Keskiviikkona 24.4. oli Reititin-hankkeen järjestämä Bootcamp-tapahtuma kaikille kulttuurin ja luovan alan opiskelijoille. Pelifasilitaattori-kurssin opiskelijat pääsivät kokeilemaan käytännössä fasilitointia ensimmäistä kertaa kurssin ulkopuolisille opiskelijoille. Pelimattoja oli tällä kertaa kaksi, perinteinen Vyyhtipeli sekä Kulttuurituotannolle tehty oma Vyyhtipeli.

Tapahtuman teeman mukaisesti pelit käsittelivät työllistymiseen liittyviä asioita, kuten cv:n ja verkostoitumisen haasteita.

Yleensä pelejä fasilitoinut allekirjoittanut hämmentyi näkemästään kovin aluksi. Ensimmäinen huomio oli se, että fasilitoitu peli on hyvin henkilösidonnainen peli. Fasilitaattorin luontainen olemus ja tapa johdatella pelin maailmaan vaihtelee suuresti henkilöstä riippuen. Nyt tarjoutui tilaisuus nähdä neljän erilaisen fasilitaattorin työskentelyä, joista jokainen oli oman rytmisensä ja erilainen.

Erilaisuudessa on se hyvä puoli, että pelin luonne muuttuu. Eräs pelifasilitaattorikurssin opiskelijoista sanoi hienosti, että heidän pelinsä oli enemmän peliin keskittyvä, kun taas toisen parin peli oli enemmän hauskanpitoa. Tämä oli oivallinen huomio ja sai pohtimaan, että millaisia pelejä minä itse fasilitoin?

Oli vaikea pitää itsensä erossa peleistä. Muutamaan otteeseen jopa sorruin kuiskaamaan muistutuksia. Häpeällistä. Vähitellen kuitenkin rentouduin katsomaan opiskelijoideni hienoa työtä, he saivat tuntemattomat pelaajat avautumaan ja nauttimaan pelistä! Sain tarkkailla aitiopaikalta miten pelit vähitellen ottivat mukaansa jokaisen pelaajan. Joukkueet jopa lähentyivät toisiaan fyysisesti loppua kohden.

Nämä kaksi peliä tekivät historiaa. Minä luovuin paikastani hetkeksi ja sain ylpeänä katsoa kuinka opiskelijat olivat sisäistäneet pelin ja pelifasilitoinnin perusteita. Uusi sivu pelifasilitoinnissa on aloitettu.

t. Sanna