Mestaria tapaamassa

Olin haastattelemassa Kultaajamestari Raimo Snellmania Helsingissä kauniissa Sofiassa. Haastattelun pohjalta syntyy artikkeli, joka julkaistaan osana Vyyhdin loppujulkaisua. Mestarillinen haastattelu sisälsi paljon kimalletta, viisaita ajatuksia ja mestarin oppeja.

mestari3
Mestari Raimo Snellman tarkastelee kullattua elementtiä työhuoneellaan Sofiassa

Kultaajamestareita ei ollut enää olemassa. Vanha ammatti oli uhkaavasti kuolemassa.

Raimo Snellman ajautui aivan sattumoisin 80-luvun alkupuolella taidepiireihin, joissa  huomasi mielenkiintoisen seikan liittyen taideteosten kehyksiin. Taidekehystys oli teollistunut. 50-luvun teollistumisen ajan jälkeen oltiin vielä tilanteessa, jossa kehykset tuotettiin nopeasti ja tehokkaasti tehtaissa. Elettiin vuotta 1984 kun nuori Snellman tunsi paloa tehdä taidetta taiteelle, käsintehtyjä kehyksiä taideteoksille. Kehysten tekeminen käsin oli hidasta eikä kovinkaan tuotantotehokasta mutta pikkuhiljaa käsintehdyt kehykset alkoivat löytämään uudelleen paikkaansa. Snellman kehysti 2 suurta näyttelyä: Ulla Rantasen ja Outi Heiskasen vuoden taiteilija -näyttelyt. Näihin näyttelyihin kehykset tehtiin kokonaan käsin.

Kehysten kultaaminen alkoi pikkuhiljaa yleistyä ja Snellman yrittikin etsiä Suomesta kultausalan henkilöitä, jotka olisivat voineet auttaa kultaamisesta kiinnostunutta kehystäjää urallaan eteenpäin. Tällaisia henkilöitä ei löytynyt. Kehystliikkeistä löytyi kehyskultaajia mutta Kultaajamestareita ei ollut enää olemassa. Vanha ammatti oli uhkaavasti kuolemassa.

Löytäminen ja löytyminen ei lopu koskaan

Snellman ei luovuttanut, sillä tarvittiin mestareita korjaamaan entisten mestareiden töitä, joita oli käsitelty huonosti esimerkiksi pronssimaalauksella. Monien polkujen kautta Snellmanin aloitteesta opetushallitus hyväksyi uudelleen kultaajakisällin ja kultaajamestarin ammattitutkinnot, jotka olivat uinuneet lähes 50-vuotta. Sen jälkeen Mestari Snellmanilla on ollut 5 oppipoikaa, joista kaksi on valmistunut kultaajakisälliksi ja yksi mestariksi. Lisäksi hän on kouluttanut yli 200 eri alojen taiteilijaa käyttämään kultaa osana omaa työtään. Tällä tavoin mestari onnistuu jakamaan mestarin oppejaan ja tietoisuutta kultauksesta.

Mestari sanookin, että mitä enemmän kultauksesta tiedetään, sitä enemmän ammatin arvo nousee ja tarve kasvaa. Näillä toimenpiteillä mestari haluaa laaja-alaistaa kultaajan ammattia taiteeseen ja taideteollisuuteen. Hän myös pyrkii innostamaan taiteilijoita näyttämällä ja opettamalla erilaisia tekniikoita.

Niin kulttuuriperinnön kuin mestareiden syvän tietotaidon jakaminen on jatkuvuuden kannalta tärkeää. Minkälaista on elämä kultaajan työhuoneessa? Minkälaista on kisällioppilaan työ? Aihe on mielenkiintoinen ja mukaansatempaava. Lopullinen artikkeli julkaistaan Vyyhdin loppujulkaisun yhteydessä.

mestari1

 

 

 

 

 

 

 

Jaa juttu eteenpäin: