Kaikki kirjoittajan Sanna Ristaniemi artikkelit

Vyyhti-hankkeen pelifasilitaattori ja hankesuunnittelija. Teatteri-ilmaisun ohjaaja, jonka intohimona ovat lautapelit.
Asenne, Fasilitointi, Hanketyö

Rohkeutta muutoksiin

Viimeisen vuoden aikana olen opetellut peräänsoittamisen taitoa. Tällä taidolla tarkoitan sitä, että jonkun asian jäädessä vaivaamaan yritän aina soittaa kyseiselle henkilölle perään ja ottaa asian uudelleen puheeksi. Kuulostaa helpolta. Sehän on vain yksi puhelinsoitto.

Olen viimeisten vuosien aikana ymmärtänyt, että kehoni on paljon fiksumpi kuin yleensä kehutummat aivoni

Minulle tämä on ollut 30-vuotinen matka ymmärtää, että kehoni reagoi jokaiseen murheeseen ja märehdittyyn lauseeseen sairastumalla. Sairastuminen tarkoittaa yleensä jännityksestä johtuvaa niska-, pää- tai selkäsärkyä, joka muistuttaa Pinokkion kasvavan nenän tavoin epärehellisyydestä itseäni kohtaan. Teatteri-ilmaisun ohjaajanopinnoissani aloin saamaan paniikkikohtauksia vastaavissa tilanteissa. Ymmärsin kääntää kelkkaa vasta kun olin fyysisesti liian heikko.

Jatka lukemista Rohkeutta muutoksiin →

Kaupunginosatoiminta, Vyyhtipeli, Yhteistoiminnallisuus

Yhteistyötä viikkiläisten toimijoiden välille Vyyhtipelin avulla

Viikki-Seura ry ja Viikin Asukastaloyhdistys pelasivat paikallisen Kaski bar bistron tiloissa 11.3.2013.

Paikallisten toimijoiden kohtaaminen, tutustuminen ja keskustelun avaaminen olivat Vyyhtipelin tärkein anti. Esiin nousi monta ajatusta yhteishengestä, viikkiläisestä identiteetistä, yhteisestä parlamentista ja tapahtumien järjestämisestä yhdessä alueen toimijoiden kanssa.

Jatka lukemista Yhteistyötä viikkiläisten toimijoiden välille Vyyhtipelin avulla →

Hanketyö, Vyyhtipeli

Kevätihmisiä

Maaliskuinen aurinko on omiaan saamaan katseen suuntaamaan kohti tulevaa kevättä ja kesää. Olen syntynyt keväällä ja joka vuosi ensimmäisen kevätauringon pilkahtaessa herään ikään kuin uudelleensyntyneenä talviunesta. Rakastan kevään liian kirkasta valoa, kimaltelevaa hankea, ensimmäisiä pisamia ja auringon antamaa elinvoimaa sekä lupausta pian vettä tippuvista räystäistä.

Paras ystäväni vitsailee kanssani aiheesta joka vuosi. Hän vihaa kevättä. Tänä vuonna ystäväni sanoi ensimmäistä kertaa odottavansa innolla väritöntä ja lumetonta katukuvaa, sillä hän on ollut pienen vauvansa kanssa suurimmaksi osaksi sisätiloissa koko talven. Kevät antaa siis toivoa hänellekin pidemmistä päivistä ulkona ja ensimmäisistä hiekkalaatikkoleikeistä.

Katson kevään Vyyhtipeli -kalenteria. Joka viikko tapahtuu jotakin, monta peliäkin on sovittuna. Ensi viikolla pääsemme pienellä porukalla pelifasilitoinnin ja tapahtumien pelillistämisen kimppuun. Olen onnellisen hykertelevä ajatuksesta, että niin moni osallistuja pääsee kokeilemaan peliä kanssamme tänäkin keväänä!

Muutamia pelejä mahtuu vielä keväälle. Jos siis kaipaat kevääseen piristysruisketta, ongelmanratkaisua tai uusia ideoita, kysele mahdollisuudesta tilata meidät pelaamaan yhteisösi kanssa. Kevätihmisyys voi yllättää sinutkin Vyyhtipelin muodossa!

t. Sanna

Hanketyö, Yhteistoiminnallisuus

Läsnäoloa lahjaksi

Syyskausi lähenee loppuaan. Joulunaikaan virittäytyminen on useimmissa kodeissa alkanut jo muutama viikko sitten, kun ensimmäiset luukut joulukalentereista avattiin. Ensimmäiset piparit on leivottu ja jouluvalot ripustettu ikkunoihin. Minä teippasin 80-luvun lapsuudestani tutut punaiset pahvitontut ikkunoihin tuomaan väriä ikkunoista heijastuvaa lumimaisemaa vasten. Tuskin on ketään, joka olisi voinut välttyä joululauluilta kaupoissa tai jälleen kerran yllättävältä määrältä lunta. Joulun tuntu on tänä vuonna käsinkosketeltava. Viimevuotisen pyöräilevän pukin sijaan nähdään sittenkin poro, tai punainen Toyota.

Sain viettää ensimmäiset joulukuun viikkoni vauvateatteria tehdessäni Suomen Kansallisteatterissa. Päällimmäiseksi kahdeksasta Piparkakkuipanoiden esityksellisestä työpajasta jäi energia ja ilo, joita hetken rauhoittuminen, himmeä valaistus ja antautuminen läsnäololle antoivat. Puolen tunnin mittaisen esityksen ja työpajan jälkeen oli aikaa jutella vanhempien kanssa, juoda glögiä ja leikkien tutustua vauvoihin. Huomasin kaipaavani samanlaista läsnäoloa kotona perheeni kanssa olemiseen.

Jatka lukemista Läsnäoloa lahjaksi →

Fasilitointi, Pelifasilitaattoriksi verkkokurssilla, Pelit, Vyyhtipeli

Pelifasilitaattorin verkkokurssi, osa 4: Kaikki ei ole peliä

Pelifasilitaattoria eli allekirjoittanutta on viime viikot mietityttänyt pelillisyys-termin suruton käyttö asiassa kuin asiassa. Olen kokenut entistä vahvemmin, että pelifasilitaattorin koulutus onkin aloitettava perusteista. Tämä huomio on kohdallani tapahtunut lähiaikoina huomatessani, että internet tulvii muka-pelejä ja juttuja pelillisyydestä, koska yritykset haluavat sanoa käyttävänsä pelillisyyttä osana organisaation toimintaa. Tärkeintä on siis tällä hetkellä pelillisyyden selventäminen kaikelle kansalle, ettei väärinkäsityksiä enää tule.

Vyyhti-hanke julkaisee aiheesta pian asiantuntija-artikkelin, joka on suunnattu mm. kaikille niille, jotka puhuvat pelillisyydestä. Haluamme artikkelissa selventää, että kaikki ei ole peliä. Peli tarvitsee toteutuakseen tietyt raamit ja me haluamme kertoa, että mitkä ne raamit ovat. Kirjoitamme myös pelin tekemisen karikoista sekä perustelemme miksi (oikeat) pelit ovat tärkeitä organisaation kehityksessä.

Jatka lukemista Pelifasilitaattorin verkkokurssi, osa 4: Kaikki ei ole peliä →

Fasilitointi, Opiskelu, Pelifasilitaattoriksi verkkokurssilla, Vyyhtipeli

Pelifasilitaattoriksi verkkokurssilla, osa 3.

Tässä blogisarjassa yritän pilkkoa hyvän fasilitaattorin tarvitsemia ominaisuuksia yksittäisiksi piirteiksi sekä käytännön harjoitteiksi. Huomaan sen olevan erittäin hyödyllistä ainakin minulle, oppiessani itsekin koko ajan lisää asiasta toimiessani Vyyhtipelin fasilitaattorina. Huomaan, että en ole mikään Akka Fasilitaattori Jumala vielä itsekään. Fasilitointitaidot kehittyvät jokaisella kerralla, joten käytännön harjoitteet nousevat tämän opiskelun myötä suureen arvoon. Pelkkä lukeminen aiheesta ei siis tässäkään opinahjossa riitä.

Jatka lukemista Pelifasilitaattoriksi verkkokurssilla, osa 3. →

Fasilitointi, Pelifasilitaattoriksi verkkokurssilla, Pelit, Vyyhtipeli

Pelifasilitaattoriksi nettikurssilla osa 2.

Onko viime viikon tehtävä suoritettu? Miten meni? Minä olen miettinyt nyt viikon verran, että onko kukaan tarttunut asettamaani haasteeseen ja miten tehtävät sujuivat. Palautetta otetaan vastaan!

Tällä viikolla ajattelin, että voisimme paneutua väittelyn (tai Suomessa yleensä keskustelun) fasilitointiin.

Jatka lukemista Pelifasilitaattoriksi nettikurssilla osa 2. →

Fasilitointi, Koulutus, Opiskelu, Pelifasilitaattoriksi verkkokurssilla, Vyyhtipeli

Pelifasilitaattoriksi verkkokurssilla osa 1!

Ajattelin haastaa itseni ja kokeilla, että onnistuuko pelifasilitaattoreiden kouluttaminen blogisarjan avulla. Tämä vaatii sitoutunutta opiskelua ja käytännön harjoittelua opiskelijoiltaan, enkä voi mitenkään vahtia suoriutumista käytännön harjoitteissa. Eli toisin sanoen omaehtoiset opiskelijat eivät tästä mitään merkintöjä tai todistuksia tule saamaan, mutta voivat tehtävien ja harjoitteiden kautta harjoittaa taitojansa kohti parempaa fasilitointia.

Minä saan mahdollisuuden opetella selkosanaista verkkokouluttamista (mahdollisesti) ilman vastauksia siitä, että miten onnistuin. En vielä myöskään lupaa mitään kurssin sisällöstä tai siitä, että kuinka kauan kurssi kestää. Jos koulutus on mielestäni tai oppilaistani onnistunut (mahdollisen kehittämisen jälkeen), saattaa tämä poikia täydennyskoulutuspaketin fasilitoinnista jatkossa.

Otatko haasteen vastaan?

Jatka lukemista Pelifasilitaattoriksi verkkokurssilla osa 1! →

Pelit, Vyyhtipeli, Yhteiskunta

Pelit, jotka muuttavat maailmaa

Pikkuveljeni ollessa noin 5-vuotias, oli minulla tapana huijata häntä tekemään mielekseni asioita ottamalla aikaa kaikesta mahdollisesta mitä hän teki. Hänessä kasvoi kilpailuvietti aikaa vastaan, ja se vietti sai hänet siivoamaan huoneensa, hakemaan minulle kaupasta jäätelöä tai iloksemme vain juoksemaan mahdollisimman nopeasti paikasta toiseen. Veljestäni kehkeytyi nopeasti vikkeläjalkainen fudiksenpelaaja.

Olen ylistänyt pelien jaloutta ennenkin, mutta vasta äskettäin muistin veljeni ja minun lapsuuden ajanottoleikin kuunnellessani brasilialaista Edgard Gouveia Junioria Hub Helsingin tiloissa. Tarkoitukseni oli osallistua työpajaan, jossa pelastetaan maailma pelaamalla. Työpajan vaatimat 12 ihmistä kutistui neljään, joten saimme kolmen tunnin yksityisluennon ja keskustelun pelin sijaan. Olisin pelannut mieluusti, mutta nyt sain kelpo annoksen uskoa omiin peleihini sekä energiaa ja uusia ideoita yhteistoiminnallisuuden jatkuvan tarpeen täyttämisen jatkokehittelyyn.

Jatka lukemista Pelit, jotka muuttavat maailmaa →

Pelit, Vyyhtipeli, Yhteistoiminnallisuus

VOL 2: Vielä hieman lautapelien mahdollisuudesta yhteistoiminnallisuuden lisääjänä

Lautapelien lisäksi rakastan listoja. Vietin muutaman unettoman yön hehkuttaessani hiljaa mielessäni pelejä ja niiden hyviä puolia. Koin siis tarpeelliseksi vielä kerran listata syyt sille, miksi lautapelit todella mahdollistavat yhteistoiminnallisuutta mielestäni. Listausjärjestys on satunnainen.

Jatka lukemista VOL 2: Vielä hieman lautapelien mahdollisuudesta yhteistoiminnallisuuden lisääjänä →

Pelit, Vyyhtipeli, Yhteistoiminnallisuus

Lautapelien mahdollisuudesta yhteistoiminnallisuuden lisääjänä

Peleillä on kumma kyky koukuttaa ja kutitella. Ainakin minua ja juuri oikealla tavalla. Väitän, että useimmilla ihmisistä on myötäsyntyinen halu kilpailla, pelata ja leikkiä. Kun yhdistetään teatteri-ilmaisun ohjaaja, lautapelit ja yhteisö ongelmatilanteessa, saadaan aikaiseksi mitä mainioin soppa kaikkia niitä! Kilpailutilanteessa ylitämme itsemme. Leikkiessä unohdamme järjestetyn tilanteen, jossa olemme. Pelatessamme meitä ohjaavat säännöt, joiden puitteissa on helppo ja turvallista toimia. Rajat ruokkivat luovuutta!

Mikä olisi lähempänä soveltavaa teatteria kuin lautapelinä pelattu kaupunginosayhdistysten yhteistyö? Susanna Snellmanin kulttuurituotannon yamk:n lopputyö Vyyhtipeli on vastaus tähän. Keväästä alkaen vetämässäni livepelissä tarkoituksena on saada kaupunginosayhdistykset lähestymään toisiaan, oppimaan ja jakamaan toisilleen tietotaitoa sekä resursseja. Ja tietysti pitämään hauskaa! Pelaamaan haluttaisiin saada etenkin yhdistykset, jotka ovat tottuneita toimimaan yksin ja jotka ovat eniten avun tarpeessa. Pelaamisen olisi tarkoitus auttaa juuri tämän dialogin ja kontaktin löytymisessä, ainakin kahden yhdistyksen välille.

Jatka lukemista Lautapelien mahdollisuudesta yhteistoiminnallisuuden lisääjänä →