Ajatuksia oman osaamisen jakamisesta

Oman osaamisen jakamisen tärkeys on noussut esille Vyyhti-hankkeessa tällä viikolla useaan otteeseen. Hyväksi todettujen toimintamallien ja kokemuksen tuoman varmuuden opettaminen eteenpäin tuo hyvää pöhinää, luo jatkuvuutta ja oman ammatin ja työnkuvan arvostusta. Parhaimmillaan hyvien asioiden jakaminen tuloutuu takaisin hyvän mielen lisäksi myös lisääntyneenä myyntinä.

Kokemuksen, oman työskentelyn ja ammatin ”salaisuuksien” opettaminen eteenpäin oli vahvana teemana haastatellessani kultaajamestari Raimo Snellmania aikasemmin tällä viikolla. Mikä on se piste, johon asti omaa osaamista on hyvä ja tarpeellinen jakaa? Mestari kertoi tarkoin varjeltujen salaisten ”reseptien” jakamisen olevan tärkeää siihen asti, että uudet innostuneet tekijät osaavat tarpeeksi soveltaakseen oppimaansa oman työnsä tukena. Uuden oppiminen synnyttää uusia tekniikoita ja nostaa jatkuvasti ammattikunnan osaamista uudelle, korkeammalle askelmalle.

hyvän mestarin tunnistaa siitä, että hänen oppilaistaan tulee taitavampia kuin mestari itse

Oman osaamisen ja oivallusten jakaminen synnyttää pöhinää, joka lisää tietoisuutta ammattikunnasta. Tietoisuuden kasvattaminen kasvattaa myös markkinoita. Monesti jakaminen koetaan uhkana mutta sitä voidaan ajatella myös alan kehittymisen turvaamisena. Tietyt reseptit ja tekniikat ovat osa esimerkiksi yrityksen kilpailuvalttia ja niiden jakaminen ei kaikissa tapauksissa ole kuitenkaan järkevää.

On vahvuutta pystyä erittelemään asioita, joissa tarvitsee vielä kasvamista ja kehittymistä

Olen viime aikoina pohtinut omaa syväosaamistani tuottajana ja projektihenkilönä. Pohdinnat ovat tulleet ajankohtaiseksi etenkin työkenttäni vaihtuessa suunnittelijasta päälliköksi. Vastuun kasvaessa ja työkentän laajentuessa on hyvä analysoida omia vahvuuksia ja heikkouksia. Mitkä työtehtävät todennäköisesti ovat yksinkertaisia ja nopeita toteuttaa aikaisemman kokemuksen ja osaamisen tukemana ja mihin asioihin todennäköisesti tarvitsen tiimiltäni tukea? Todennäköisesti matkani varrella törmään asioihin, jotka ovat minulle täysin tuntematonta aluetta. Kenen puoleen käännyn kun kaipaan lisätukea tai tietoa? Minkälaisia uusia haasteita minulla on odotettavissa ja kuka työyhteisössäni osaisi vinkata niistä minulle jo etukäteen, jotta osaisin valmistautua? Vai onko hanketyöskentely niin vahvasti henkilö/teema/sisältösidonnaista, että tiimit kulkevat omia teitään?  Voinko jakaa hankkeen onnistumisen kokemuksia muiden hankkeiden kanssa?

Avun pyytäminen ja omien heikkouksien paljastaminen ei ole huono asia. On vahvuutta pystyä erittelemään asioita, joissa tarvitsee vielä kasvamista ja kehittymistä. Kunhan oman heikkouden tunnistamiseen liittyy myös halu täydentää osamistaan ja uskallus poistua mukavuusalueelta. Uuden opetteleminen kun joskus voi vaatia hampaiden kiristelyä ja uudenlaista kestävyyskuntoa. Koska edeltäjäni jakoi projektipäällikkönä ollessaan avoimesti osaamistaan tiimille, on nyt minun helpompi astua puikkoihin. Toivottavasti pystyn jakamaan päällikkönä oppimiani asioita eteenpäin samalla tavoin tiimissäni. Tässä törmään taas oman osaamisen jakamisen tärkeyteen. Huonoista ja etenkin hyvistä kokemuksista on hyvä keskustella ja ne kohdat, joissa on kokenut oppineensa jotain uutta, on hyvä antaa tiedoksi niille, jotka vielä aloittavat matkaansa sillä tiellä jossa itse olet jo kulkenut hyvän aikaa.

Vyyhtipeli Luovassa kohtaamispaikassa

Oman osaamisen ja ammattitaidon jakaminen tuli esille myös Vyyhdin fasilitoimassa Vyyhtipelissä, joka järjestettiin eilen Lasipalatsin Luovassa kohtaamispaikassa.

vyyhtipeli_10.4
Sanna Ristaniemi Lasipalatsin Luovassa kohtaamispaikassa 10.4.2013. Luovien alojen yrittäjien Vyyhtipeli on juuri päättynyt. Pelissä toisistaan mittaa otti kaksi joukkuetta: Haarukat ja Sydänkäpyset. Haarukat ottivat huiman loppukirin ja voittivat pelin.

Peliä pelattiin kahdessa joukkueessa, jotka koostuivat luovan alan yrittäjistä. Pelaajat nostivat framille yhteistyön tärkeyden, aktiivisen osallistumisen sosiaalisessa mediassa, jakamisen, verkostoitumisen ja etenkin yhteistoiminnallisuuden tärkeyden luovalla alalla toimivalle pienyrittäjälle.

Pelin aikana todettiin myös, että yrittäjän ei kannata jäädä omaan poteroonsa pohtimaan asioita vaan jakaa omaa osaamista, omia ideoita, onnistuneita juttuja ja olla myös muiden yrittäjien tukena. Myöskään kiinnostusta toisten toiminnasta ei pidetty huonona asiana.

Vyyhtipeli2_10.4

Minun tapahtumani -koulutuksessa

Oman osaamisen jakaminen nousi keskiöön myös Vyyhdin ja Helkan yhteistuotantona järjestämässä Minun tapahtumani -koulutuksen päätöstapaamisessa. Tapaamisessa esiteltiin koulutuksen lopputuotteena syntynyt alueellisen tapahtumatuotannon rautalankamalli. Mallia oli esittelemässä Vyyhdin projektisuunnittelija Nikita Gavrilenko. Lainaan nyt hänen sanojaan:

Olin eilen vetämässä Vyyhdin edustajan roolissa viimeistä osiota Minun tapahtumani -koulutuksessa, joka järjestettiin Helka ry:n uusissa tiloissa, Hakaniemessä. Koulutuksen pääfokuksena oli käydä läpi kulttuurituotantojen eri työvaiheita. Lopputuloksena syntyi niin sanottu ”Rautalankamalli”, joka antaa kaupunginosatoimijoille hyvät lähtökohdat tapahtumien suunnitteluun ja toteuttamiseen. Oma henkilökohtainen viestini kaikille aktiiveille oli se, että tapahtumien järjestäminen ei ole mitään ydinfysiikkaa. Tärkeintä on, että muistaa suunnitella hyvin ja saa mukaansa hyvän ja innostuneen tiimin. Esille tuli myös positiivisen palautteen antamisen merkitys ja se tosi asia, että ”kiitos” on sana, jota ei voi käyttää liikaa.

Tämän viikon aikana käymieni keskusteluiden ja omien pohdintojeni perusteella voin sanoa yhteistoiminnallisuuden ja jakamisen olevan suuressa roolissa etenkin luovan alan yrittäjyydessä. Jos jakaminen tuo hyvää mieltä ja menestystä kollegalle, tulee se aivan varmasti jakajalle takaisin jossain positiivisessa muodossa. Elämme aikaa, jolloin kaikkien olisi hyvä raottaa oman poteronsa ovea ja kutsua muut kylään.

Jaa juttu eteenpäin: