Viikko 51 onkin viimeinen kokonainen työviikko ennen vuodenvaihdetta. Tälläkin viikolla on yhä aherrettu projektin parissa.
Kirjoitettiin vuoden 2013 väliraporttia ja markkinoitiin ääniartikkeleita ja Verkostot ja rajaton yrittäjyys -seminaarin videotallenteita verkossa ja sosiaalisen median kanavissa.
Olen kohta lähdössä lapsuudesta tutulle, legendaariselle joululomalle. Loma on tuttu koulu- ja opiskeluajoilta, jolloin joululomaan tiivistyi mielikuvat kynttilänvalosta, loputtomista pulkkamäkipäivistä, mahakipuisesta suklaansyönnistä, uusien kirjojen ahmimisesta joulupäivänä ja ajasta. Loputtomasta ajasta kalenterissa. Ajasta nähdä ystäviä, sukulaisia ja vain olla. Ennen joululomaa on tehtävä kuitenkin joulusiivous, niin sisäinen kuin ulkoinenkin.
Olen nyt työskennellyt Vyyhdissä 1,5 vuotta. Olen ollut kuukausipalkkalaisena ensimmäistä kertaa 31-vuotisen elämäni aikana. Vuosi sitten olin vielä peliasiantuntija, nyt hankesuunnittelija. Viimeisen vuoden aikana meillä on vaihtunut projektipäällikkö, tullut uusia työntekijöitä ja olen saanut ihan oikean työläppärin sen miniläppärin sijaan. Jes. Vyyhtipeli on kansainvälistynyt ja sitä on pelattu enemmän kuin ikinä aiemmin, tänä vuonna noin 300 pelaajan voimin. Hurjaa!
Syyskausi lähenee loppuaan. Joulunaikaan virittäytyminen on useimmissa kodeissa alkanut jo muutama viikko sitten, kun ensimmäiset luukut joulukalentereista avattiin. Ensimmäiset piparit on leivottu ja jouluvalot ripustettu ikkunoihin. Minä teippasin 80-luvun lapsuudestani tutut punaiset pahvitontut ikkunoihin tuomaan väriä ikkunoista heijastuvaa lumimaisemaa vasten. Tuskin on ketään, joka olisi voinut välttyä joululauluilta kaupoissa tai jälleen kerran yllättävältä määrältä lunta. Joulun tuntu on tänä vuonna käsinkosketeltava. Viimevuotisen pyöräilevän pukin sijaan nähdään sittenkin poro, tai punainen Toyota.
Sain viettää ensimmäiset joulukuun viikkoni vauvateatteria tehdessäni Suomen Kansallisteatterissa. Päällimmäiseksi kahdeksasta Piparkakkuipanoiden esityksellisestä työpajasta jäi energia ja ilo, joita hetken rauhoittuminen, himmeä valaistus ja antautuminen läsnäololle antoivat. Puolen tunnin mittaisen esityksen ja työpajan jälkeen oli aikaa jutella vanhempien kanssa, juoda glögiä ja leikkien tutustua vauvoihin. Huomasin kaipaavani samanlaista läsnäoloa kotona perheeni kanssa olemiseen.
