Susanna ja Sanna ovat juuri saapuneet Tukholmaan osallistuakseen ensimmäistä kertaa järjestettävään KreaLabiin.
Huomenna alkava seminaari on haastava ja todennäköisesti Vyyhdille tärkeä kokonaisuus, joten aamuisen seminaaristartin odottaminen saa aikaiseksi pientä kutinaa vatsan pohjaan.
Sanna Ristaniemi Tukholmassa lokakuussa 2013
Seminaarin yhtenä tarkoituksena on siirtyä tehokkaasti sanoista tekoihin. KreaLabissa järjestettävissä laboratorioissa kääritään hihat ja pohditaan esimerkiksi luovien alojen rahoitusta ja liiketoimintaa.
Osallistuin Sanna Ristaniemen ja Nikita Gavrilenkon kanssa tänä vuonna Raumalla järjestettyyn luovien alojen Rysä -tapahtumaan. Kaksipäiväinen seminaari sisälsi ajankohtaista keskustelua luovien alojen yrittäjyydestä sekä asiantuntevia puheenvuoroja tärkeistä aiheista. Seminaarissa pelattiin Vyyhti-hankkeen Vyyhtipeliä väliaikaohjelmana sekä osana Rauman Kaupungintalolla järjestettyä iltatilaisuutta. Anna Pylkkänen oli tullut seminaariin kertomaan vanhuustaloudesta.
Anna Pylkkänen Rysässä 9.10.2013
Anna aloitti esityksensä näyttämällä piirrettyä kuvaa jättimäisestä tsunamista, jonka edessä seisoo ihminen. Hän kutsuu aikaamme vanhuustsunamiksi, jossa pitäisi nähdä paljon mahdollisuuksia. Hän myös mainitsee, että vanhuustsunami on terminä osittain harhaanjohtava, sillä vanhuus on aina suhteessa vallitsevaan aikakauteen.
”Uusi vanhuus”
Futurologit sanovat, että vuonna 2150 joku tulee täyttämään pyöreät 150 vuotta. Villeimmin ajattelevat futurologit ovat heittäneet ilmoille väittämän, että nyt syntyvät vauvat voivat olla ensimmäisiä, jotka elävät ikuisesti.
Vyyhti jakoi viime vuonna ensimmäistä kertaa kunniamaininnan elokuva-alan yhteistoiminnallisuutta edistäneelle nuorelle aikuiselle. Kunniamaininta julkistettiin osana Artova Film Festivaalia. Vyyhti luovutti ensimmäisen kunniamaininnan tuottaja Mete Sasioglulle, joka oli tehnyt pitkäjänteistä työtä lanseeraten Castingia helpottavan Facebookissa toimivan kaikille avoimen Castbook-työkalun.
Kunniamaininta on kiertolainen, jonka jakamisesta vastaa aina edellisen vuoden kunniamaininnan saaja. Tänä vuonna maininta meni Meten suosituksesta levittäjä Miikka Norvannolle.
Meten perustelut Miikan valinnalle
”Miika Norvanto suomalainen elokuvalevittäjä, jonka johtama Black Lion Pictures on viime vuosina kunnostautunut kotimaisten indie-elokuvien levittäjänä.
Norvannon Mitä meistä tuli -elokuvasta alkanut aktiivinen levitystoiminta on tuonut valkokankaille viime aikoina esimerkiksi elokuvat Pahaa verta, Pystyssä ja Käräjävuorentie. Tänä syksynä ovat vuorossa vielä elokuvat Knucklebonehead ja Salpa.
Norvanto on lähes yksin luonut pienen budjetin elokuville ammattimaisen levitysmahdollisuudet koko maassa. Ilman hänen intohimoaan ja omistautumistaan moni elokuva ei olisi koskaan päässyt valkokankaalle.
Norvanto kuvailee itseään huonoksi liikemieheksi koska ei tee päätöksiä taloudellisen perustein. Se on kuitenkin meidän tekijöiden pelastus”.
Jäämme innolla odottamaan ensi vuoden Artova Film Festivalia ja Miikan valintaa seuraavaksi elokuva-alan nuoreksi yhteistoiminnallisuuden rakentajaksi.
Pajamäessä otettiin uusi askel kohti yhteisöllisyyttä ja yhteistoiminnallisuutta elvyttämällä takaisin henkiin perinteikäs Pajamäki-päivä. Päivän aikana vaihtui juhlallisesti Pajamäki-Seura ry:n puheenjohtajuus ja ilmassa oli uuden mutta perinteitä kunnioittavan Pajamäen nousun tuoksu.
Uusi ja uljas Pajamäki-päivä järjestettiin Pajamäen Poutapuistossa 12.8.2013. Aikaisemmin oltiin jo kokoonnuttu pohtimaan porukalla Pajamäkeä ja sen yhteisöllisyyttä ja kuultu Pajamäki-Seuran puheenjohtajan huoli Seuran tulevaisuudesta. Puheenjohtaja oli luotsannut Seuraa jo kunnioitettavan pitkään ja tarvittiin uutta pöhinää, voimaa ja liikettä pitämään pienen kaupunginosan lippua ylhäällä. Pajamäki-Seura sai uuden puheenjohtajan ja uusia hallituksen jäseniä. Tällä hetkellä Pajamäen Facebookkisivulla on jo yli 100 jäsentä. Järjestäytymisen ja hienojen ihmisten myötä syntyi uusi mutta perinteikäs Pajamäki-Päivä, joka hurmasi kävijänsä kertaheitolla.
Mahtavaa! Lomat on suurelta osin nyt pidetty ja toimistoväki palailee pikkuhiljaa hommiin. Välillä en ihan täysin ymmärrä ihmisten valitteluja töiden alkamisesta (tai pitäisikö ennemminkin puhua jatkumisesta?) ja siihen liittyvästä stressistä. Ainakin minusta tuntuu hyvältä, että ihmisiä saa taas puhelimitse ja sähköpostitse kiinni. Mieltäni helpottaa myös se, että me täällä Vyyhdissä päästään nyt ihan täysillä hommien kimppuun, sillä alkaahan tästä nyt hankkeemme loppuspurtti.
Vyyhti on nyt tosiaankin loppusuoralla ja aikamme täällä toimistolla kuluu muun muassa lopputapahtuman ja oheisohjelman merkeissä. Itse olen työskennellyt ennakkotapahtumamme kimpussa, jota kutsumme Yrittäjäillaksi. Yrittäjäillan esikuvina pidän Vyyhdin jo aikaisemmin lanseeraamaan Yrittäjäaamupala -konseptia sekä YLE:n A2 teemailtoja, joissa vieraat käyvät avointa keskustelua ennalta sovitun aiheen ympärillä.
Ajatus tästä tapahtumasta syntyi omasta syvästä intohimostani muotoiluun ja yrittäjyyteen. Toimiessani noin 4 vuotta vaatetusalan yrittäjänä minulle paljastui moni epäkohta, joka lähes poikkeuksetta liittyi yrityksen pyörittämiseen. Myös erilaiset niin kutsutut rahoituskriisit söivät luovuuttani. Jo ensimmäisen yrittäjävuoteni jälkeen tajusin, että noin 15 prosenttia luovan alan yrittäjän työtehtävistä olivat sitä luovaa tekemistä ja kaikki muu pakollista byrokratiaa tai muuta luovaa ajatusta tukahduttavaa täytettä. Tämän kokemuksen jälkeen minusta on tullut realisti, mutta ystäväni pitävät minua enemmänkin pessimistinä. Oli miten oli, opin noiden vuosien aikana suunnattoman paljon hyödyllisiä asioita, joita ei opetettu koulussa. En ole yrittäjyyttä vastustava tai asiaan negatiivisesti suhtautuva, mutta olen ehdottomasti sitä mieltä, että yrittäjämäiseen ajatteluun ja toimintaan olisi syytä panostaa jo huomattavasti aikaisemmassa vaiheessa kuin vasta korkeakouluissa. Yrittäjyys voi parhaimmillaan olla elämän suola ja pahimmillaan taas orjuuteen verrattava selviytymismuoto.
Yrittäjäilta järjestetään Made in Kalliossa, Helsingissä 5.9.2013 kello 18:00 – 20:00 osoitteessa Vaasankatu 14. Tilaisuuteen mahtuu noin 30 – 35 vierasta. Tilaisuus on maksuton.
Made in Kallio on paikallistuotantoa edistävä luova verkosto, jolla on oma tehdas, kahvila ja myymälä Vaasankadulla Kalliossa.
Ilmoittautumiset 30.8.2013 mennessä osoitteeseen: nikita.gavrilenko(at)metropolia.fi
Vyyhti toimii osatoteuttajana Uusimaa-viikolla 2013 Uudenmaan liiton kanssa järjestäessään Kulttuuriseminaaria Helsingin Musiikkitaloon. Seminaarissa pyritään tavoittamaan luvovien alojen osaajia, yrittäjiä ja alasta kiinnostuneita ja tarjoamaan yleisölle ajankohtaista keskustelua, viihdettä ja oikeasti hyödyllistä tietoa. Tarkoitus on kuitenkin tarjota vielä enemmän. Nimittäin kysymys-vastaus –palvelu luovan alan yrittäjille –ja yrittäjyydestä kiinnostuneille.
Lähtökohtaisesti luovien alojen yrittäjiä vaivaa tietämättömyys yrityselämän vaatimuksista, mahdollisuuksista ja kovista faktoista. Tarkoituksena onkin nyt tarjota avaimia tähän ongelmaan. Palvelun kantavia ajatuksia ovat muun muassa vaivattomuus, sitoutumattomuus ja matala kynnys. Niimpä palvelu tullaan wiki-pintojen sijaan toteuttamaan sosiaalisessa mediassa. Näin pyritään varmistamaan palvelun ulottuvuus ja upottamaan se osaksi päivittäistä verkkokäyttäytymistä.
Muutaman viikon aikana Vyyhti-verkkosivut ovat kokeneet suuria muutoksia. Sivuston rakennetta on muutettu, osioiden painopisteitä säädetty ja yksittäisiä sivuja kehitetty eteenpäin. Muutokset johtuvat projektin toiminnallisen painopisteen siirtymisestä kohti raportointi- ja analyysivaihetta. Tässä blogimerkinnässä esitetään Vyyhti-hankkeen näkökulmasta ajatuksia siitä, kuinka projektin verkkoviestinnän tulisi mukautua siihen, missä vaiheessa projekti etenee.
Aloitus – Käynnistys- ja toimenpidevaihe
Kun projekti aloitetaan, on tärkeintä saada nopeasti verkkoon keskeinen projekti-informaatio ja yhteystiedot. Vyyhti-webin ensimmäisen version rakensi digiviestijä Toni Niemisalo. Tämän vaiheen suunnittelu oli monessa mielessä vaikeaa, koska projektin työntekijät eivät itsekään tienneet, millaisia toiminnallisuuksia sivustolla tarvitaan. Pääpainopisteiksi valikoituivat projektin tavoitteiden ja toteuttajien yhteystietojen esille tuominen sekä alustavat näkemykset siitä, kuinka perehdytykset ja tapahtumat sivustolla esitettäisiin. Blogi oli alusta lähtien mukana havaintojen ja tunnelmien kirjaamista varten.
Berliinissä matkamme jatkui torstai-iltana jälleen ”taviksilta” suljettuun paikkaan. Pääsimme seminaari-illalliselle kulkemalla vain turvatarkastuksen läpi International Club of Federal Officeen. Kattoterassilla kokit ahersivat grillin luona jumalaisten ruokien ja tuoksujen kimpussa.
Seitsemännen kerroksen kattoterassilla grillataan herkkuja ja verkostoidutaan. Kuva: Susanna Snellman
Culture and Computer Science -seminaarissa tuntui suurin osa osallistujista olevan joko museotyöntekijöitä (kulttuuri) tai koodari-opiskelijoita (tietokoneet). Verkostoitumisen ja yhteisen kielen löytäminen tuntui aluksi vaikealta Vyyhdin näkökulmasta. Tuntui, että seminaarin väki ymmärsi vain ns. korkeakulttuurin perään. Seminaarin puheenvuorotkin oli rakennettu aiheilla museot, islamin kulttuuri, Shakespearen ajan teatteri ja arkkitehtuuri. Miten me edes esittelisimme itsemme tällaisessa joukossa?
Kieli, jota kaikki ammattialat tuntuvat kuitenkin puhuvan, on yhteistoiminnallisuuden ja verkostoitumisen tarve. Tarve on koko ajan kasvava, koska vain edellä mainittuja kasvattamalla voi saada aikaiseksi tunnettavuutta asiakkaiden ja kumppaneiden joukossa, joka taas kasvattaa parempaa tulosta yritykselle tai yksittäiselle työntekijälle.
Annoimme keskustelussa esimerkkejä pelaamistamme peleistä ja niiden kohderyhmälähtöisestä muokattavuudesta. Olen tehnyt havainnon keskusteluista, joissa kerrotaan Vyyhtipelistä asiaan vihkitymättömille. Kuulijoille syttyy Vyyhtipelistä keskusteltaessa monesti katseeseen sellainen tuike, joka innostuville ihmisille syntyy. Tuo tuike on merkki siitä, että keskusteluyhteys ja yhteistoiminnallisuuden mahdollisuus on syntynyt.
Kun saimme viimein kerrottua juurta jaksain Vyyhtipelistä ja visualisoitua sen verbaalisesti näille yliopisto- ja museovaikuttajille, oli innostus taattu. Vaihdoimme käyntikortteja ja jatkoimme verkostoitumista yhteisen kielen löydyttyä. Puhuimme pelaamisesta mm. yliopistossa ja Tekniikan museossa. Vain aika näyttää, että mihin verkostoitumisemme kyseisenä iltana meidät Vyyhdin nimissä vielä vie!
Raportoimme projektipäällikkö Susanna Snellmanin kanssa suoraan kansainvälisen kuhinan keskuksesta Berliinistä, ilmiöistä, joita havannoimme törmätessämme verkostoitumisen, yrittäjyyden ja yhteistoiminnallisuuden muotoihin.
Sanna ja Susanna tekivät matkallaan myös videopäiväkirjaa verkostoitumisesta. Soho Housessa kuvaaminen oli kiellettyä. Kuva: Susanna Snellman
Matka jatkuu verkostoitumisen erilaisiin käytänteisiin:
2. Seuraava mietintämme koskee Soho Housen kaltaista luovan alan suljettua yhteisöä, johon päästäkseen jäsenehdokas joutuu täyttämään oman kuvallisen hakemuksen ja ansaitsemaan kahden klubilaisen suosittelukirjeen edes hakeakseen jäseneksi. Soho House on lähtöisin Lontoosta vuodelta 1995 ja on levittäytynyt tällä hetkellä myös mm. New Yorkiin ja Berliiniin. Yhteisön klubilaisten määrä on vakio eli edellisen täytyy jättää jäsenyytensä, että seuraava voi päästä sisään. Tämä takaa sen, että klubilla on aina miellyttävän väljää, vaikka olisikin kiireinen ilta.
Jäsenet maksavat jäsenmaksua, joka oikeuttaa palveluiden käyttöön aamuvarhaisesta yömyöhään. Näihin palveluihin kuuluu mm. kuntosali, spa, uima-allas, elokuvateatteri ja miellyttävät baaritilat. Jäsenyys ei ole kallista, eivätkä hinnat klubilla huimaa päätä. Päinvastoin. Lisäksi syömäni omenapiiras oli parasta mitä kuvitella saattaa. En enää voi ikinä leipoa piirasta toiveenani yltää samaan.
Halu päästä tällaiseen luovan alan yhteisöön on tiettävästi suuri. Etenkin eri alojen julkimot ovat varmasti halukkaita viettämään iltaansa rauhassa kamerakännyköiltä ja tunkeilevilta katseilta. Kuvien ottaminen ja puhelimeen puhuminen ovat siis klubilla kiellettyjä. (Tämän takia oli myös vaikea todistaa kotona, että olin todella käynyt paikassa, jossa viime aikoina on nähty esim. George Clooney ja Jared Leto.)
Miten tällaisen luovan alan verkostoitumisen käytänteen saisi käyttöön meille? ”Meillä” tarkoitan kaupunginosa-alueen (esim. Arabianranta) yrittäjiä. Erilaisia sikariklubeja tietysti on Suomessakin, mutta ne on rajattu yleensä menestyvien yrittäjien nautinnoksi. Miten saada aikaiseksi verkosto, johon kuka tahansa kivijalka- tai nettikauppayrittäjä voi päästä olemalla ihan vaikka ”vaan” hyvä tyyppi? Hyvä tyyppi, jonka kanssa halutaan jakaa sama löylyhuone tai jakaa (maailman parhaan) omenapiirakan ääressä ideoita uusista yrittäjyyden mahdollisuuksista.
Vyyhdissä on toki kokeiltu mm. luovan alan yrittäjäaamiaisia. Niissä on toiveena ollut synnyttää jotakin Soho Housen kaltaista yhteisöllisyyttä ja verkostoitumista, joka saa osallistujat tulemaan paikalle uudelleen ja taas uudelleen. Yrittäjäaamiaisissa on toki ollut myös tarkoitus edistää yrittäjien itseohjautuvuutta, jolloin he haluaisivat järjestää aamiaisia itse.
Vyyhti osallistui 23.5.2013 jo yhdettätoista kertaa Berliinissä järjestettyyn Culture and Computer science -seminaariin. Seminaarin anti yllätti Vyyhdin monella eri tavalla.
Vyyhdissä on toimittu hankkeen alusta asti kohderyhmälähtöisesti parhaalla mahdollisella tavalla. Päällimmäisenä on kulkenut ajatus siitä, miten Vyyhdin järjestämä toiminta hyödyttäisi mahdollisimman konkreettisesti hankkeen kohderyhmiä. On löydetty uudenlaisia toimintamalleja, joita luodessa on alusta asti otettu huomioon jatkokäyttömahdollisuudet. Esimerkkinä Shared Gems -peliseminaarikonsepti: seminaaripuhujat ovat nuoria menestyneitä henkilöitä, joihin kuulijan on helppo samaistua. Puhujiksi valikoituu hyviä ja innostavia puhujia, jotka luovat yhdessä kokonaisuuden, josta on helppo ammentaa konkreettisia hyötyjä. Shared Gems välttää myös haalimasta puhujia statusperiaatteella vain sen takia, että paperilla näyttää hienolta tai uskottavalta jos puhujana on ylätason tärkeä edustaja. Puhujan tärkeys pitää omasta mielestäni määritellä aina kohderyhmän mukaan.
Olemme projektipäällikkö Susanna Snellmanin kanssa paraikaa työmatkalla Berliinissä. Olemme saaneet osallistua Culture and Computer -seminaariin sekä päässeet mitä uskomattomampiin ”taviksilta” suljettuihin paikkoihin.
Sanna joutui turvatarkastukseen matkalla ”taviksilta” suljettuihin paikkoihin. Kuva: Susanna Snellman
Seuraa blogikirjoitusten pieni sarja tekemistämme huomioista verkostoitumisen ja yhteisöllisyyden suhteen:
Me Vyyhtiläiset kävimme tutustumassa ELY-keskuksen ja Opetushallituksen järjestämään yhteisseminaariin, jonka keskeisenä teemana olivat nuoret ja nuorten pärjääminen nyky-yhteiskunnan paineissa. Seminaari poikkesi mielestäni tavanomaisista ”pönötysseminaareista”, sillä paikalla oli myös runsas joukko nuoria ja värikkäitä hanketyöntekijöitä. Seminaari esitteli eri hankkeiden aikaansaannoksia ja antoi myös hyvän mahdollisuuden tutustua näiden tekijöihin.
Vyyhti-hanke oli edustettuna Vyyhtipelin muodossa. Lyhyet pelisessiot (2x30min) tempaisivat mukaansa uteliaita vieraita, jotka alkuun ihmettelivät jättimäistä pelilautaa. Vyyhtipeli ei ollut tilaisuuden ainoa lautapeli, nimittäin ARMI-hanke oli kehittänyt itselleen oman lautapelin, jonka avulla pystytään sparraamaan nuoria esimerkiksi työnhaussa.
Uudenmaan ELY-keskuksen ja Opetushallituksen järjestämä Nuorten Kevät -teemaseminaari pidettiin eilen, 21.5.2013, kongressikeskus Paasitornissa, Helsingissä. Paikalle oli kokoontunut nuorten hyvinvointiin keskittyvien ESR-hankkeiden henkilöstä ja muita aiheesta kiinnostuneita osallistujia. Tilaisuuden tarkoituksena oli hanketoimijoiden verkostoituminen ja hankkeissa syntyneiden tulosten esittely.
Tapahtumaa oli juontamassa Pilvi Kallio Metropoliasta yhdessä kahden pääkaupunkiseudun lukiolaisen kanssa.
Metropolia Ammattikorkeakoulun viestinnän koulutusyksikkö päätti järjestää vuoden 2013 pelijamit yhteistyössä Toimintakeskus Hapen kanssa. Meille yhteistyö tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että saamme järjestää tilaisuuden Hapen upeassa Pelitalossa ja pystymme tarjoamaan osallistujille hyvät työvälineet työskentelyä varten. Kulttuurituottajana tietenkin toivon, että Metropolia kykenee kehittämään hyvin alkaneen yhteistyön myös muillakin kulttuurin aloilla, sillä Happi tarjoaa nuorille hyvät puitteet moneen menoon. Talosta löytyy muun muassa studio, teatteri, mediatoimitus ja kuvataidepaja.
Oman osaamisen jakamisen tärkeys on noussut esille Vyyhti-hankkeessa tällä viikolla useaan otteeseen. Hyväksi todettujen toimintamallien ja kokemuksen tuoman varmuuden opettaminen eteenpäin tuo hyvää pöhinää, luo jatkuvuutta ja oman ammatin ja työnkuvan arvostusta. Parhaimmillaan hyvien asioiden jakaminen tuloutuu takaisin hyvän mielen lisäksi myös lisääntyneenä myyntinä.
Kokemuksen, oman työskentelyn ja ammatin ”salaisuuksien” opettaminen eteenpäin oli vahvana teemana haastatellessani kultaajamestari Raimo Snellmania aikasemmin tällä viikolla. Mikä on se piste, johon asti omaa osaamista on hyvä ja tarpeellinen jakaa? Mestari kertoi tarkoin varjeltujen salaisten ”reseptien” jakamisen olevan tärkeää siihen asti, että uudet innostuneet tekijät osaavat tarpeeksi soveltaakseen oppimaansa oman työnsä tukena. Uuden oppiminen synnyttää uusia tekniikoita ja nostaa jatkuvasti ammattikunnan osaamista uudelle, korkeammalle askelmalle.
Kun projekti aloitetaan, on tärkeintä saada nopeasti verkkoon keskeinen projekti-informaatio ja yhteystiedot. Vyyhti-webin ensimmäisen version rakensi digiviestijä Toni Niemisalo. Tämän vaiheen suunnittelu oli monessa mielessä vaikeaa, koska projektin työntekijät eivät itsekään tienneet, millaisia toiminnallisuuksia sivustolla tarvitaan. Pääpainopisteiksi valikoituivat projektin tavoitteiden ja toteuttajien yhteystietojen esille tuominen sekä alustavat näkemykset siitä, kuinka perehdytykset ja tapahtumat sivustolla esitettäisiin. Blogi oli alusta lähtien mukana havaintojen ja tunnelmien kirjaamista varten.
