Teesejä yhteistoiminnallisuudesta

Vyyhdissä kirjoitettiin syksyllä 2012 lauseita yhteisöllisyydestä. Kirjoittamiseen osallistui koko Vyyhdin projektiryhmä, joka koostui Metropolian porukan (Jussi, Milla, Susanna ja Sanna) lisäksi Helka Ry:n ja Hub Helsingin edustajista.

Lauseet sisältävät kokemukseen pohjaavia ohjeita ja ne on sovellettavissa luovan alan yrittäjyyteen, yhdistystoimintaan ja opiskeluprojekteihin. Omasta mielestäni jokainen prosessin aikana kirjoitettu lause on näin jälkikäteen ajateltuna sovellettavissa mihin tahansa elämäntilanteeseen työssä, kotona ja harrastustoiminnassa. Tästä inspiroituneena päätin alkaa kirjoittamaan tälle uudelle vuodelle omaa huoneentaulua. Jonkinlaista ohjenuoraa, joka ohjaisi ja auttaisi kun meinaan mennä hukkaan toimissani. Huoneentaulu toimisi karttana ja ohjeistuksena itselleni itseltäni.

Voisiko ohje kertoa, miten positiivisuuteen voisi päästä vaikka ketuttaisikin?

Oman itseni ohjeistuksen työstäminen huoneentaulun muotoon ei olekaan kovin yksinkertainen tai helppo homma, joten päädyn etsimään netistä toisten tekemiä teesejä avukseni. Ensimmäisenä törmään yleistykseen ja ylätasoon ja eniten ärsyttää netissä kiertävät kauniit lausahdukset
a positive mind will give you a positive life” tai ”be positive, be you, be happy”.

Hyvien ohjeiden pitäisi olla konkreettisia. Joskus tosi pahana päivänä kaiken ollessa pielessä positiivisen ajattelun korostaminen voi olla hyvin ärsyttävää. Voisiko ohje kertoa, miten positiivisuuteen voisi päästä vaikka ketuttaisikin? Jos haluaisin leipoa vaikkapa mahtavan hyvää leipää, ei ohjeeksi riitä ”leivo hyvää leipää niin siitä tulee mahtavan hyvää”. Tarvitaan konkreettisia rakennusaineita, reseptejä ja ohjeistusta. Jopa aikataulutusta tarvitaan. Tarvitaan myös harjoittelua, jonka sanotaan tekevän mestarin. Mistään muusta ei opi yhtä tehokkaasti kuin virheistään. Etenkin silloin jos on valmis ne myöntämään ja käsittelemään. Miten ihmeessä voin siis rakentaa itselleni huoneentaulun jos jokaisen teesin on sisällettävä massiivinen määrä ohjeita eri tilanteisiin aikataulutuksineen ja lisäosineen?

Lienee niin, että on valittava yksi hyvä ja konkreettinen päämäärä, jonka reseptissä on rakennusaineina juuri niitä mielekkäitä asioita, joita tiedän osaavani ja joista tulee hyvää mieltä itselleni ja läheisille. Huoneentaulu voi sitten olla vain muistutusväline. Muistan teini-iästäni erään huoneentaulun, jonka lausetta olen kantanut mukanani koko elämäni ajan. Taulu oli lapsuudenkodissani liinavaatekaapissa hankalassa paikassa ja piilossa mutta se osui joka kerta silmiini (tässä on todiste siitä, että olen vieraillut liinavaatekaapissa teininä. Äidille terkkuja).

Taulussa oli seuraavanlainen teksti:
”onni on hiljainen vieras. Usein sen huomaa vasta sitten kun se on poissa”.
Paras huoneentaulu auttaa määrittelemään minkälaisia rakennuspalikoita ja hyviä asioita on olemassa eikä ylätasolla sitä mitä pitäisi olla.

Mikä yksilön onnellisuuden tai tarpeet milloinkin määrittää on tietysti tilanteesta ja etenkin henkilöstä itsestään kiinni. Kuka minut määrittelee? Muut vai minä itse? Törmäsin Facebookissa ajatuksia herättävään puheeseen itsensä määrittelystä. Puhujana on Lizzie Velasquez, jota on tituleerattu maailman rumimmaksi naiseksi. Haluaisin nähdä hänen huoneentaulunsa.

http://www.stara.fi/2014/01/11/pysayttava-video-panee-ajattelemaan/

Minkälaisia teesejä sinulla on työhösi? Onko sinulla ohjenuoraa, jota palautat aina mieleesi tiukan paikan tullen? Mikä sinut määrittelee?

– Susanna

Tässä Vyyhdissä kirjoitettuja teesejä yhteistöllisyydestä:

-Parhaat ideat saavat alkunsa dialogista, jota yhteisöllisyys monesti edesauttaa.

-Yhteisöön kuuluminen on jokaiselle kuuluva etuoikeus.

-Yhdessä pystymme tekemään enemmän, nopeammin ja paremmin.

-Jos pidät huolta yhteisöstä, se pitää huolta myös sinusta.

-Vapaaehtoisuus muuttuu liian usein yhteisöissä pakotteeksi.

-Yhteisöllisyys opettaa suvaitsevaisuutta, yhteistoiminnallisuutta ja ajatuksenvaihtoa.

-Tasa-arvoisuus yhteisössä on haaste.

-Kanna ensin itsesi, antaudu vasta sen jälkeen toisten kannateltavaksi ja kannattelijaksi.

-Yhteisössä voi oma ääni ja mielipide unohtua. Vietä aikaa myös yksin omien ajatustesi kanssa!

-Yritä olla mahdollisimman rehellinen, niin itsellesi kuin yhteisöllekin.

– Lupaaminen on vapaaehtoista, lupausten pitäminen on pakollista

– Tavoitteet määrittävät logiikan (”puhdaskin” logiikka pyrkii aina johonkin tavoitteeseen ja tavoitteeton logiikka on jopa vaarallista)

– Harkistse ja arvioi aina useita vaihtoehtoisia toimintatapoja

– Arviointi tehdään suhteessa tavoitteeseen, tällä ehkäistään mielipide-erojen kärjistymistä henkilötasolla

– Perustelut ovat tärkeitä – jos tilanne on vain mielipide vastaan mielipide, syntyy nollasummapeli, jossa joku aina häviää

– Perustellussa keskustelussa kuuntelu on tärkeää – on pidättäydyttävä liian nopeista johtopäätöksistä

– Jokainen näkee maailman omalla tavallaan

– Muutos ja kehitys syntyvät epämukavuusalueilla – eri mieltä oleminen tuntuu joskus epämiellyttävältä, mutta se on edistymisen edellytys

– Monimuotoisuus tarkoittaa sitä, että on erilaisia mielipiteitä – tätä ei pidä kokea epämukavuudeksi vaan rikkaudeksi

-Yhteisö syntyy jaetusta päämäärästä, jota emme yksin kykene saavuttamaan.

-Yhteisöön liityminen on vapaaehtoista, mutta jäsenyys edellyttää osallistumista.

-Yhteisön jäsenet ovat tasa-arvoisia. 4. Jäsenten erilaisuus on yhteisön vahvuus ja elinehto. -Yhteisöllisyys rakentuu luottamuksen ja vastuun ottamisen kautta.

-Yhteisöllisyys edellyttää tasapuolista ja oikeidenmukaista kohtelua kaikkia kohtaan.

-Yhteisöllisyys on henki, joka vie meitä eteenpäin. Se vahvistuu, kun jokainen tekee ja tukee muita.

-Yhdessä pääsemme pidemmälle kuin mihin oma panokseni riittää. Myös vastoinkäymiset kohdataan yhdessä. 9. Jokainen jäsen vastaa yhteisön ilmapiiristä.

-Yhteisö tarvitsee selkeät ja joustavat pelisäännöt.

-yhteistoiminnallisuus syntyy yhdessä tekemällä.

-toimiessa yhteistoiminnallisesti täytyy tuntemattomiinkin ihmisiin lähtökohtaisesti pystyä luottamaan.

-motivaationa ei voi olla raha tai henkilökohtainen kunnia (vapaaehtoistyön kenttä)

-omista ideoistaan täytyy pystyä luopumaan 5. pienikin panostus voi olla ratkaisevan tärkeä -osallistu aina omien voimavarojesi mukaan

-älä lupaa asioita, joita et pysty tekemään

-opettele jo ajoissa sanomaan ei

-onnistumisen lähtökohtana on yhteinen määränpää

-ymmärrä, keskustele ja ole kiinnostunut toisista ihmisistä ja heidän ideoistaan

-mikään toimintamalli ei ole liian hyvä uudistuakseen

 

Jaa juttu eteenpäin:

One thought on “Teesejä yhteistoiminnallisuudesta”

Kommentointi on suljettu.