Aihearkisto: Yrittäjyys

Yrittäjyyteen ja yrittämiseen liittyvät Vyyhti-sisällöt löytyvät tästä kategoriasta.

Luovan työn tekijä // parfymööri Max Perttula

Minua kiehtovat luovat ihmiset. Miettikääs hetken, että miten tyhjä ja ”bulkki” tämä maailmamme olisi, jos luovia tekijöitä ei olisi olemassa. Toisaalta yhteiskuntamme voisi muistuttaa myös George Orwellin luomaa visiota (Vuonna 1984), mikäli meitä yritettäisiin merkittävästi rajoittaa ajattelussa. Luova tekeminen / ajattelu ei sinänsä tunne rajoja, sitä on kaikkialla. Jopa niinkin ”tylsät” tyypit kuin kirjanpitäjät sen osaavat, siis luovan ajattelun. Vai ettekö muista enää konkurssiin mennyttä yhtiötä nimeltään ENRON? Taisi konkurssissa olla kyse nimenomaan luovasta tavasta toteuttaa ja tulkita kirjanpitolakia. Tämän jälkeen koko luovan kirjanpidon käsite sai ihan uuden merkityksen globaalissa mittakaavassa.  

Intohimoni ei ole missään tapauksessa kirjanpidossa tai taloushallinnossa, tykkään kuitenkin yhteiskunnan laajasta tarkkailusta. Mihin olisi relevantti vetää raja, kun keskustellaan luovasta tekemisestä? Minulle luova tekeminen merkitsee ennen kaikkeaan ihmisiä, jotka kehittelevät ”omia juttuja”, toteuttavat itseään ja luovat uutta. Yleensä luova tekeminen mielletään muotoilijoiden omaksi jutuksi, onhan se helpointa nähdä sitä kautta. Myös muusikko, vaatturi, kultaseppä tai vaikkapa parfymööri ovat luovia tekijöitä.


Mysteerinen Max Perttula

Harva meistä tietää, että maastamme löytyy ihka oikea hajuvesien tekijä, eli niin sanottu parfymööri. Luin joskus vuosia sitten City-lehdestä jutun viitasaarelaisesta ”outolinnusta”, joka oli jo nuorena poikana hurahtanut kosmetiikkatuotteisiin. Itse olen miesten tuoksujen suurkuluttaja ja juttu parfymööristä on jotenkin jäänyt kummittelemaan alitajuntaani. Tein alkuviikosta hieman taustatutkimusta tästä kyseisestä herrasta, joka on siis perustanut oman hajuvesilaboratorion ja työstänyt suuren määrän kaupallisia tuoksuja. Viime vuoden puolelle Max Perttula paljasti Ylen PS-ohjelmassa luoneensa erittäin kalliin tuoksun, jota lähtee markkinoimaan Venäjän maksukykyisille kuluttajille.

Max Perttulan työ parfymöörinä on hyvin taiteellista. Työssä täytyy hallita kemian lisäksi myös luovat ja intuitiiviset puolet. Nenä ja tuoksumuisti ovat tärkeimmät työvälineet ja ne mahdollistavat maisemien, tilanteiden ja yksittäisten tuoksujen rekonstruoinnin. Max kertoo nettisivullaan, että hienon tuoksun luominen on ikään kuin eräänlaista ”selvännäköisyyttä”, jolloin parfymööri aistii valmiin tuoksun mielessään, ennen kuin aloittaa sen suunnittelutyön. On tilanteita, jolloin visio on niin selkeä ja vahva, että tuoksu syntyy tunneissa, mutta joskus tuoksun luomiseen saattaa kuitenkin kulua viikkoja, kuukausia tai jopa vuosiakin. Työssä täytyy olla hyvin kärsivällinen, järjestelmällinen ja ”luova hulluus” on ihan ehdoton, jotta pystyy luomaan jotakin uutta ja uniikkia. Psykologia liittyen tuoksujen aistimiseen ja niiden luomiin mielikuviin on myös tärkeä osa työtä.


Lapsuus, nuoruus ja viikset

Max Perttula kertoo olleensa rutiköyhä koko ikänsä ja uhranneensa kaiken tuoksuvalle unelmalleen. Perheen mukana Ruotsista paluumuuttaneen pojan alkuaika Suomessa oli helvettiä: häntä kiusattiin puutteellisesta kielitaidosta ja ääntämyksestä, ulkonäöstä ja kodin köyhyydestä. ”Ja sitten vielä harrastuksena oli kosmetiikka!” Kiusaaminen kasvatti kuitenkin sisua ja riippumattomuutta, ”yksinäisen suden mentaliteettia”. Sisukkuutta painotti myös isä, jolta Max omaksui isänmaallisen ”Suomi-äijä-asenteen”.

Max Perttula

Elämänsä pahimpana virheenä Max pitää sitä, että kertoi muille homoseksuaalisuudestaan vasta 26-vuotiaana. Hän peitti suuntautumisensa biletyksellä, kulutti hirmuiset määrät alkoholia ja näytteli heteroa. Mielessä oli muuttaminen jonnekin kauas, ja mielessä pyöri itsetuhoisiakin ajatuksia. Tultuaan kaapista ulos hän huomasi pelänneensä asiaa turhaan: perhe suhtautui asiaan loistavasti, ja kavereita tuli jopa enemmän.

Max on ylpeä viiksistään ja rakastaa nahkavaatteita, koska ne sopivat hänelle, tuoksuvat hyvältä ja ovat provokatiivisia. Hajuvesien ohella hän on tehnyt musiikkia ja omia musiikkivideoita, veistoksia ja maalauksia, suunnitellut koruja ja vaatteita ja toiminut omien tuotteidensa mallina. Max on saanut moniaista yrityksistään negatiivistakin palautetta mutta myös valtavasti kannustusta. Kappale Kylähullu jousimies kertoo tekijästä itsestään: hän hyppää ”hälläväliä-innolla” eri projekteihin muiden mielipiteistä välittämättä. ”Ja kaikista tuotoksista näkyy, että mulla on ollut hauskaa niitä tehdessä.”

Lähde: YLE / Jukka Lindfors

 

Suomessa ei tällä hetkellä ole kuin yksi parfymööri, Max Perttula. Koko maailmassa heitä on ainoastaan muutamia satoja, jotka työskentelevät perinteisin menetelmin.

Max Perttulan tuotteisiin voi tutustua tarkemmin hänen hajuvesiyhtiönsä nettisivuilla:
www.maxjoacimcosmetics.com

 

Nikita Gavrilenko
projektisuunnittelija // Vyyhti-hanke
tuoksujen suurkuluttaja

Lisää tukea ja kaupallisuutta luoville aloille!

Suomi on täynnä idearikkaita luovan alan yrittäjiä. Olin yksi heistä vuosina 2007 – 2011, mutta sitten loppui puhti ja rahat.


Luovan alan yrittäjyys ei aina tarkoita suuria tuottoja tavoittelevia startup-yrityksiä    

Luin viikonloppuna Liisa Jokisen surullisen artikkelin, joka käsitteli suomalaisen vaateteollisuuden ahdinkoa. Ai niin, Liisa Jokinen on siis se sama toimittaja, joka on jo vuosia dokumentoinut Helsingin katumuotia oman Hel-Looks -bloginsa kautta. Liisa on ollut myös mukana luomassa Vaatelainaamoa Helsinkiin.

 

Olen ollut jo vuosia sitä mieltä, että Suomi ei millään tavalla kalpene Ruotsin rinnalla vaatetusalalla, meidän muotokielemme on jopa rikkaampi. Johtuukohan osittain slaavilaisista juuristamme? Niin tai näin, me ei kuitenkaan osata myydä vaateluomuksiamme tai sitten kaikki voimavaramme ulkomaan myynnin suhteen kohdistetaan perinteisempään teollisuuteen. Juuri nyt on seksikästä puhua peliteollisuudesta taikka muista nousevista teknologia-alan pienyrityksistä. Miksi valtiomiehemme eivät halua edistää kotimaista vaatetusteollisuutta myynninedistämismatkoillaan? Olemme moneen kertaan nähneet televisiosta Alexander Stubbin hehkuttavan suomalaista teknoteollisuutta. Voisiko herra ministeri seuraavalla kerralla hehkuttaa suomalaisia vaatesuunnittelijoita? Kuvitelkaa, Stubb Kiinan matkallaan ja Sasu Kaupin vaatteet yllä;) Mitä? Etkö tiedä kuka on Sasu Kauppi? Sasu on superlahjakkuus, joka suoritti kandin tutkinnon Taideteollisessa korkeakoulussa ja tämän jälkeen jatkoi opintojaan Lontoon Central Saint Martinsin yliopistossa. Kyseinen yliopisto on yksi maailman arvostetuimpia muotoilun/ luovien alojen opinahjoja. Yliopiston alumneihin kuuluvat mm. Alexander McQueen, Paul Smith, Stella McCartney ja muusikko M.I.A. Huhujen mukaan englantilainen muotitalo Burberry yritti saada Sasun palkkalistoilleen, mutta määrätietoinen mies päätti toteuttaa ”omia juttuja” itsenäisenä yrittäjänä. Toinen loistava esimerkki on Daniel Palillo, joka on tehnyt kovasti töitä niin sanottuna indie-suunnittelijana. Daniel on lyönyt läpi Japanissa ja hänen luomuksiaan käyttää mm. Lady GaGa. Näitä esimerkkejä on paljon ja yksi tuoreimmista ja ikävimmistä on vaatemerkki nimeltään Minni f. Ronya. Kyseinen tuotemerkki meni kansankielellä konkkaan tässä kuussa.

 

Tutkin huvikseni Finatexin (Tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry) tilastoja ja törmäsin mielenkiintoiseen tosiasiaan. Suomessa tekstiili- ja vaateteollisuus työllistää noin 10 000 työntekijää ja Ruotsissa luku on 40 000. Sama trendi jatkuu myös vientiluvuissa, sillä Suomen viennin arvo on 300 milj. ja Ruotsissa aika tasan tarkkaan neljä kertaa isompi. Miten tämä on mahdollista? Meillähän on kaikki samat resurssit. Ovatko ruotsalaiset mainosmiehet muka meitä parempia? Itse uskon, että suurin ongelma on siinä, että 2. asteen kouluissa ei ole riittävästi opastusta yrittäjyyteen. Mielestäni sama ongelma jatkuu myös ammattikorkeakouluissa, sillä liian harva koulu panostaa kaupallisuuteen ja yrittäjyyteen. Myös erilaiset verkostoitumismallit puuttuvat. Yrityshautomoissa ja erilaisissa seminaareissa ei näe juuri koskaan alan edustajia. Kansanedustaja Pia Kauma (Kok) teki tänä keväänä kirjallisen kysymyksen samasta aiheesta ja vastauksen laati jo väistynyt opetusministeri Jukka Gustaffson (SDP). Uskallan myös väittää, että meillä on yksinkertaisesti ihan liikaa kouluja, jotka tarjoavat alan opintoja. Mitä järkeä on valmistua vaatetusalan korkeakoulusta vaatekaupan myyjäksi?

Viikonloppuna järjestettiin Fashion Stock Sales, jonka ideana on tarjota kuluttajille mallikappaleita edulliseen hintaan. Myyntitapahtuman taustalla ovat Lumi ja Elle-lehti.
Viikonloppuna järjestettiin Fashion Stock Sales, jonka ideana on tarjota kuluttajille mallikappaleita edulliseen hintaan. Myyntitapahtuman taustalla ovat Lumi ja Elle-lehti.

 

Nikita Gavrilenko

projektisuunnittelija // Vyyhti-hanke
ex-vaatetusalan yrittäjä

Huomioita verkostoitumisesta ja yhteistoiminnallisuudesta. Osa 3.

Berliinissä matkamme jatkui torstai-iltana jälleen ”taviksilta” suljettuun paikkaan. Pääsimme seminaari-illalliselle kulkemalla vain turvatarkastuksen läpi International Club of Federal Officeen. Kattoterassilla kokit ahersivat grillin luona jumalaisten ruokien ja tuoksujen kimpussa.

Seitsemännen kerroksen kattoterassilla grillataan herkkuja ja verkostoidutaan. Kuva: Susanna Snellman
Seitsemännen kerroksen kattoterassilla grillataan herkkuja ja verkostoidutaan. Kuva: Susanna Snellman

Culture and Computer Science -seminaarissa tuntui suurin osa osallistujista olevan joko museotyöntekijöitä (kulttuuri) tai koodari-opiskelijoita (tietokoneet). Verkostoitumisen ja yhteisen kielen löytäminen tuntui aluksi vaikealta Vyyhdin näkökulmasta. Tuntui, että seminaarin väki ymmärsi vain ns. korkeakulttuurin perään. Seminaarin puheenvuorotkin oli rakennettu aiheilla museot, islamin kulttuuri, Shakespearen ajan teatteri ja arkkitehtuuri. Miten me edes esittelisimme itsemme tällaisessa joukossa?

Kieli, jota kaikki ammattialat tuntuvat kuitenkin puhuvan, on yhteistoiminnallisuuden ja verkostoitumisen tarve. Tarve on koko ajan kasvava, koska vain edellä mainittuja kasvattamalla voi saada aikaiseksi tunnettavuutta asiakkaiden ja kumppaneiden joukossa, joka taas kasvattaa parempaa tulosta yritykselle tai yksittäiselle työntekijälle.

Annoimme keskustelussa esimerkkejä pelaamistamme peleistä ja niiden kohderyhmälähtöisestä muokattavuudesta. Olen tehnyt havainnon keskusteluista, joissa kerrotaan Vyyhtipelistä asiaan vihkitymättömille. Kuulijoille syttyy Vyyhtipelistä keskusteltaessa monesti katseeseen sellainen tuike, joka innostuville ihmisille syntyy. Tuo tuike on merkki siitä, että keskusteluyhteys ja yhteistoiminnallisuuden mahdollisuus on syntynyt.

Kun saimme viimein kerrottua juurta jaksain Vyyhtipelistä ja visualisoitua sen verbaalisesti näille yliopisto- ja museovaikuttajille, oli innostus taattu. Vaihdoimme käyntikortteja ja jatkoimme verkostoitumista yhteisen kielen löydyttyä. Puhuimme pelaamisesta mm. yliopistossa ja Tekniikan museossa. Vain aika näyttää, että mihin verkostoitumisemme kyseisenä iltana meidät Vyyhdin nimissä vielä vie!

t. Sanna

 

 

 

Huomioita verkostoitumisesta ja yhteistoiminnallisuudesta. Osa 2.

Raportoimme projektipäällikkö Susanna Snellmanin kanssa suoraan kansainvälisen kuhinan keskuksesta Berliinistä, ilmiöistä, joita havannoimme törmätessämme verkostoitumisen, yrittäjyyden ja yhteistoiminnallisuuden muotoihin.

Sanna ja Susanna tekivät matkallaan myös videopäiväkirjaa verkostoitumisesta. Soho Housessa kuvaaminen oli kiellettyä. Kuva: Susanna Snellman
Sanna ja Susanna tekivät matkallaan myös videopäiväkirjaa verkostoitumisesta. Soho Housessa kuvaaminen oli kiellettyä. Kuva: Susanna Snellman

Matka jatkuu verkostoitumisen erilaisiin käytänteisiin:

2. Seuraava mietintämme koskee Soho Housen kaltaista luovan alan suljettua yhteisöä, johon päästäkseen jäsenehdokas joutuu täyttämään oman kuvallisen hakemuksen ja ansaitsemaan kahden klubilaisen suosittelukirjeen edes hakeakseen jäseneksi. Soho House on lähtöisin Lontoosta vuodelta 1995 ja on levittäytynyt tällä hetkellä myös mm. New Yorkiin ja Berliiniin. Yhteisön klubilaisten määrä on vakio eli edellisen täytyy jättää jäsenyytensä, että seuraava voi päästä sisään. Tämä takaa sen, että klubilla on aina miellyttävän väljää, vaikka olisikin kiireinen ilta.

Jäsenet maksavat jäsenmaksua, joka oikeuttaa palveluiden käyttöön aamuvarhaisesta yömyöhään. Näihin palveluihin kuuluu mm. kuntosali, spa, uima-allas, elokuvateatteri ja miellyttävät baaritilat. Jäsenyys ei ole kallista, eivätkä hinnat klubilla huimaa päätä. Päinvastoin. Lisäksi syömäni omenapiiras oli parasta mitä kuvitella saattaa. En enää voi ikinä leipoa piirasta toiveenani yltää samaan.

Halu päästä tällaiseen luovan alan yhteisöön on tiettävästi suuri. Etenkin eri alojen julkimot ovat varmasti halukkaita viettämään iltaansa rauhassa kamerakännyköiltä ja tunkeilevilta katseilta. Kuvien ottaminen ja puhelimeen puhuminen ovat siis klubilla kiellettyjä. (Tämän takia oli myös vaikea todistaa kotona, että olin todella käynyt paikassa, jossa viime aikoina on nähty esim. George Clooney ja Jared Leto.)

Miten tällaisen luovan alan verkostoitumisen käytänteen saisi käyttöön meille? ”Meillä” tarkoitan kaupunginosa-alueen (esim. Arabianranta) yrittäjiä. Erilaisia sikariklubeja tietysti on Suomessakin, mutta ne on rajattu yleensä menestyvien yrittäjien nautinnoksi. Miten saada aikaiseksi verkosto, johon kuka tahansa kivijalka- tai nettikauppayrittäjä voi päästä olemalla ihan vaikka ”vaan” hyvä tyyppi? Hyvä tyyppi, jonka kanssa halutaan jakaa sama löylyhuone tai jakaa (maailman parhaan) omenapiirakan ääressä ideoita uusista yrittäjyyden mahdollisuuksista.

Vyyhdissä on toki kokeiltu mm. luovan alan yrittäjäaamiaisia. Niissä on toiveena ollut synnyttää jotakin Soho Housen kaltaista yhteisöllisyyttä ja verkostoitumista, joka saa osallistujat tulemaan paikalle uudelleen ja taas uudelleen. Yrittäjäaamiaisissa on toki ollut myös tarkoitus edistää yrittäjien itseohjautuvuutta, jolloin he haluaisivat järjestää aamiaisia itse.

t.Sanna

Huomioita verkostoitumisesta ja yhteistoiminnallisuudesta. Osa 6 / Culture and Computer Science -seminaari Berliinissä

Sanna Ristaniemi Berliinissä seminaarissa
Sanna Ristaniemi Berliinissä seminaarissa

Vyyhti osallistui 23.5.2013  jo yhdettätoista kertaa Berliinissä järjestettyyn Culture and Computer science -seminaariin. Seminaarin anti yllätti Vyyhdin monella eri tavalla.

Vyyhdissä on toimittu hankkeen alusta asti kohderyhmälähtöisesti parhaalla mahdollisella tavalla. Päällimmäisenä on kulkenut ajatus siitä, miten Vyyhdin järjestämä toiminta hyödyttäisi mahdollisimman konkreettisesti hankkeen kohderyhmiä. On löydetty uudenlaisia toimintamalleja, joita luodessa on alusta asti otettu huomioon jatkokäyttömahdollisuudet. Esimerkkinä Shared Gems -peliseminaarikonsepti: seminaaripuhujat ovat nuoria menestyneitä henkilöitä, joihin kuulijan on helppo samaistua. Puhujiksi valikoituu hyviä ja innostavia puhujia, jotka luovat yhdessä kokonaisuuden, josta on helppo ammentaa konkreettisia hyötyjä. Shared Gems välttää myös haalimasta puhujia statusperiaatteella vain sen takia, että paperilla näyttää hienolta tai uskottavalta jos puhujana on ylätason tärkeä edustaja. Puhujan tärkeys pitää omasta mielestäni määritellä aina kohderyhmän mukaan.

Jatka lukemista Huomioita verkostoitumisesta ja yhteistoiminnallisuudesta. Osa 6 / Culture and Computer Science -seminaari Berliinissä

Huomioita yhteisöllisyydestä ja verkostoitumisesta. Osa 1.

Olemme projektipäällikkö Susanna Snellmanin kanssa paraikaa työmatkalla Berliinissä. Olemme saaneet osallistua Culture and Computer -seminaariin sekä päässeet mitä uskomattomampiin ”taviksilta” suljettuihin paikkoihin.

Sanna joutui turvatarkastukseen matkalla "taviksilta" suljettuihin paikkoihin. Kuva: Susanna Snellman
Sanna joutui turvatarkastukseen matkalla ”taviksilta” suljettuihin paikkoihin. Kuva: Susanna Snellman

Seuraa blogikirjoitusten pieni sarja tekemistämme huomioista verkostoitumisen ja yhteisöllisyyden suhteen:

Jatka lukemista Huomioita yhteisöllisyydestä ja verkostoitumisesta. Osa 1.

Vyyhti jamittelee vieläkin @ Game Jam

Game Jamia on nyt takana 31 tuntia. Jäljellä viiden tunnin loppurutistus. Osalla ryhmistä peli on jo siinä vaiheessa, että viimeiset tunnit voidaan käyttää yksityiskohtien hiomiseen. Joillakin peli vaatii vielä muutamia elementtejä toimiakseen. Kaikki tiimit kuvaavat Game Jamia hyödylliseksi mahdollisuudeksi kokeilla, kehittyä, verkostoitua ja tavata samanhenkisiä ihmisiä.

Kello: 16:00
Paikka: Toimintakeskus Happi
Tehtävänanto: suunnittele ja toteuta peli 36 tunnin aikana.
Pelien yhteinen teema: Ilmapallo
Aikaa jäljellä: 5 tuntia.

Jatka lukemista Vyyhti jamittelee vieläkin @ Game Jam

Ajatuksia oman osaamisen jakamisesta

Oman osaamisen jakamisen tärkeys on noussut esille Vyyhti-hankkeessa tällä viikolla useaan otteeseen. Hyväksi todettujen toimintamallien ja kokemuksen tuoman varmuuden opettaminen eteenpäin tuo hyvää pöhinää, luo jatkuvuutta ja oman ammatin ja työnkuvan arvostusta. Parhaimmillaan hyvien asioiden jakaminen tuloutuu takaisin hyvän mielen lisäksi myös lisääntyneenä myyntinä.

Kokemuksen, oman työskentelyn ja ammatin ”salaisuuksien” opettaminen eteenpäin oli vahvana teemana haastatellessani kultaajamestari Raimo Snellmania aikasemmin tällä viikolla. Mikä on se piste, johon asti omaa osaamista on hyvä ja tarpeellinen jakaa? Mestari kertoi tarkoin varjeltujen salaisten ”reseptien” jakamisen olevan tärkeää siihen asti, että uudet innostuneet tekijät osaavat tarpeeksi soveltaakseen oppimaansa oman työnsä tukena. Uuden oppiminen synnyttää uusia tekniikoita ja nostaa jatkuvasti ammattikunnan osaamista uudelle, korkeammalle askelmalle.

Jatka lukemista Ajatuksia oman osaamisen jakamisesta

Mestaria tapaamassa

Olin haastattelemassa Kultaajamestari Raimo Snellmania Helsingissä kauniissa Sofiassa. Haastattelun pohjalta syntyy artikkeli, joka julkaistaan osana Vyyhdin loppujulkaisua. Mestarillinen haastattelu sisälsi paljon kimalletta, viisaita ajatuksia ja mestarin oppeja.

mestari3
Mestari Raimo Snellman tarkastelee kullattua elementtiä työhuoneellaan Sofiassa

Jatka lukemista Mestaria tapaamassa

Rohkeutta muutoksiin

Viimeisen vuoden aikana olen opetellut peräänsoittamisen taitoa. Tällä taidolla tarkoitan sitä, että jonkun asian jäädessä vaivaamaan yritän aina soittaa kyseiselle henkilölle perään ja ottaa asian uudelleen puheeksi. Kuulostaa helpolta. Sehän on vain yksi puhelinsoitto.

Olen viimeisten vuosien aikana ymmärtänyt, että kehoni on paljon fiksumpi kuin yleensä kehutummat aivoni

Minulle tämä on ollut 30-vuotinen matka ymmärtää, että kehoni reagoi jokaiseen murheeseen ja märehdittyyn lauseeseen sairastumalla. Sairastuminen tarkoittaa yleensä jännityksestä johtuvaa niska-, pää- tai selkäsärkyä, joka muistuttaa Pinokkion kasvavan nenän tavoin epärehellisyydestä itseäni kohtaan. Teatteri-ilmaisun ohjaajanopinnoissani aloin saamaan paniikkikohtauksia vastaavissa tilanteissa. Ymmärsin kääntää kelkkaa vasta kun olin fyysisesti liian heikko.

Jatka lukemista Rohkeutta muutoksiin

Twitter luovan yrittäjän tietolähteenä

Twitter on niin sanottu mikroblogipalvelu, jossa julkaistavat viestit eli twiitit ovat enintään 140 merkin mittaisia (Wikipedia 2012). Oman kuvauksensa mukaan Twitter on reaaliaikainen informaatioverkosto, jonka avulla käyttäjä voi kytkeytyä itseään kiinnostaviin tarinoihin, uutisiin ja ajatuksiin (Twitter 2012). Twitterin ominaispiirteitä ovat sen avoimuus ja tiedon nopea liikkuminen käyttäjiltä toiselle. Wall Street Journalin sosiaalisen median päällikkö Liz Heronin mukaan Twitter on se sosiaalinen verkosto, jossa toimittajan pitäisi ehdottomasti olla mukana (Heron 2012, 7).

Verrattuna esimerkiksi Facebookiin, jonka verkostojen lähtökohtana ovat tosielämän ihmissuhteet, on Twitter ennemmin eri aihepiirien ja kiinnostusten ympärille rakentunut uutis- ja informaatiokanava. Twitter ei ole siinä mielessä blogi, että käyttäjät vain julkaisisivat omia ajatuksiaan, vaan se on eloisa ja hälyisä palvelu, jossa käyttäjät voivat seurata muita käyttäjä ja jakaa toisten tekemiä twiittejä eteenpäin (McFerdies 2009, 49). Seurattaviaan ei myöskään tarvitse tuntea, vaan kaikki itseä kiinnostavat Twittertilit voi ottaa seurattaviksi (Leino 2011, 144).

Jatka lukemista Twitter luovan yrittäjän tietolähteenä

Vyyhtin alueelliset yrittäjäaamiaiset 2012

Tänään 4.12.2012 vietettiin viimeinen Vyyhdin järjestämä alueellinen yrittäjäaaminen Arabia-Toukola-Vanhakaupunki -alueella. Tavoitteena on ollut tuoda alueen yrittäjiä, yrittäjyydestä kiinnostuneita opiskelijoita ja muita toimijoita lähemmäs toisiaan. Kokeilu on ollut vuoden mittainen.

Kokoontumisia kertyi yhteensä seitsemän kappaletta, ja niihin osallistui viitisenkymmentä eri henkilöä – ilahduttavan moni useamman kuin yhden kerran.

Jatka lukemista Vyyhtin alueelliset yrittäjäaamiaiset 2012

Työn- ja ajanhallinta luovan toiminnan tukena

Useaan uuteen verkkovälineeseen perehtyminen ja pyrkiminen niiden tavoitteelliseen hyödyntämiseen aiheuttaa väistämättä ajanhallinnallisia haasteita. On todettu, että luovien alojen yritysten niukin resurssi on yrittäjän oma aika (Pekkarinen 2008, 19). Mistä uusille välineille, niiden harjoittelemiselle ja rutiinien rakentamiselle löytyy aikaa, jos yrittäjän työ jo valmiiksi on epäsäännöllistä ja vaihtelevaa? Yksi tapa lähestyä pulmaa on pohtia yleisesti omia työskentelytapoja ja olemassa olevia ajanhallinnan haasteita sekä tutustua ajanhallintamenetelmiin, joista voi löytyä tukea oman työn organisoimiseen ja aikaansaamiseen. Lisäksi on hyvä suhtautua verkkovälineisiin työkaluina, jotka mahdollistavat asioiden tehokkaan organisoimisen ja työskentelyä tukevan informaation löytämisen eikä ajatella niitä ylimääräisenä kuormana.

Jatka lukemista Työn- ja ajanhallinta luovan toiminnan tukena

Kylässä Woogalla Berliinissä

Vaikka pelialan yhteinen kieli onkin englanti, Woogan käytävillä on mahdollista kuulla kymmeniä eri kieliä miltei samanaikaisesti. Wooga edustaa kansainvälistä peliteollisuutta parhaimmillaan, sillä Woogan toimisto on kuin koko peliala pienoiskoossa. Suomalaiset ammattilaiset ovat hyvin edustettuina pelitalossa, jolla on mahdollisuus poimia itselleen parhaat tekijät!

Woogan kylttiWoogalla panostetaan uusien kykyjen löytämiseen, joka näkyy muun muassa hyvin suunnitellussa ja tehokkaassa oppilaitosyhteistyössä. Yritykseen valikoituu vuosittain useita lopputyön tekijöitä ja työharjoittelijoita ympäri maailman. Woogan University Relations osaston päällikkö Dr. Anne Seenbach kertoi, että vaikka he etsivätkin jatkuvasti uusia kykyjä, rekrytointiprosessit ovat tarkkoja ja suhteellisen pitkiä. Wooga voi myös olla valinnoissaan hyvinkin valikoiva.

Jatka lukemista Kylässä Woogalla Berliinissä

Wooga yhteistyöhön Shared Gems 2013 -seminaarin kanssa!

Tänä vuonna ensimmäistä kertaa järjestetty ja paljon hyvää palautetta saanut Shared Gems -seminaari järjestetään myös tulevana vuonna. Tällä kertaa tapahtumapaikkana toimii Kulttuuriarena Gloria ja päivämääräksi on valikoitunut  7.5.2013. Seminaarin vastaavaan järjestäjänä toimii Metropolia ammattikorkeakoulun viestinnän koulutusohjelma. Seminaarin ensimmäinen yhteistyökumppani on berliiniläinen Wooga.

Shared Gems kerää taas yhteen opiskelijoita yli oppilaitosrajojen verkostoitumaan keskenään ja tapaamaan pelialan yritysten edustajia. Tapahtuman tarkoituksena on toimia  alustana näkymiselle ja kuulumiselle sekä antaa juuri sen hetken tärkeintä tietoa uralla ja opinnoissa etenemiseen.

Ennen varsinaista seminaaria opiskelijoilla ja myös ammattilasilla on mahdollisuus testata taitojaan ryhmässä, sillä SG2013 järjestää helmikuussa devausjamit. Pre-eventistä ja seminaarista tiedotetaan pian lisää.