Osallistuin Sanna Ristaniemen ja Nikita Gavrilenkon kanssa tänä vuonna Raumalla järjestettyyn luovien alojen Rysä -tapahtumaan. Kaksipäiväinen seminaari sisälsi ajankohtaista keskustelua luovien alojen yrittäjyydestä sekä asiantuntevia puheenvuoroja tärkeistä aiheista. Seminaarissa pelattiin Vyyhti-hankkeen Vyyhtipeliä väliaikaohjelmana sekä osana Rauman Kaupungintalolla järjestettyä iltatilaisuutta. Anna Pylkkänen oli tullut seminaariin kertomaan vanhuustaloudesta.
Anna aloitti esityksensä näyttämällä piirrettyä kuvaa jättimäisestä tsunamista, jonka edessä seisoo ihminen. Hän kutsuu aikaamme vanhuustsunamiksi, jossa pitäisi nähdä paljon mahdollisuuksia. Hän myös mainitsee, että vanhuustsunami on terminä osittain harhaanjohtava, sillä vanhuus on aina suhteessa vallitsevaan aikakauteen.
”Uusi vanhuus”
Futurologit sanovat, että vuonna 2150 joku tulee täyttämään pyöreät 150 vuotta. Villeimmin ajattelevat futurologit ovat heittäneet ilmoille väittämän, että nyt syntyvät vauvat voivat olla ensimmäisiä, jotka elävät ikuisesti.
Ikuiseen elämään Anna otti kantaa mielenkiintoisella ajatuksella: miten tällaiseen ilmiöön vaikuttaa esimerkiksi maailmantalous? Ketkä ovat niitä, joilla on mahdollisuus elää ikuisesti?
Koska vanhuus on aina suhteessa vallitsevaan aikakauteen, Anna kertoi esimerkin Mynämäestä ja kysyi, mitä yleisö arvelisi siellä olevan, jota muualla ei ole? Kävi ilmi, että Mynämäelle oli hiljattain perustettu Mynähotelli, jonka yrittäjä on 83-vuotias. Itseäni shokeerasi tieto siitä, että taloudellista tukea yrittäjyyteen ei enää voi hakea jos on iältään yli 62 vuotias. Tuossa iässä on varmasti oikein mainio aika alkaa yrittäjäksi. Taustalla on pitkä työura, tiedetään varmasti mitä tehdään, kontaktiverkosto on oletettavasti laaja ja yrittäjyydelle on enemmän aikaa kuin esimerkiksi ruuhkavuosina.
”Vanhuus ei ainoastaan tapahdu”
Vanhuutta luodaan ja eletään aivan uudella tavalla: vanhuusbuumi tuo esimerkiksi arvostetuille catwalkeille yli 80-vuotiaita malleja (joiden käyttö on nykyään kuulemma enemmänkin sääntö kuin poikkeus), seniorit näkyvät yhä enemmän elokuvateollisuudessa ja ovat jatkuvasti yhä aktiivisempia. Perinteinen vanhuuskuva on ollut sidoksissa siihen, mitä oletamme vanhuuden olevan.
Hän myös näytti valokuvan Japanilaisesta vanhainkodista, jossa oli kiinnitetty huomiota liikuntaan kekseliäällä tavalla. Vanhainkodin ympäristö oli luotu sopivalla tavalla haastavaksi. Kulkiessaan talon ympäristössä vanhukset saavat jokapäiväistä liikuntaansa mielekkäällä tavalla. Kuvassa oli kaunis maisemoitu vesiallas, johon oli upotettu laattakiviä kävelyreitiksi. Kiviä pitkin pääsi kulkemaan. Kuvassa kaksi vanhusta oli juuri ”harppomassa” vesialtaan poikki kiviä pitkin. Anna tokaisi, että tällainen järjestely ei onnistuisi Suomessa vaan terveysviranomainen sulkisi talon heti. Tämä on mielestäni osittain ymmärrettävää ja osittain typerää. Luovuus ja etenkin luovan alan yrittäjyys on kuitenkin sidoksissa aika tiukasti erilaisiin sääntöihin ja määräyksiin. Tämä antaa luovan alan yrittäjälle suuria haasteita mutta kenties mahdollisuuden olla vieläkin luovempi uudenlaisten ratkaisujen tuottajana.
Anna Pylkkänen kertoi myös kehitelleensä uuden termin: Curling-vanhuus. Termi pohjaa Curling-vanhemmuus-termiin ja sillä tarkoitetaan vanhusten yliholhoavuutta ja tekemisten rajoittamista.
”Vanhus ei esimerkiksi voi leipoa vanhainkodissa, sillä hänellä ei ole hygieniapassia”
Nyt onkin Annan mukaan aika vaihtaa pikaisesti näkökulmaa. Miten osaamme osallistaa ikääntyneitä yhteiskunnassa? Miten mahdollistamme enemmän? Miten etenkin luovien alojen yrittäjät kykenevät vastaamaan yhä kasvavaan tarpeeseen vanhuustaloudessa?
Mitä ihmettä vanhuudella nykypäivänä sitten tarkoitetaan? Onko vanhus miten vanhan ikäinen? Aktiivinen vanhuus alkaa jo suhteellisen nuorena sisältäen uudenlaisia mielikuvia. Mielenkiintoisena ilmiönä Anna nosti esille Borås Superstars -nimisen ilmiön, jossa vanhuutta tarkastellaan aivan uudella tavalla.
Mukavaa perjantaita kaikille!
t.susanna, varhaisvanhus