liikaa jätskiä ja mansikoita sekä uida itsensä rusinaksi Kumpulan maauimalassa. Mieleen jäävät myös reissut ympäri Suomea, pienen pojan kiven heittelyt järveen ja marjojen poimiminen suoraan pusikosta.

Töihin palatessani huomasin, että en ole pelannut kesällä juuri ollenkaan lautapelejä. Liekö se niin, että kun harrastuksesta on tullut työ, tarvitsee siitäkin sitten kesäloman? Näin on taitanut minulle käydä pelien suhteen. Nyt kesällä oli taas vuoro varsinaisen ammattini eli teatterin tekemisen.

Kokonainen kesä töiden välissä saa aivot päivittämään itse itsensä. Päivitys tosin on monesti kuin maanantaiversio: Jotakin tietoa saattaa päivityksessä hukkua tai unohtua, mutta ainakin se vapauttaa lisää tilaa muistista.

Innolla odotan alkavaa syksyä, päätän nauttia viimeisistä aurinkopäivistä ja uida vielä Kumpulan viilenevässä vedessä.

Nautinnollista elokuuta ja töihin paluuta toivottaen,

Sanna