Matkustimme Susannan kanssa viime viikonloppuna IT-kouluttajien Koulutuspeli- kevätseminaarin myötä Tallinnaan. Seminaarissa käsiteltäviä aiheita olivat mm. pelillistäminen, simulaatio ja pelit oppilaitosympäristössä. Eli samoja asioita, joista olemme kailottaneet ja kirjoittaneet artikkeleita jo reilun kahden vuoden ajan.
Tallinnan yliopiston lehtori Martin Sillaotsin pelillistetty luento
Olo seminaarissa oli kuin olisi tullut kotiin, heimonsa luokse, vaikka kyseessä oli meille ennestään tuntemattomat ihmiset. Tämä johtui mielestäni siitä, että aihe oli kaikille alustajille ja osallistujille monella tapaa tuttu ja paljon koluttu. Olimme Vyyhti-hankkeen aikana ehkä pitkästä aikaa osana yhteisöä, jonka toi yhteen samat kiinnostuksen kohteet ja aihe, eikä esimerkiksi fasilitoimamme Vyyhtipeli.
Olemme projektipäällikkö Susanna Snellmanin kanssa paraikaa työmatkalla Berliinissä. Olemme saaneet osallistua Culture and Computer -seminaariin sekä päässeet mitä uskomattomampiin ”taviksilta” suljettuihin paikkoihin.
Sanna joutui turvatarkastukseen matkalla ”taviksilta” suljettuihin paikkoihin. Kuva: Susanna Snellman
Seuraa blogikirjoitusten pieni sarja tekemistämme huomioista verkostoitumisen ja yhteisöllisyyden suhteen:
Pikkuveljeni ollessa noin 5-vuotias, oli minulla tapana huijata häntä tekemään mielekseni asioita ottamalla aikaa kaikesta mahdollisesta mitä hän teki. Hänessä kasvoi kilpailuvietti aikaa vastaan, ja se vietti sai hänet siivoamaan huoneensa, hakemaan minulle kaupasta jäätelöä tai iloksemme vain juoksemaan mahdollisimman nopeasti paikasta toiseen. Veljestäni kehkeytyi nopeasti vikkeläjalkainen fudiksenpelaaja.
Olen ylistänyt pelien jaloutta ennenkin, mutta vasta äskettäin muistin veljeni ja minun lapsuuden ajanottoleikin kuunnellessani brasilialaista Edgard Gouveia Junioria Hub Helsingin tiloissa. Tarkoitukseni oli osallistua työpajaan, jossa pelastetaan maailma pelaamalla. Työpajan vaatimat 12 ihmistä kutistui neljään, joten saimme kolmen tunnin yksityisluennon ja keskustelun pelin sijaan. Olisin pelannut mieluusti, mutta nyt sain kelpo annoksen uskoa omiin peleihini sekä energiaa ja uusia ideoita yhteistoiminnallisuuden jatkuvan tarpeen täyttämisen jatkokehittelyyn.
