Yhteistoiminnallisuutta ruohonjuuritasolla

Teatteri-ilmaisun ohjaaja Veli-Pekka Koho ja nuori näyttelijän alku Jenna ennen esityksen alkua

Olin eilen seuraamassa Pitäjänmäellä toimivan nuorten Miks-ryhmän valmistamaa huikeaa teatteriesitystä nimeltä Karkauspäivä. Mielenkiintoiseksi esityksen seuraamisen teki se, että ryhmä oli valmistanut esitystään jo muutaman vuoden ajan itsenäisesti ja ryhmä koostui ala-asteen 4-6 luokkalaisista lapsista ja nuorista. Käsikirjoitus, lavastus, puvustus, valaistus ja äänisuunnittelu oli kokonaan esiintyjien itsensä käsialaa. Puhumattakaan hienosta kanttiinitarjoilusta.

Koska nuoret kaipasivat ammattinäkemystä näytelmänsä työstämiseen esityskuntoon, ryhmän ohjaamisesta otti kopin Metropoliasta valmistunut teatteri-ilmaisun ohjaaja Veli-Pekka Koho. Hän oli onnistunut jättämään taidokkaasti ryhmäläisten oman näkemyksen valmiiseen näytelmään. Huomasi selvästi, että ohjaaja oli panostanut ryhmän toimivuuteen, ilmaisuun ja tarinan kuljettamiseen teatterin keinoin. Ammattiohjaajan astuminen puikkoihin mahdollisti taustalla vahvasti näkyvän ja kuuluvan esiintyjien oman äänen sekä hullunkurisen mutta vakavia asioita sisältävän näytelmän, jonka käänteet olivat paikka paikoin jopa nerokkaita aikuisenkin näkökulmasta.

Hyvää teatteria ei tehdä pelkästään suurella rahalla ja mittavilla fasiliteeteilla. Hyvän teatteriesityksen takana voi olla myös Miks-ryhmän tyyppinen toimija, jossa ihmiset työskentelevät pitkäjänteisesti yhteistyössä keskenään. Tämä lienee Miks-ryhmälle paras opetus ryhmän ohjaajalta.

Veli-Pekka Kohon työ ryhmän kanssa on yhteisöllisyyttä lisäävää vapaaehtoistoimintaa parhaimmillaan. Veli-Pekka kutsui ensi-illan jälkeen pitämässään puheessa ryhmäänsä susilaumaksi, joka on riippumaton ja ihan oma juttunsa. Susilauman ohjaaminen ei vaikuta vain hyvän esityksen syntymiseen vaan heijastaa positiivisuutta hyvin moniin asioihin kuten koulunkäyntiin, muihin harrastuksiin ja jopa nuorten näyttelijöiden perheisiin.

Näin eilen monia yllättyneitä ja hyvin ylpeitä vanhempia yleisössä. Kuulin erään äidin ihmettelevän, onko ryhmä tehnyt tämän kaiken itse ja missä ihmeen välissä?
Ruohonjuurella työskentelevien teatteri-ilmaisun ohjaajien rahoituskanaviin täytyisi puuttua. Rahoituslähteiden pitäisi olla prosesseiltaan yksinkertaisia ja helppoja ja koulutuksessa pitäisi paneutua entistäkin enemmän itsensä tuottamiseen. Ohjaajan kalenterista oli raivautunut sopiva aika muiden töiden ohelle Miks-ryhmän ohjaamiseen, mutta ryhmän toiminnan takaamiseen tarvitaan oikea rahoitus. Tällaista on ilo seurata.
Ottakaa esimerkkiä!

Jaa juttu eteenpäin: