Tänä jouluna annoin monelle lahjaksi elämyksiä tai aikaa. Mieheni oli yksi näistä lahjansaajista, joka sai kerralla molemmat. Ostin meille yhteistä hauskaa aikaa tanssikurssin muodossa. Eilen aloitimme Malmin Työväentalolla parisalsalla!
Olen aina rakastanut tanssia, koska jostain syystä se saa minut nauramaan. Koko ajan. Eilinen kokemus oli odottamattomasti myös muuta. Kahden tunnin salsaamisen aikana tunsin myös läheisyyden ja yhteisöllisyyden tunnetta lähes sadan tuntemattoman ihmisen kanssa. Osin tämä tunne johtui varmasti läheisestä tavasta tanssia, paria vaihtaen muutaman minuutin välein. Tanssin noin 30 eri miehen kanssa! Mukana oli muutama minun ikäiseni, loput olivat reilusti keski-ikäisiä, kaikenkokoisia ja -taitoisia.
Olen kohta lähdössä lapsuudesta tutulle, legendaariselle joululomalle. Loma on tuttu koulu- ja opiskeluajoilta, jolloin joululomaan tiivistyi mielikuvat kynttilänvalosta, loputtomista pulkkamäkipäivistä, mahakipuisesta suklaansyönnistä, uusien kirjojen ahmimisesta joulupäivänä ja ajasta. Loputtomasta ajasta kalenterissa. Ajasta nähdä ystäviä, sukulaisia ja vain olla. Ennen joululomaa on tehtävä kuitenkin joulusiivous, niin sisäinen kuin ulkoinenkin.
Olen nyt työskennellyt Vyyhdissä 1,5 vuotta. Olen ollut kuukausipalkkalaisena ensimmäistä kertaa 31-vuotisen elämäni aikana. Vuosi sitten olin vielä peliasiantuntija, nyt hankesuunnittelija. Viimeisen vuoden aikana meillä on vaihtunut projektipäällikkö, tullut uusia työntekijöitä ja olen saanut ihan oikean työläppärin sen miniläppärin sijaan. Jes. Vyyhtipeli on kansainvälistynyt ja sitä on pelattu enemmän kuin ikinä aiemmin, tänä vuonna noin 300 pelaajan voimin. Hurjaa!
